Postimerkillisistä lähetyksistä tulossa ylellisyystuote?

Postin toiminnan moittiminen on ollut tavallista viime vuosina. Itse postimerkkien keräilijänä rupeaa tulemaan mitta täyteen. Tunnettuahan on, että kirjepostin määrä on ollut jyrkkenevässä laskussa vuodesta 2008 alkaen.

Viime aikojen miltei peräkkäisistä mediatiedotteista olemme voineet lukea, kuinka esimerkiksi kirjepostimaksut nousevat taas noin 10 %. Vastaava korotus taisi olla noin vuosi sitten. Samoin kuinka koronaepidemia on entisestään kiihdyttänyt kirjepostin määrän laskua, jolloin kesäajan perjantaijakelussa voi tulla ”kevennystä”.

Vaikka voisi kuvitella, niin Posti ei kuitenkaan näytä hellittävän tahtia uusien postimerkkien julkaisumäärissä. Niitä tulee vielä tänä vuonna 33 kappaletta, tehden tälle vuodelle yhteensä 58. Julkaisumäärät viime vuosilta ovat noin 60 kpl/v ja asiamiespostit ovat näitä merkkejä pullollaan.

Ketä varten uusia merkkejä julkaistaan näin tuhottomat määrät? Ehkä tätä tehdään kestotilaajia, keräilijöitä varten, esimerkiksi ulkomaille lähetettäväksi. Keräilijöiden tapauksessa kuljetusvelvoitettakaan ei ole. Tai sitten postimerkkilähetyksistä halutaan hakea bisnestä, jonkinlaisena lifestyle-brändinä, ylellisyystuotteena? Näin voisi päätellä Postin vastineesta:

Olennaista ei ole informaatioviestintä ja kuljettaminen vaan lähetyksen aikaansaama elämys? (Sikäli kun lähetys ei rypisty, repeä, saavu reippaasti myöhässä tai katoa).

Kuten Posti on tavannut korostaa, kyse on aina taloudellisesta kannattavuudesta. Samanlaista inflatoitunutta julkaisupolitiikkaa näkee monilla muilla mailla. Runsaita, näyttävän värikkäitä merkkisarjoja mahdollisimman populaareista aiheista. Esimerkiksi Ahvenanmaa on erottautunut postimerkkeilyyn liittyvien julkaisujen banaanivaltiona.  Jonkinlaista maiden välistä kilpavarustelua, jossa halutaan nokittaa aina uusilla panoksilla? Islannin postimerkit ovat olleet myös keräilijöiden keskuudessa suosittuja. Islannin postilaitos on kuitenkin harkinnut uusien merkkien julkaisemisen lopettamista, perusteena kirjepostin vähennys, samoin kuin se, että vähät kirjeet saadaan olemassaolevilla julkaisuilla hoidettua. Tanskassa postinjakelu uhkaa loppua kokonaan, siellä jo noin viisi vuotta sitten säädettiin lailla viranomaisposti sähköiseksi. Ja ”meidän nilkit painaa perässä”, kuten sanottiin jo Tuntemattomassa?

Kun julkinen hallinto (esim. Verohallinnon tiedote: ”Luovu paperipostista”) on erityisesti kannustanut asioimaan verkossa, niin näyttää siltä, että Postilla vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee.

Lisää kirjoituksia keräilystäni täällä.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu