Paperisen kirjan kuolemaa lienee liioiteltu
Kirjoitin jokunen vuosi sitten vastineen erään eläköityneen kirjakauppa-asiantuntijan kommenttiin siitä, että mitä kirjakauppa hänen mielestään tekee väärin (linkki). Kuinka herra ei tuntunut huomaavan digitalisaation merkitystä ollenkaan. Kuinka ihmisillä ei ole olohuoneissaan edes kirjahyllyjä ja perikunta tuskailee, mitä tehdä edesmenneen kirjakokoelmalla.
Olen lukenut ennusteita ”kirjan kuolemasta” kymmenessä vuodessa tai jotain siihen suuntaan (linkki). Juttu on maksumuurin takana, mutta olennainen asia lienee nykyajan lyhytjännitteinen tapa omaksua tekstiksi muokattua tietoa älypuhelimien ja netin kautta. Kuinka niiden välillä alituinen hyppiminen ei ehkä enää houkuttele satoja sivuja pitkän romaanin pariin. Itselläkin se haasteellista on, kun päivittäin työksenikin tuotan ja luen tekstejä.
Juuri luin, että Suomalainen kirjakauppa lopettaa Tampereella 2 myymäläänsä, toisen Hämeenkadulla ja toisen Hervannassa. Epäilen, että ei pelkästään kohonneiden sähkölaskujen takia. Ratinan ostoskeskuksesta voi huomata, että kirjakaupassa vieraillaan, kun se on siellä, missä ihmiset ovat.
On todettu, en muista missä, että tulevaisuutta tarkastellessa lyhyen tähtäimen muutos yliarvioidaan ja pitkän tähtäimen aliarvioidaan. Monipuolinen ja korkeatasoinen kulttuuri ja sen kysyntä tuskin koskaan kuolee. Olin mukana päivystämässä numismaatikkojen ständillä Helsingin kirjamessuilla 2022 lauantain ja sunnuntain päivät. Korkeatasoiseen tapahtumaan kyllä kulttuuriväki saapuu. Ja kulttuurinjanoisia riittää. Joillekin kelpaa myös viinien ja ruokien nautiskelu samassa tilaisuudessa. Eri kulttuurin lajit hyötyvät toisistaan.
Silmiinpistävää minusta oli, kuinka äänikirjakauppiaiden ständit näyttivät kovin vaatimattomilta, verraten kirjakustantajien laajoihin näyttelyihin. Mikä näkyi myös yleisömäärissä. Toki äänikirjat jylläävät netissä ja kännykässä, mutta siitä huolimatta.
Toki kivijalkakauppoja ts. kirjadivareita on hävinnyt, mutta bisnes ei ole kokonaan kuollut. Tämä näkyy Helsingin kirjamessuilla sekä myös Sastamalan Vanhan kirjan päivillä. Sarjakuvien keräilijöitä löytyy varmasti myös ja ne ovat varmaan iso osa divaribisnestä. Nettikaupan formaatti sopinee kirjamyyjille varmaan erinomaisesti ja itse olen ne muutamat kirjani per vuosi sitä kautta ostanut.
Paperikirjoja ainakin ostetaan vielä, keräilylehden (Ilta-Sanomat ”Kotisi aarteet 3” (linkki)) kolumnisti Teijo Piilosen mukaan 10 – 15 miljoonaa kappaletta vuodessa. Mihin ne kaikki oikein menevät? Muutama miljoona mennee kierrätyskeskuksiin ja divareihin, mutta ne, jotka eivät jää kotiin hyllyihin, menevät paperin kierrätykseen tai sekajätteenä polttoon.
Kirjastot ovat ”kirjamessu joka päivä”. Digitalisaatio on tuonut kirjaston aivan eri tavalla saatavilleni. Se mahdollistaa, että voi tarkastella valikoimaa ja tehdä varauksia kotisohvalta. Kirjastossa käynti on elämys, myös yhteinen lastenlasteni kanssa. He näyttävät nauttivan kirjaston tarjonnasta, vaikka osaavat jo kännykkää ja tablettiakin räplätä. Siitä, kuinka lainauslaite piippaa. Vaikka lukukokemuksen syvällisyys saattaa vaihdella, niin lainaavat ja palauttavat kirjoja ahkerasti. Kuten keräilylehdessä Piilonen toteaa, kirjasto on hyvä tapa kuluttaa kirjallisuutta, koska kirjaa lukee aika harvoin yhtä kertaa enempää.
Kuten on sanottu, absoluuttista alkoholiakaan ei ole. Osa paperikirjoista säilyy, ehkä niihin erikseen vihkiytyneiden harrastajien toimesta. Kuulemma Mauno Koiviston ”Venäjän idea”-kirja on jo keräilyharvinaisuus. ”Kuka kukin on”-sarjan viimeisimpien painosten (2011, 2015) tiedän olevan myös haluttuja, sattuneesta syystä. Jotkut nostalgiset sarjakuva-albumit voivat nousta satoihin euroihin, jos kunto on moitteeton. Todennäköisesti paperikirjan harrastajia tulee olemaan vielä pitkään, vaikka kokonaisuus hiipuisikin. Valtaosa kirjoista paperin kierrätykseen tai polttoon. Sekä Helsingin että Sastamalan messutapahtumissa myyntipöytien valikoimia käy tarkastelemassa kaikenikäistä väkeä. Eli myös nuoria.
Paperisen kirjan elämys ei ehkä kuole, vaan muuttuu.
Tämä kirjoitus löytyy myös uudelta keräilyaiheiselta sivustoltamme kerailija.fi (linkki).
En tiedä kuoleeko paperinen kirja koskaan, mutta varmaankin vanhemman lukijapolven mennessä manan majoille paperikirjat menettävät suosiotaan.
Itse innokkaana kirjallisuuden harrastajana, niin kauan kun pystyn lukemaan, en vaihda koskaan äänikirjoihin.
Silmäleikkauksen aikaan tutustuin äänikirjatarjontaan. Sokeille ja huononäköisille äänikirjat sopivat oikein hyvin.
Paperisessa tuotteessa on vissi viehätyksensä. Kun saa käteensä mielenkiintoisen uutuuskirjan, tai omatuoksuisen vanhan antikvaarisen teoksen, niin muuta en ajanvietteeksi siltä osin kaipaa.
Kirjoitat Jukka paperisen kirjan ”elämyksestä”; oikea luonnehdinta.
Minulla on usein luvun alla useita teoksia. Jos lukeminen alkaa jonkin kohdalla pitkästyttää, vaihdan hetkeksi toiseen kirjaan.
Suomessa on mainio kirjastolaitos. Sitä käytän erittäin paljon. Ostan kirjoja vähemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Ei paperille painettu kirja kuole, sillä osa kirjallisuudesta ei yksinkertaisesti toimi oikein muuten kuin paperille painettuna, esim. monet runokirjat.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiskunta jatkaisi iänikuisesti kamppailuaan helpon ja vaikean välillä, jos siihen ei tulisi järjen ääntä väliin. Vertaus: kirjan kirjoittaminen vaikeaa – rahan tekeminen helppoa.
Kuitenkin ihmiset jatkavat vaikeiden kirjojen kirjoittamista aina vaan, vaikka lukijoilla, jotka eläköityvät ja joilla on vähän tai ei ollenkaan rahaa ostaa kirjoja, ei ole RAHAA ostaa kirjoja.
Eläkkeellä olijoitten määrä kasvaa. Nämä eläkkeellä olisivat lukijoita vielä monta vuosikymmentä ja esimerkkinä muulle väestölle, mutta heille ei järjesty yleensä tarpeeksi rahaa, jos on ollut pienituloinen työ. Eläkeläiset, joilla on runsaasti aikaa, kirjoittavat kirjoja omakustanteisesti.
Kirjojen taivas ja pelastus sinänsä on antikvaari.fi-palvelu, josta uuden kodin voi löytää sekä uudet, että vanhat kirjat.
Kivijalkakirjakauppoja kuuluu kulttuurissamme tukea RAHALLA. Sivistys perustuu lukemiskulttuuriin ja ilman sitä sivistys hiipuu ja koko kansantalous romahtaa.
Rahaa olisi siis helppoa tuottaa sopivasti tarpeeseen, mutta olemme ihmisinä niin tyhmiä, että mieluummin teemme niitä vaikeita asioita vaan, aina vaan.
Ilmoita asiaton viesti
Harmaiden pantterien kansanosa tosiaan kasvaa. Siitä kiitos modernin terveydenhoidon. Kirjallisuuskin pyörii kaupallisuuden ehdoilla ja olen käsittänyt, että ikäihmiset eivät ole mainostajien suosiossa. Joten modernissa viestinnässä voivat jäädä paitsioon.
Ilmoita asiaton viesti
Köyhien lukijoiden taivas, kuten rikkaampienkin, on Tarja ennen kaikkea Suomen mainio kirjastolaitos. Kirjastosta teoksen lainaaminen ei maksa mitään, seutuvarauskin vain kaksi euroa. Ja sieltä löytyy lähes teos kuin teos ellei omassa kirjastossa ole.
Jos olisin kaikki lukemani tuhannet teokset ostanut, vaikka osan antikvariaatista, olisi rahapussini laihtunut melkoisesti. Puhumattakaan siitä, mihin olisin saanut ostamani kirjat sopimaan!?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä keskustelu. Mitä taustatekijöitä on Suomessa vaikuttamassa, että äänikirjat markkinoilla ovat kiitäneet e-kirjojen ohi? Itse luen e-kirjoja – ne ei vie tilaa kuin tablet-koneen verran, e-kirja kirjastossani jo melko iso valikoima. Tosin laitteeseen on nettiliittymä ja sen kulut juoksee. E-kirjoja saa hankittua edullisemmin ja todella nopeasti.
Eräillä kirjamessuilla keskustelin keskisuomalaisen pariskunnan kanssa. Heidän kaikki kirjahyllynsä olivat täynnä, joten he ilahtuivat, kun kerroin e-kirjoista. Markkinoille luulisi mahtuvan erilaisia kirjoja kuluttajien tarpeisiin.
Ilmoita asiaton viesti