Vaihtoaskel kansalaistaidoksi?

Kyllä jokainen ihminen tanssia osaa, jos haluaa. Kun Suomen jääkiekkomaajoukkue voittaa kultaa, vedetään ”valssia katsomossa”. Tai jos 1-vuotias natiainen kuulee rytmimusiikkia, kroppa rupeaa hytkymään mukana. Päiväkodissa tai työpaikan pikkujouluissa järjestetään disko. Jne.

Asia koskee kampanjaa kuten ”tanssi kansalaistaidoksi” tai ”Vaihtoaskel kansalaistaidoksi”? (linkki). Tanssia siis osaa kaikki vauvasta vaariin, tavalla tai toisella, jos vain haluaa. Eri asia, pitääkö se tanssiaskel olla vaihtoaskel, joka ei mene tasan 4/4 rytmiin (askelikko: hidas, hidas, nopea nopea). Ja pitääkö musiikin olla vanhaa tanssimusiikkia, joka on aika marginaalista nykypäivän mediamaailmassa? Kun hiihtääkään tai lukea kirjoja ei moni varmaan enää osaa, niin mikä olisi se tärkeä kansalaistaito, joka puuttuu? Teatterissa ja oopperassa kävijöitäkin tarvittaisiin varmaan lisää. Paritanssi ei ole helpoimmasta päästä: Pitää osata askeleet ja kuviot ja uskaltaa hakea itselleen tanssipari. (linkki) Ihan tasatahtiin kävelyssäkin näyttää olevan haastetta (linkki), kun presidentti Niinistökin siihen kannustaa.

En tiedä ”Vaihtoaskel kansalaistaidoksi”-hankkeen budjettia, mutta tällaisissa projekteissa tyypillisesti syödään viineireitä ja lounastetaan palavereissa ja työpajoissa, tuotetaan sadoittain Powerpoint-kalvoja. Nettisivuja ja videoita. Toki muutama konkreettinenkin asia, kuten tanssikursseja. Mutta päättyykö  aktiviteetti siihen, kun rahoitus loppuu, pidempää jälkeä jättämättä? Loppuraportissa toki ehdotetaan uuden vastaavan hankkeen perustamista.

Eihän siinä toki mitään vikaa olisi, että kansalaiset harrastaisivat sekä vaihtoaskelta, että hiihtoa ja kirjojen lukemista. Kävisivät teatterissa ja oopperassa. Mutta tällaisilla hengennostatuksilla todennäköisesti haetaan päättäjiltä myönteistä suhtautumista, pysyvää julkisten verovarojen myöntämistä oman keppihevosen harrastamiseen. Kun siellä luukulla on varmasti ruuhkaksi asti kansalaisia yleishyödyttäviä toimintoja, joille halutaan julkista rahoitusta. Tai halutaan edes estää niiden mahdolliset leikkaukset.

Juuri saatiin kuulla valtion uusista miljardien leikkaus-suunnitelmista. Aika kuuroja niille jotkut taitavat olla. Paritanssi on mukava sekä hyödyllinen harrastus. Mutta ei tämä yhteiskunta sillä pääse velkaantumisen kierteestä, että rahoitetaan kaikki marginaalisten kansalaisjärjestöjen harrastukset ja kurssit, jotka he voisivat maksaa itse. Tai järjestää vapaaehtoisvoimin, hyvin pienillä budjeteilla.

Ja jos maaseudulle eristäytyneet lavatanssipaikat eivät pärjää omillaan, niin tanssimisen voi järjestää jonnekin sinne, missä kansalaiset ovat, vaikka kaupungeissa juhlasaleissa tai koulujen liikuntatiloissa.