Onko keräily kuolemassa?

Luin Keräilyuutiset 03/2021 lehdestä jutun, jonka mukaan (suora sitaatti) ”keräilystä puhutaan usein kuolevana harrastuksena”.

Kuinka niin ”usein”? Ketkä puhuvat? Mikä on jutun toimittajan otanta tai lähdekriittisyys? Koska lehden juttuihin ei ole mahdollisuutta jättää kommentteja, teen sen tähän.

Keräily perustuu mielikuviin. Se on maku- ja mielipideasia. Olen myös huomannut, että omia mielikuvia voidaan yleistää totuudeksi. Minusta tosin on varmaa, ettei keräily ole kuolemassa. Niin kauan kuin on ihmisiä, joilla on vapaa-aikaa ja rahaa siihen. Kuten juttu itsekin päätyy johtopäätökseen, keräily ei ole kuolemassa, se vain muuttaa muotoaan.

Voi olla, etteivät uudentyyppiset keräilijät, kuten vaikka taidelasin hankkijat, miellä keräilevänsä. Voi olla myös, että vanhojen rahojen tai postimerkkien keräilijät eivät pidä esim. muumimukien jonottamista keräilynä, vaikka tietäisivät asiasta. Sukupolvien välinen kuilu.

Keräily voi ehkä paremmin kuin koskaan. Keräilykohteita on lukemattomia ja kaupallisuus vaikuttaa asiaan, hyvässä ja pahassa. Iltapäivälehdet (Ilta-Sanomat: linkki, Iltalehti: linkki) sekä Kodin Kuvalehti (linkki) ovat julkaisseet keväällä 2021 omat keräilyaiheiset erikoislehtensä tai artikkelinsa. Mukana on tosin lisäliite ”lifestyle” eli elämäntyyli tai -tapa. Samoin terminä on ”asuminen”, viitaten sisustusesineisiin. Televisiossa ovat pyörineet ilmeisen suositut Huutokauppakeisari ja Vintage-valtakunta ties kuinka monta tuotantokautta. Uuden muumimukin jonotuksesta tai ennätyshinnoista uutisoidaan vähän väliä. Netin vertaiskauppapaikat tekevät ennätysmyyntejä myös keräilytuotteissa.

Keräilyaiheisia harrastusryhmiä on sosiaalisessa mediassa kuten Facebook, pilvin pimein. Olen itse seurannut vinyylilevyjen, jääkiekkokorttien ja muumimukien kerääjien ryhmiä. Samoin kuin postimerkkeilyn ja numismatiikan. Huomasin Instagramista myös Pokemon-animaatiosarjaan liittyvien pelikorttien parissa olevan intohimoisia keräilijöitä ja myös keräilyharvinaisuuksia. Itse olen kiinnostunut myös arvosoittimista.

Keräily on siis nykyään paljon muutakin kuin perinteistä filateliaa, numismatiikkaa, antiikkia, taidetta, postikortteja, kirjoja, adlibriksiä. Paperisen kirjan kuolemaakin on ennustettu ja kuulemma kirjojen ensipainosten keräilijät ovat kadonneet, samalla kun kirja-antikvariaatit ovat vähentyneet. Postimerkkejä ei enää näe juuri muualla kuin joulukorteissa. Keräilyn kohteella täytyy olla kytkös omaan elämään, kuten vaikka television Muumit- tai Pokemon-animaatiosarjat.

Kuolemalla spekuloinnissa voi olla näköharha ja tietynlainen asenneongelma. Perinteisen keräilijät eivät ehkä seuraa, piittaa tai tiedosta maailman muutoksen ilmenemistä keräilyssä. Tai sitten keräilyllä on tiukat laaturiteerit – halutaan määritellä ns. ambitiotaso korkealle. Niinkuin minusta näyttää filateliassa, sen viestinnän perusteella, että sofistikoitu, tutkinnallinen tapa, näyttelyineen ja kilpailutuomareineen sekä siihen liittyvä hierarkkinen, autoritäärinen järjestötoiminta katsotaan ”oikeaksi” tai ainakin suositeltavaksi keräilyksi. Kun se on yksi tapa muiden joukossa. Postimerkkeilystä olen kirjoittanut erikseen (linkki).

Voi myös olla, että ikärakenteensa perusteella digitaalisen ja sosiaalisen median käyttö ja ilmiöt sen parissa eivät ole perinteisen keräilyn harrastajille tuttua. Ja täten jää piiloon. Tämän voi päätellä, kun on käynyt muutaman vuoden filatelistien ja numismaatikkojen tapahtumissa.

Keräilyuutiset-lehden jutussa on haastateltu nuoria tällä vuosituhannella syntyneitä. Jotka eivät ehkä miellä harrastuksiaan keräilyksi. Perinteisesti on taidettu ajatella, että uusien harrastajien rekrytointi kannattaa kohdistaa lapsiin ja nuoriin. He elävät kuitenkin niin eri maailmassa, kuin postimerkkeilyn kulta-aikoina. Vaikka jonkun heistä mukaan saisikin, elämän ja aikuistumisen haasteet vienevät ajan keräilyltä. Nuorempia näkee filatelian Facebook-ryhmissä lähinnä tiedustelemassa haltuunsa jääneen materiaalin realisoinnin mahdollisuuksia. Minusta sen sijaan, jos ja kun kuolema halutaan estää, kannattaa panostaa keski-ikäisiin ja varttuneempiin. Joista moni lienee kerännytkin nuorempana ja on kiinnostunut aloittamaan uudestaan. Ja kuten väestöennusteet kertovat, varttuneiden määrä suhteessa nuoriin tulee kasvamaan.

0
Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu