Myötätuulta lavatansseissa?

YLE esitti ensimmäisen osan ”Puoli Seiskan Kesäilta”-sarjastansa. YLE on myös uusinut yli 10 vuoden takaisia Kesäillan valssi-lähetyksiä tanssilavoilta kuvattuna, joissa minua vaivasi 2 seikkaa: tanssiminen näyttää lähinnä hölmöltä heilumiselta massan seassa sekä tansseissa on varsin vanhaa väkeä. Tämä johtui osaltaan siitä, tietty väki seurasi karavaanariautoillaan TV-kuvauksia illasta toiseen ja pyrki tanssimaan kameran eteen. Todistin tämän itse Parkanon Käenkoskella: kun kamerat sammuivat, lava tyhjeni ja olin ainoana parini kanssa tanssimassa.

Mutta ei: Kesäilta-lähetyksessä väkeä on Valasrannan tanssilavalla paikalla kaikenikäistä ja ennenkaikkea lavalla on TILAA tanssia. Väki myös osaa tanssia kauniisti. Kuvaus on kuulas ja orkesterien (Sinitaivas, Taikakuu) soundit ovat hyvät. Tässä kohtaa tanssinharrastajien toiveet ovat saavuttaneet YLE:n. Tämä ei voi olla antamasta myönteisempää kuvaa tanssilavalla käynnistä. Ja siis houkuttelemasta kokeilemaan tanssilavalla käyntiä.

Toinen uusi ilmiö, mikä on taatusti uutta lavatanssissa, on loppuunmyyty tanssikeikka. Tämä tapahtui Backaksen ravintolassa, jossa Komiat-yhtye esiintyi (linkki). Reippaasti ja innostuneesti orkesteri soittaa ja omaa sävellettyä musiikkia. Loppuunmyyty ilta on toki asia, jota en usko tapahtuneen pitkään aikaan, perinteistä paritanssia tarjoavalle orkesterille. Tällä lienee yhteyttä pk-seudun pidempään tanssiaktivivismiin (esim. ”We love Helsinki”-tapahtumat). Olennaista varmaan se, että paikalle on päässyt ilman pitkää matkustamista ja omaa autoa – verraten maaseudulla sijaitseviin lavoihin. Ja siellä on muita omanikäisiä.

Kolmas ilmiö on, että nuoret tanssinharrastajat itse julkaisevat sisältöä lavatanssista sosiaaliseen mediaan, kuten TikTok’iin (linkki) ja saanevat tällä tavoin toisia nuoria huomaamaan ja ehkä kiinnostumaan lavatanssista. Sinänsä on mielenkiintoista, jos on niin, että nuoret harrastajat itse saavat somessa vapaaehtoispohjalta, vaikuttavuudeltaan aivan eri luokan tulosta, kuin lavatanssin edistämiseksi toteutetut julkisen rahoituksen projektit, joissa alan ammattilaiset ovat kokoontuneet Powerpointtien ja viinerikahvien nauttimiseen kokouksissaan.

Nuorten miesten Komiat-orkesteri siis menestyy pohjautuen vanhaan tanssimusiikkiin ja se näyttää synnyttäneen tiettyä hypeä. Ennenkin on tosin nuorempia ikäluokkia lavoille vetäviä orkestereita ollut kuten Agents ja Yölintu. Muistan Punkalaitumen Särkältä joskus yli 10 vuotta sitten, kuinka nuoria fiilistelijöitä oli tanssilava puoleenväliin asti täynnä, niin että varsinainen tanssiminen oli haasteellista. Yölintu tosin lisäsi rockmusiikista tuttuun tyyliin meteliä ja savuefektejä. Samoin eivät soittaneet ns. tanssietiketin mukaisesti ja täten eivät olleet varsinaisesti tanssinharrastajien suosiossa. Komiat-orkesteri näyttää nöyrältä yleisöään kohtaan tässä suhteessa.

Komiat ja TikTok-julkisuus voi synnyttää aallonharjaa, joka todennäköisesti tasaantuu jossain vaiheessa. Mutta se voi synnyttää joukon uusia nuorempia, loppuiäkseen lavatanssia harrastavia. Asiasta raportoivat journalistit voivat paisutella ”muutosta”, jos heillä ei ole ollut aiempaa muuta käsitystä, kuin että lavatanssi on ikäihmisten harrastus. Nuoria on ollut ainakin seuraavilla lavoilla ennenkin, kuten Hausjärven Kolmilammi, Kisaranta Kangasalla, Yläneen Valasranta, Pavi Helsingissä sekä Särkkä Punkalaitumella.

Tosin uudessa tanssiharrastuneisuudessa (edelliset esimerkit) tanssitaidon merkitystä näytetään korostettavan. Toisaalta on yritetty viestiä, että lavoille voi tulla fiilistelemään ilman tanssimisen osaamista. Että kaikenikäiset ja -taitoiset lavalle mahtuvat?

Nykyään lavoille tullaan tanssimaan paljolti kurssien kautta. Suotavaa on siis tanssitaito ja altistuminen kilpailuun tanssiparista hakurivissä. Tanssietiketti (linkki) eli käyttäytymissäännöstö pitänee olla tiedossa. Ei ole pahitteeksi, jos pitää tanssittavasta musiikista muutenkin. Joka musiikki ei valtamediassa soi. Vaikka ko. seikat moni kokee eduksi ja lavatanssin edellytykseksi, itse voin nähdä ne myös kynnyksinä tulla harrastuksen pariin. Mediassa esiintyvät ne, jotka menestyvät tai sopeutuvat lavatanssin kulttuuriin. Verraten ne, jotka kokeilevat ja luovuttavat.

On ollut myös niitä, joiden mielestä tanssia pitkään harjoitelleet ja monimutkaiset kiemurat hallitsevat tulevat lavalle ”suorittamaan” tai ”esiintymään”, täten häiriten tavallisemmin tanssivien viihtyvyyttä. Vaikka ”perinteisesti” tanssivien määrä pikkuhiljaa vähenisikin, niin tämä ”suorittamisesta” moittiminen lienee ikuisuuskysymys tanssikeskustelussa. Toki ihmisillä on oikeus tanssia niillä edellytyksillä, mitkä on.

Paljon saa tapahtua, että tanssilavakulttuuri nousisi siihen, mitä se oli joskus esimerkiksi 90-luvulla. Eli jolloin noin kolmasosa (> 30 %) kansalaisista tilastojen mukaan kävi lavoilla kerran tai useammin. Nykyään tuo luku on 5 % tai alle (linkki). Paljon pitäisi tapahtua, että humppa, jenkka tai tango saisi tilaa uudelleen valtakunnan mediassa, etenkin mainosrahoitteisessa. Vanhalle tanssimusiikille on toki muutama sille vihkiytynyt kanavansa, mutta esimerkiksi ”iskelmä” käsitetään pop-iskelmäksi tyyliin Arttu Viskari, Juha Tapio tai Lauri Tähkä.

Muutos olisi sekin, että lavatanssitelevisiointeja tehtäisiin muulloinkin kuin juhannuksen ja kesälomien sesongissa.

Fakta on, että tanssiravintolat kuolivat kaupungeista 10 – 15 vuotta sitten. Kun kaupunkilainen lähtee viihteelle, hän ei enää kaipaa paritanssin tarjontaa siten, kuin joskus 20 vuotta sitten. Oi niitä aikoja, kun Tampereen Seurahuoneelle jonotettiin sisään pakkasessa. Tämän olennaisen muutoksen muutama vuosi sitten ilmestyneet lavatanssin ns. tietokirjat sivuuttavat (linkki). Lavatanssin tarjonta on kaukana asutuskeskuksista, jolloin sinne pitää osata erikseen matkustaa. Vaikka lavatanssiin vihkiytyneet aina tapasivat moittia kapakkatansseja niiden ”alkoholinhuuruisesta” menosta, niin ravintolat kuitenkin toimivat matalan kynnyksen tanssitarjontana – sinne saattoi tietämätönkin eksyä kokeilemaan tanssimista, muun seurueen mukana.

Entinen tangokuningas Marko Maunuksela on sohaissut muurahaispesää (linkki), eli lavatanssin “pyhiä” sääntöjä ja perinnettä, toteamalla mm. ”että tanssietikettiä voisi vapauttaa, se tekee tanssi-illoista toistensa kopioita”. Itsellekin tuli kyllästyminen yli vuosikymmenen tanssilavoilla vierailun jälkeen: tämä on niin nähty. Käyn edelleen silloin tällöin.

En tosin usko, että Maunukselan haaveilema ”entisajan meininki” lavoilla tulisi takaisin. Pari- ja lavatanssi on ollut suurten ikäluokkien vapaa-ajan toimintaa ja hiipuu niiden mukana. Samoin kaupungistuminen ei voi olla vaikuttamatta, tanssilavat kun ovat maaseudulla. Kuten Maunuksela totesi, uusia harrastajia on tulossa mukaan, muttei niin paljoa, kuin vanhempia poistuu. Mitä tangoon ja Seinäjoen Tangomarkkinoihin tulee, sinne on otettu pop-iskelmän tähtiä mukaan, tiedostaen ikäluokkien vaihtumisen.

Olen täysin samaa mieltä, kuin mitä ”Lavatanssitrendit”-kirjoituksessa todetaan (linkki). Paritanssiharrastus kyllä säilyy nuorempien toimesta, mutta se erikoistuu tiettyihin harrastajapiireihin, jolloin ”perinteisen mallin” mukainen tanssilavakulttuuri hiipunee. Tanssiparin haku hakurivistä, ja sen tuottama jatkuva, kenties stressaava kilpailutilanne, voi vapautua. Tanssit tulevat sinne missä ihmiset ovat, eli takaisin kaupunkeihin. Itse olen kirjoittanut asiasta aiemmin (linkki).

Jos ja kun puitteet tulevat muuttumaan, se ei tietenkään tarkoita, etteikö tanssilattialla olisi mukavaa kun sinne pääsee, oli nuori tai vanha. Eräs veivaus Kesäillan valssista löytyy seuraavasta (linkki), mukana allekirjoittanut. Orkesterina eilenkin esiintynyt Sinitaivas.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu