Urbaanit ”lavatanssi”-festivaalit?

Sosiaalisessa mediassa mainostettiin ”Urbaaneja lavatansseja” (linkki) kuluvana viikonloppuna. Paino oli ilmeisesti sanassa ”festivaalit”, ei lavatanssi. Helena Ahti-Hallbergin käsitys näyttää poikkeavan omastani aika paljon. Olen harrastanut tanssilavoja rapiat 20 vuotta.

Tämän päivän uutisen mukaan (linkki) kävijämäärä jäi vaisuksi. Ihmekös tuo, kun samalla uutisoitiin kesän vilkkaimmasta festivaaliviikonlopusta ympäri Suomen. Sää varsin viileä ja sateinen. Samoin, tanssijoiden Facebook-ryhmien kommenteista päätellen, lavatanssin harrastajillakin oli varauksia tapahtuman suhteen. Tanssilavat pyörittävät ohjelmistoaan kesälauantaisin, ympäri Suomea, puolella näitten festivaalien lippuhinnasta.

Tälläkö viedään lavatanssikulttuuria tulevaisuuteen? Pohdin aihetta vähän aikaa sitten (linkki). Vaikka en vieraillut tilaisuudessa ja olen kuulopuheiden varassa, niin voisin kommentoida jotain.

Asia nro 1.: Tanssia tavataan harrastaa puuparketilla tai jollain vastaavalla puumateriaalilla, eikös? Nyt kuulin, että esiintyjätilassa oli asfaltti ja karaoketilassa kivilattia. Niitä varten ei tanssikenkiä ole tarjolla. Asfaltilla kun tekee päkiän päällä nopean käännöksen tai spinin, voi joutua poistumaan paikasta ambulanssilla.

Toisena asiana voi kysyä, mitä tekemistä Mira Luodilla tai Samuli Edelmannilla on lavatanssimusiikin kanssa? Tuskin he yhtään humppaa, jenkkaa, masurkkaa tai valssia soittavat. Vaan omia hittejään. Esiintyjistä tanssilavaväen suosikeiksi voisi poimia Aki Samulin ja Hurma-yhtyeen ja Hurmakin saattoi säätää ohjelmistoaan ”urbaanimpaan” suuntaan.

Toivotaan, että tulevina vuosina on tarjolla tilaisuus, jota voi kutsua ”lavatanssiksi”.