Postin Via Dolorosa, keräilijän näkökulmasta

Postin uusien euroaikaisten merkkijulkaisujen kerääjänä voisin ehkä joskus harkita näyttelykokoelman rakentamista, jossa nivoisin esimerkit julkaisuista Postin toiminnan voimakkaaseen ja jatkuvaan muutokseen. Toisaalta, näillä ei ehkä vähempää voisi olla yhteyttä, sillä postimerkkijulkaisujen määrä ei laske, vaikka kirjepostin, nimenomaan postimerkillisen, määrä laskee. Hävitäkseen jossain vaiheessa kokonaan? Näin ennusteiden mukaan voi käydä?

Liiketoiminta ja kirjeposti

Postin palvelun laatuun kansalaiset ovat joutuneet pettymään. Kuten artikkelissa vuodelta 2016 todetaan: ”Lehdet tulevat koska sattuu, kirjeet hukassa, paketit rytyssä”. Suuri syy tähän on viestinnän voimakas digitalisoituminen, josta seurausta on mm. paperikirjepostin ja täten Postin liikevaihdon lasku. Siitä aiheutuvat säästöpaineet joka heijastuu palvelun laatuun. Vuonna 2008 Postin jakamien osoitteellisten kirjeiden määrä oli noin 1200 miljoonaa vuodessa, kun vuonna 2018 niitä oli 600 miljoonaa, pudotusta 50 % kymmenessä vuodessa. On ennustettu, että lasku jatkuu noin 15 % vuosivauhtia. Itse veikkaan vuotta 2025 rajapyykiksi, jolloin paperillista kirjepostia on niin vähän (noin 10 % vuoden 2008 tasosta), ettei Postille sen jakelu kannata. Netin kirpputorit ts. vertaiskauppa ja muu nettikauppa varmaan pitää vielä kirjettä hengissä. Sekä sesongit kuten joulu ja ystävänpäivä.

Postilaki takaa ns. yleispalveluvelvoitteen turvaamisen postin kulussa. Se ei kuitenkaan takaa Posti-yritykselle monopolia. Kilpailua jakelussa jo on. Posti on tavoitellut toisaalta uutta liiketoimintaa, toisaalta säästöjä. Liiketoimintaa on haettu logistiikasta ja paketeista, myös ulkomailla. Näissä on tullut ilmiselviä virheitä ja taloudellisia tappioita, kuten Suomen Kuvalehden ja YLE MOT:n jutut paljastavat. Monien eri selvitysten perusteella voi päätellä, ettei ole riittävästi henkilöstöä niin, että päivän jakelu-urakka saadaan kunnialla hoidettua. Ja tämän takia sattuvien katoamisien ja viivästymisten syistä on myös suoranaisesti valehdeltu asiakkaille. Asiakkaiden luottamuksen menetys näkyy v. 2019 tehdyssä kyselyssä. Postin työntekijät kertovat ”kellutuksesta”, eli osa postia ei jaeta tiettynä päivänä, koska jakelijoiden työaika ei siihen riitä. Yksi viimeisimmistä kupruista on kevään 2020 uusien ylioppilaiden todistusten kadottaminen siten, että ne ehtivät perille vasta kesäkuussa.

Suoranaista hilpeyttä julkisessa keskustelussa aiheutti Postin liiketoiminnan laajennus jakelutoimintaan liittymättömään palveluun, kuten ruohonleikkuuseen v. 2016-2017, josta julkaistiin omakuvapostimerkkikin. Ruohonleikkuusta tosin luovuttiin, mutta kotihoito näköjään kuuluu palveluihin.

Kesästä 2017 alkaen tuli voimaan muutoksia, ilmeisiä huononnuksia, jolloin jakelupäiviä vähennettiin. Tiistaisin ei enää jaettu muuta kuin joitain sanomalehdistä ja pikakirjeitä. Tätä ennen edellytys kirjepostilähetyksen perilläolosta oli 1 arkipäivä jättöpäivästä. Postilain ns. laatustandardin mukaan syksyllä 2017 ”kotimaan kirjeistä oli oltava perillä vähintään 50 % neljäntenä arkipäivänä jättöpäivästä ja 97 % viimeistään viidentenä arkipäivänä jättöpäivästä lukien”. Käytännössä kirjeet itselleni ovat saapuneet kahdesta päivästä yhteen viikkoon. Kevään 2020 koronavirusepidemia on edelleen kiihdyttänyt kirjepostin laskua, jolloin kesäajan perjantaijakelua ollaan ”keventämässä”. Jos ja kun tämä toteutuu, jääkö se pysyväksi käytännöksi, ikään kuin itsestään? Eli jakelua 3 päivänä viikossa. (Tanskassa paperiposti jaetaan kerran viikossa.) Kilpailun vapauttaminen on tehnyt omaa kuprua, nyt kun kaiken postin kääntö kesämökille ei onnistukaan enää yhdellä ilmoituksella Postille.

Uutinen elokuu 2020: ”Koronaepidemia vauhdittaa kirjeen kuolemaa”. Kolmipäiväinen jakelu on tulossa jäädäkseen.

Postin omat konttorit ja myymälät ovat käytännössä hävinneet. Palvelupisteitä on siirretty ns. asiamiesposteiksi, ruokamarkettien ja vaikkapa R-kioskien yhteyteen. Filatelisteille huono asia, mutta keskimäärin asiakkaille hyvä asia, sillä aukioloajat noudattelevat markettien ja kioskien omia, paljon laajempia aikoja. Tämä muutos alkoi jo vuonna 1991 harvaan asutuilla pienillä paikkakunnilla, mutta on voimakkaasti kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana. Esimerkiksi v. 2012 Jyväskylässä asuessani Kuokkalan ostoskeskuksen posti lopetti ja siirtyi Siwa-myymälän yhteyteen. Samoin uuden asuinpaikkani Nokian posti keskustassa lopetti marraskuussa 2017, siirtyen uuteen Prismaan. Viimeisin merkittävä Postin myymälöiden lakkauttaminen oli vuonna 2019, jolloin ne loppuivat maakuntakeskuksista, 21 kappaletta. Niitä jäi vain Helsinkiin, Jyväskylään ja Rovaniemelle.

Tammikuun 2020 alussa Tampereella filatelistit jättivät hyvästit Tullintorin postille, josta sai aina loistoleimat merkeille pyydettäessä. Heinäkuun 2020 lopussa lopetti Helsingin pääposti, rautatieaseman vieressä, lippulaivamyymäläksi tullen Kasarmitorin palvelupiste. (Saakohan sieltä sitten ensipäiväleimaukset jatkossa?)

Postin pakettiautomaattien verkostoa on huimasti rakennettu, ihanteena vuonna 2022 ollen, että jokaisella on automaatti noin kilometrin päässä kotiosoitteesta, esimerkiksi lähikaupan yhteydessä. Täten automaattien määrä tuplautuisi neljään tuhanteen. Minusta niillä asiointi ei ole tuntunut tähän asti kansalaisille maistuvan, sillä käytännössä tähän asti asiamiespalvelutiskille on ollut pitkät jonot, mutta automaateilla hiljaista. Selkeä, ihan viimeisin muutos tässä on kevään 2020 koronavirusepidemia, jonka takia nettikauppa on lisääntynyt voimakkaasti ja täten myös pakettiautomaattien käyttö.

Asiaa vauhdittaa luonnollisesti palveluiden siirtyminen internetiin. Ainakin itse koen parannuksena, että voin rauhassa kotona hoitaa sähköisellä lomakkeella postipaketin lähetyksen ja maksun. Kännykällä tai läppärillä sohvalta käsin sen sijaan että jonottaisin asiamiespisteessä. Paperilomakkeista, postimerkkien liimailusta puhumattakaan. Lisäksi netin kautta palvelu on halvempi. Samoin luonnollisesti seurannan ja saapumisilmoituksen vastaanotto puhelimeen. Olen myös tilannut postimerkkiuutuuksia netistä.

Kilpailu on osaltaan kaventanut pakettijakelua, kuten esimerkiksi Matkahuolto sekä DHL. Postin lakon aikana 2019 nämä viimeistään osoittivat hyödyllisyytensä. Ison loven liikevaihtoon tekee Suomen julkinen sektori, kun mm. Verottaja on erikseen kehottanut ”turhasta” paperipostista luopumiseen, asioiden hoitamiseen netissä sähköisesti. Tätä on markkinoitu ”ekotekona”, missä kyllä on sinänsä perää, sillä arvokkaan puukuidun voisi käyttää kirjepaperin sijasta korkeamman jalostusasteen, mahdollisesti kierrätettäviin tuotteisiin. Kuten Suomen luonnonsuojeluliitto toteaa, samalla vähennetään hiilidioksidipäästöjä vähentämällä metsähakkuita (hiilinielut) sekä paperin kuljettamisen tarvetta.

Niin maailma muuttuu, eskoseni? Julkisen sektorin, Posti mukaan lukien, ympäristövastuullisuuden takia tapahtuvat paperin käytön vähentämisen pyrkimykset tuskin herättävät riemunkiljahduksia postimerkkeilijöissä. Itse olen sitä mieltä, että kyllä filatelistienkin pitää jälkipolvien huoli tulevaisuudesta ottaa huomioon. Olen kuullut skeptisiä kommentteja ilmastonmuutos-ilmiön olemassaoloa kohtaan yhdistyksen kokouksessa, vaikka oman ammattiosaamiseni perusteella ilmaston lämpenemisessä ihmisen toiminnan vaikutuksesta, ja päästöjen vähentämisen tarpeessa, ei ole mitään epäselvää.

Vuoden 2019 syksyllä oli Postin lakko, jossa 700 postin pakettilajittelijaa haluttiin siirtää halvemman työehtosopimuksen piiriin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Lakon aikana, vaikka kirjeet ja paketit lakkasivat kulkemasta, niin kansalaiset suhtautuivat asiaa hyvin ymmärtäväisesti. Postin ongelmia ei haluttu panna työtekijäportaan syyksi. Myös mediassa oltiin sitä mieltä, että ongelma on Postin johdossa. Postin lakko tosin johti ministeri Sirpa Paateron eroon, epäselvän omistajaohjauspolitiikan takia asiassa, ja miksei myös pääministeri Antti Rinteen. Postin yritystoiminnan ”kuntoonsaatto” tosin aloitettiin aiemman Sipilän hallituksen aikana – syyt on mainittu edellä.

Postimaksut, pakettiautomaatit, Postin plusmerkki

Ikimerkki lanseerattiin markka-aikaan ja markka-aikaisia käytetään vieläkin. Koska voimassaoloajassa ei ole rajoitusta, niitä voi käyttää postimaksujen muutoksista huolimatta. Niin sanotun kakkoskategorian halvempia ikimerkkejä julkaistiin uusia vuoteen 2015 asti. Ykkösluokkaa varmistettiin erillisellä Priority-merkillä, joka ei maksanut ylimääräistä. Kunnes marraskuusta 2016 alkaen ikimerkkien kategoriat olivat pelkästään Kotimaan ikimerkki (Suomen kartan symboli postimerkissä), Ulkomaan ikimerkki (maapallosymboli), sekä Joulutervehdyksen ikimerkki (lumihiutalesymboli). Kakkosluokan ikimerkit muuttuivat ykkösluokaksi. Muita kiinteän postimaksun merkkejä on julkaistu ainoastaan muutamia sen jälkeen. Postimaksut ovat nousseet tasaiseen tahtiin, noin vuoden välein (helmikuussa 2015 50 g kirje 1. luokan ikimerkillä 1,10 €). Kesällä 2020 50 g kirje maksaa 1,75 €. Eli 6 – 10 % nousu per vuosi.

Filatelistien kannalta yksi olennainen muutos oli vuoden 2019 alusta, jolloin postimerkit eivät enää kelvanneet pakettilähetyksiin. Tätä perusteltiin yhtenäistämisellä paketteihin ulkomaille (digitalisaatio, viivakoodit tms.), mutta ei voi olla epäilemättä, että jo kenties markka-aikaan hankittujen ikimerkkien käyttö paketeissa tuotti Postille liikaa tappiota. Kuulin väitteitä, että, että ikimerkkejä jäi yrityksille ja yhdistyksille käytännössä käyttämättä ”miljoonien arvosta”. Vaikka toki ne edelleen kirjelähetyksiin käyvätkin. No, Postin vastineen mukaan postimerkeillä paketteja vuonna 2017 oli 0,09 % postimerkeillä maksetuista lähetyksistä. Yksi promille, jo valmiiksi rajusti vähentyneistä postimerkillisistä lähetyksistä. Jos asia olisi todellinen ongelma, niin kyllähän siitä reklamoisivat suurpostittajat kuten nettikauppiaat edelleen. Väittäisin, että pakettien lähetystapa ilman postimerkkejä on yhdentekevä Postin asiakkaille ja filatelistitkin tuntuvat alistuneen. Posti on liikelaitos, jolla ei ole intressiä palvella filatelisteja sen kummemmin kuin ketä tahansa.

Huhtikuusta 2019 lähtien 2 arkipäivän kuljetuslupauksen pystyi lunastamaan hankkimalla erillinen Plusmerkki, hinnaltaan 1,5 €. Kuvaavaa oli, että Plusmerkkiä markkinoitiin jonkinlaisena parannuksena, kun se ilmiselvästi on todiste hinta-laatusuhteen, kuljetuslupauksen heikentymisestä. Markkinointiargumenttina käytettiin lähetyksen seurattavuutta, yrittäen unohtaa, että katoamiset ovat olleet seurausta Postin omista virheistä. Plusmerkin kuljetuslupausta on testattu ja havaittu paikkaansa pitämättömäksi. Oma kokemus ei ollut myöskään hyvä, sillä seurannan mukaan Plusmerkki-lähetykseni oli kadoksissa, matkalla kokonaista 6 päivää. Posti näyttää puolustautuvan mm. koulutuksen puutteella. Eräällä sosiaalisen median palstalla postilainen väitti, että Posti oli oman kupruni aikaan elokuussa 2019 kaaoksessa, kun kesätyöntekijät olivat juuri lähteneet. En usko, että Plusmerkki on kovinkaan suosittu, sillä se muodostaa tavallisen kirjelähetyksen hinnaksi 3,1 €.

Muutaman kuukauden vuosien 2019-2020 vaihteessa oli voimassa myös ns. Compensate-lisämerkki, hinnaltaan 0,1 €, jolla Posti halusi osoittaa ekologisuuttaan postilähetyksen kasvihuonekaasupäästöjen kompensoimiseksi. Merkki vedettiin pois taustayrityksen epäselvyyksien takia. Voidaan toki keskustella, onko Compensate-merkki postimerkki. Sillä ei varsinaisesti maksettu postin kuljettamisesta, mutta kuitenkin kuljetuksen aikaansaamista kasvihuonekaasupäästöistä. Sen voinee luonnehtia vähintään tuberkuloosimerkkien kaltaiseksi lisämerkiksi, joita niitäkin kerätään. Mainittakoon, että Compensate-idean lanseerannut yrittäjä, entinen kansanedustaja Antero Vartia tykkäsi ja jakoi seuraajilleen some-palvelu Twitterissä kuvan kirjekuorestani, jossa oli Lumihiutaleet-postimerkin lisäksi Compensate-merkki ensipäivän leimoilla 3.12.2019.

Keräilijän kannalta Postin julkaisutoiminta muodostuu, sanoisinko jännittävämmäksi, kun esimerkiksi kaikkien merkkien julkaisupäivämääriä ei tiedetä etukäteen (Ajatusten siivin-merkit, arvot 2,0 € ja 2,1 € vuodelta 2017). Täten näistä ei ilmestynyt ensipäivän kuoriakaan Postin lajitelmissa. Tämän vuoden Plusmerkki ei Postin mukaan ole postimerkki, joten siitäkään ei ollut ensipäivän kuorta. Sama koskee Compensate-lisämerkkiä. Seuratessani tilannetta, sain näistä ensipäivän julkaisut kuitenkin itselleni hankittua.  LaPe-postimerkkiluettelon 2020 esipuheessa näitä sanotaan Postin ”jekuiksi” jota ne tottavie ovatkin. Mainittakoon, että kun kysyin Postin asiakaspalvelussa Ajatusten siivin-merkeistä, siellä ei ymmärretty, että kolme eri arvoa (1,8 € vuodelta 2016 ja edellä mainitut vuodelta 2017) ovat eri postimerkkejä. Aika alas on filatelian ymmärrys mennyt. Posti kuitenkin vielä toimittaa tulevista julkaisuistaan informaatiota, joita jaetaan filatelistien medioissa.

Postin omakuvamerkki-palvelu on ollut voimassa vuodesta 2003, digitalisaation mahdollistamana. Eli on mahdollisuus tilata postituskelpoisia ikimerkkejä omasta kuva-aiheesta, lähettämällä se sähköisesti Postin nettipalvelun kautta. Postimerkkiseuroilla ja kerhoilla on ollut tapana julkaista omakuvamerkkejä nykypäivään asti, näiden ollessa myös itselleni kiinnostavia kerättäviä (tietyin rajauksin). Mm. omakuvamerkki-palvelua, samoin kuin kaikkia uusia postimerkkejä, Posti markkinoi Postinen-ilmaisjulkaisussa. Jostain syystä Posti haluaa muistuttaa roolistaan käärimällä osan ilmaisjakelusta tähän Postinen-kanteen.

Mitä jatkossa?

Posti on lisäämässä ns. OmaPosti-kioskeja, joissa hommat hoidetaan itsepalveluna, kokonaan automaateilla. Minusta ne ulkoisesti näyttävät sisustetuilta merikonteilta, jos ei laajennetuilta bajamajoilta. Postimerkkejä niistä tuskin saa ostettua, kirjeitä varten? Kioskin toiminnassa on ollut käynnistysvaikeuksia.

Mikä Postin toiminnan muutoksessa on sitten syy, mikä seuraus? Digitalisaatio, lisääntynyt kilpailu. Minusta kaikki on samaa vyyhtiä, syöksykierrettä, jonka ennuste on ainakin postimerkillisen kirjepostin lakkaaminen. Tästä enteitä on Tanskasta ja Islannista. Kuten Postin entinen toimitusjohtaja Malinen totesi, Suomi seuraa Tanskan trendiä noin 5 vuoden viiveellä.

Mitä tulee taas Postin palveluun postimerkkeilijöitä varten, niin keräilytuotteita Posti myy edelleen (vuosilajitelmia, ensipäivänkuoria), mutta esimerkiksi filateelista leimausta ei saa enää kuin Helsingin pääpostista, julkaisujen ensipäivinä erikoisleimalla. Uusia postimerkkijulkaisuja tulee yhä edelleen noin 60 kappaletta vuodessa, jolloin voi ymmärtää, että useimmat keräilijät ovat luovuttaneet ja lopettaneet niiden hankkimisen. Itse tosin pidän niitä kauniina ja keräämisen arvoisina. Filateelista leimausta ei käytännössä enää saa (muuten kuin olemalla hyvissä väleissä tiettyihin asiamiesposteihin), vaan kirjekuoret kulkevat ainoastaan koneleimauksen kautta. Tai sitten ns. ohileimattuna, eli koneleima ei ole tavoittanut.

Postimerkkeilijöitä harmittava postimaksujen nousu (6 – 10 % vuodessa) tuskin pysähtyy. Sinänsä vertailu esim. Saksan halvempiin maksuihin ontuu, sillä yhdessä suurkaupungissa voi olla saman verran asukkaita kuin Suomessa. Samoin omasta kokemuksesta tiedän, että Keski-Euroopassa ollaan digitalisaatiossa hitaampia kuin Suomessa. Kirjeiden postituksessa puhuttu myös houkutuksesta käyttää leimaamatta jääneitä postimerkkejä uudestaan. Tällaisesta voi seurata poliisiasia. Sivuvaikutuksena uusiokäytöllä myös käytännössä jyrkennetään Postin moitittua syöksykierrettä ja hintojen nostopaineita entisestään.

Kun protestoin sosiaalisen median palvelu Twitterissä käsittämätöntä uusien postimerkkien julkaisutahtia (Pelkästään 3.6.2020 uusia merkkejä 16 kpl), niin Postin edustaja vastasi, että ”haluamme säilyttää asiakkaille mahdollisuuden lahettää itse kirjoitettuja kirjeitä ja kortteja, kauniiden merkkien kera”. Tämä kyllä hoituisi aivan mainiosti paljon vähemmälläkin julkaisutahdilla! Käyttämällä jo olemassaolevia merkkisarjoja, joita asiamiespostit ovat pullollaan. Minusta näyttää, että postimerkillisestä kirjeestä ja kortista halutaan brändätä jonkinlainen lifestyle-ylellisyystuote. Ja onko se taas kirjelähetyksen alkuperäisen informaation välitystarkoituksen mukainen? No, mikä myy, se kannattaa?

Filelistien muutosvastarintaan on harrastajakunnan ikääntymisellä merkityksensä. Filatelia harrastuksena on ainakin Suomessa, maailman muutoksesta johtuen, joutunut kilpailuasetelmaan satojen jos ei tuhansien muiden vapaa-ajan aktiviteettien kanssa. Syy vai seuraus?

Liiketoiminnan kannalta villi veikkaukseni on: Joskus Postilakia muutetaan niin, että kaikki posti jaellaan pelkästään automaatteihin, viivakoodillisilla tarra-maksumerkinnöillä?

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu