Myrskyluodon Maijan tarina veti mukaansa

Kävimme katsomassa Myrskyluodon Maijan ennakkonäytöksenä. Ei harmittanut se, että elokuva alkoi ilman mainoksia.

Maijan nuoruuden ja avioitumisen kuvaus vielä sai miettimään, että mitähän tästä tulee, mutta Myrskyluodolle päästyä tarina imi mukaansa. Elokuvan pitkä kesto ei vaivannut edes siten, kuin Oppenheimerin kohdalla asia saattoi käydä mielessä. TV:ssä nähdystä sarjasta en muista kuin sen, että vakavia vastoinkäymisiä tulee pitkin matkaa ja yllättäen. Siinä tarinassa oli mukana paljon enemmän tapahtumia, tässä on keskitytty Myrskyluodolle.

Itseäni viehätti suomenruotsin dialogi, koska olin Åbo Akademissa töissä. En kuitenkaan tiedä tarkalleen, kuinka hyvin ruotsalaiset päänäyttelijät hoitivat paikallismurteella puhumisen. Mutta ennen kaikkea elokuva muistuttaa, kuinka vaatimattomista oloista, arkisesta työstä ja raadannasta ihmisten on ollut elantonsa otettava. Kuinka tragediat, läheisten menetykset ovat arkea ihan eri lailla kuin nyt. Ja kuinka silti on voitu päästä yli, olla onnellisia ja nauttia elämästä.

Saariston luonnon kuvaus viehättää sekin. Krimin ja Oolannin sodan kuvaukset piti tarkistaa jälkikäteen googlettamalla. Laulu oli lapsuudesta muistissa.

Tiina Lymi myös tarkoituksella korostaa ns. naisenenergiaa, Maijan sitkeyttä ja rohkeutta uhrautua edesmenneen puolisonkin jälkeen, mikä se on ihan paikallaan ja uskottavaa. Voi olla vain historiankirjoituksen syy, ettei tällaisia naistyyppejä ole nostettu esiin. Tosin tuskin ketään urbaania nykynaista saisi innostumaan ajatuksesta lähteä syrjäiselle luodolle koko elämäkseen. Kuin ei miestäkään.

Elokuvaa on yritytetty arvostellakin, eli alun ja lopun tapahtumia sekä sitä, että englantilaisten sotilaiden vierailun kuvaus oli pitkä. En kokenut tällaista. Elokuva on käsittääkseni ollut suosittu, enkä ihmettele. Se oli elämys.

Moni varmaan odotti Lasse Mårtensonin alkuperäistä sävellystä, joka lähteekin soimaan vasta lopputeksteissä.