Piispojen tiedepamfletti

Juuri ennen viimeisintä Posti-kohua mediassa julkaistiin tietoa piispojen (ts. Kirkkohallituksen) laatimasta julkaisusta Tieteiden lahja – Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa. YLE:n referaatti jutusta löytyy täältä.

Voidaan kysyä, kuten uskontojournalisti Samuli Suonpää kysyi Twitterissä, että miksi ko. julkaisu on tehty? Mitä tehtävää se palvelee? Käsittääkseni se on tehty kirkon työntekijöille, mutta on huomioitu muutenkin. Tuskin piispat tai kirkko tätä huomiota pahakseen panee.

YLEn artikkelissa puhutaan ”tiedeuskosta” uskonnon korvikkeena. Itse en tunne ketään, joka uskoisi tieteeseen uskonnon lailla. Nykymentaliteetin mukaan mikään ns. maailmanselitys ei selvinne ilman kritiikkiä, paitsi jos se kovasti myötäilee ennestään populistista, ideologista mieltä. Tieteen parissa harvemmin tähän joukkoon kuulutaan.

Tiedeuskosta puhuttaessa ei taideta ymmärtää tieteen luonnetta, josta kirjoitin aiemmin. Tiede, esimerkiksi luonnontiede ei ole kaikki tieto. Se on MENETELMÄ saada tietoa. Se on arki- ja järkiajattelua, samalla perustalla kuin vaikkapa pesukoneen asennusohjeet tai ajokoulun teoriakoe. Sillä on muotokieli, kuten matematiikka. 1+1 = 2, joka tulos on yksiselitteinen, ei piittaa tulkinnoista, rukoilusta taikka vakuutteluista. Kuten Kari Enqvist toteaa ”luonnontiede ei ole teististä, deististä tai ateistista, se on uskonnotonta”. Tieteellisen kannan esittäminen tiedeuskona on minusta olkiukko, argumentointivirhe silloin kun ei pystytä muuten uskonnollista, ideologista näkemystä perustelemaan. Jos ei tieteen väärinymmärrystä.

Puhutaan myös teologian ja tieteen välisen vuoropuhelun tarpeesta. Kuten Samuli Suonpääkin ihmetteli, niin samoin ihmettelen minäkin etenkin, että miten tiede, vaikkapa luonnontiede tällaisesta vuoropuhelusta hyötyisi? Minusta ei mitenkään. Kuten Suonpää toteaa: ”Vuoropuhelu edellyttää kuuntelemista, ja siinä kirkko ei ole erityisen hyvä”. Kun kirkon lähtökohta on olla luopumatta dogmeistaan, ja pelkästään kun asioihin pitää ympätä tulkinta jumalasta, eihän tämä voi olla hedelmällistä ”vuoropuhelua”. Ei tarvitse kuin tarkistaa jokainen luonnontieteen alan vähänkin arvostettu kansainvälinen journaali, niin ei siellä piispojen puheenvuoroja tai uskontoa käsitellä millään lailla. Ei ole eikä sellaista tarvetta tule.

Onko vaikea hyväksyä sitä, että jumalselitys ei ole tieteen kannalta relevantti? Jumalselityksiä lakattiin etsimästä luonnontieteen parissa, tuloksettomana, joskus yli sata vuotta sitten. Kristillisiä teologeja saattaa edelleen hämätä ajatus siitä, että varhaiset luonnontieteilijät kuten Newton tai Faraday, olivat jonkin sortin fundamentalistis-uskonnollisia, sen ajan kulttuurin ja mentaliteetin vuoksi. Kuitenkin kuuluisat tuloksensa nämä tutkijat saavuttivat noudattamalla tieteen metodia, johon uskonnollisista näkemyksistä ei ole apua.

Pitäkööt piispat ja kirkko uskonsa, tieteen jonkinlaisena jumalan lahjana. Kunhan eivät tarkoituksella hämäisi, teologian ja tieteen suhteella. Minulla on epäilys, että piispat ja evankelis-luterilainen kirkko haluavat tuoda itseään esille arvojen ja moraalin ”omistajina”, joilta tieteentekijöidenkin pitäisi nämä asiat käydä ammentamassa. Toki kirkolla on arvonsa näiden asioiden puolesta puhujina, mutta niin tekevät monet muutkin, kirkoista riippumattomat tahot ja vaikuttajat.

Kirkon puheenvuorot arvoista ja moraalista kun näyttävät olevan yleisiä elämänviisauksia, latteuksiakin, jonkalaisia jokainen elämää kokenut järkevä ihminen voi oivaltaa. Kirkon vaikuttajat toki ovat oppineet, mistä naruista vedetään, kun seurakunnan jäseniä puhutellaan. Aikana, jolloin se uskonnollinen sanoma ei enää puhuttele.

Minusta ko. pamfletissa on piiloagenda. Kyse on kirkon ja piispojen halusta korostaa ja nostaa merkitystään sekularisoituvassa yhteiskunnassa ja maailmassa, jossa kirkon merkitys on yhä useammalle myös ns. tapakristitylle varsin yhdentekevä. Väelle, jolle kirkko tulee vastaan ainoastaan elämän tiettyjen siirtymäriittien kohdalla kuten häät ja hautajaiset, tunnelmaa luovina kulisseina ja rekvisiittana. Sinänsä vähän ihmettelen, miksi ”pakanaksi” itseään tituleeraava tiedejulkkis Esko Valtaoja on näyttänyt lähteneen tämän tekeleen takuumieheksi.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu