Urheilun sisältöpaisuttelu

Urheilu-uutisoinnissa ja -mediassa määrä on aina painanut enemmän kuin laatu. Esimerkiksi itseään laadukkaana pitävä YLE ja sen aamun Jälkihiki-lähetys ei minusta koko elinaikanaan ole tuottanut mitään sellaisia olennaisia pointteja, joita ei muualla ole jo esiin tuotu, taikka urheilua seuraava ei itse osaisi päätellä.

Kaupallisuus ja mainostaminen kohottaa määrät toiseen potenssiin, pelkästään mainosten lähetysaikaa venyttävien jaksojen takia. Nyt pöhötauti näyttää levinneen jääkiekon MM-otteluiden ennakkolähetyksiin.

Konkariasiantuntija Sakari Pietilä kritisoi Prahan jääkiekon MM-lähetysten yhteydessä pidettäviä ennakko-studiolähetyksiä. Samoin kun hän, en jaksa niitä katsoa ja toisaalta peli selvästi ylianalysoidaan. Tuhdilla spekuloinnilla rakennetut ennakkoasetelmat voivat lentää romukoppaan muutamassa minuutissa tai jopa sekunnissa. Ennen peliä julkaistu sisältö tyynesti unohdetaan vähintään yhtä nopeasti, jos peli kääntyy odotusten vastaisesti. Sama asia koskee myös muita lehtijuttuja, urheilulehdistöä. Näiden ns. asiantuntijat kääntävät kelkkansa mielipiteissään yhtä nopeasti – tai oikaisevat niitä. Mikä toisaalta osoittaa esitettyjen kommenttien keveyden, eli liian paljon pelkän viihdearvon. Luonteen makuasioina ja mielipiteinä, joissa kokeneinkin asiantuntija voi pahasti erehtyä koska tahansa.

Tätä ylimääräisten sisältöjen paisuttelua ei tehdä ensisijaisesti siksi, että yleisöä saadaan valistettua pelin hienouksista. Kuten Sakke Pietilä totesi, jääkiekko ei ole tähtitiedettä eikä siitä sellaista kannata tehdä. Vaan siksi paisuttelu ja hehkuttelu, että saadaan tilaisuuksia mainostajille, tykittää samat sloganit ja kilkutukset uudestaan, mahdollisimman monta kertaa katsojan alitajuntaan. Itse pelin aikana näitä tilaisuuksia on vähemmän, ja erätauoilla katsojat kaikkoavat pois, jääkaapille ja muiden virvokkeiden äärelle. Nykyään itse ottelutkin ovat joutuneet taipumaan mainostajien tahtoon, näiden ennalta sovittujen mainostaukojen aikana. Joiden katsojakokemusta lamaannuttavaa merkitystä yritetään peitota “Power break”-nimityksellä – aivan kuin kyseessä olisi perusteltu, asiaan kuuluva juttu. Toki joukkueet pyrkivät hyödyntämään nämä bonus-aikalisät.

On jotenkin hämmentävää, kun kiihkeän pelin viimeisillä minuuteilla kamera näyttää, kuinka maalivahdin keskittyminen herpaantuu ja hän luistelee apaattisena pelaajaboksiin huilimaan. Ajatusleikkinä voisi miettiä, jos arvokisojen hiihto- ja juoksukilpailuihin otettaisiin nämä Power break-mainoskatkot. Kilpailijat hörppisivät mustikkamehua, kunnes mainoskatko olisi ohi ja säntäisivät taas radalle. Huippu-urheilun ja kaupallisen median liitto on niin vahva ja ikuinen, etten tätäkään täysin mahdottomana pitäisi.

Toki huippu-urheiluun kuuluu mainokset, ei siinä mitään, mutta liika on liikaa. Kuten tiedetään, TV-media on kasvavissa vaikeuksissa, suoratoiston ja sosiaalisen median viedessä markkinaosuuksia. Käytännössä tämä on näkynyt vähänkin enemmän massoja katsomoon keräävien sisältöjen kasvavana mainostykityksenä. Minun kohdallani niin pitkälle, että kun en muuten pysty mainoksia ohittamaan, laitan äänet pois kaukosäätimestä. Jääkaapillekaan kun ei voi joka breikillä sännätä. Mainoksettomasta suoratoistosta käytössä on Netflix ja se riittäköön.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu