Vastuullinen media jälleen lietsomassa ihmisten taikauskoa
On jo harmittavan tunnettua, että ns. vastuullisen median edustajat ja journalistit kadottavat kaiken lähdekriittisyytensä, kun tulee puhe kummituksista ja muista ”oudoista kokemuksista”. Kuten nyt YLE lietsoo ihmisten taikauskoa ja epärationaalisia pelkoja, veronmaksajien rahoilla (linkki).
Voidaan todeta, että ihminen ei tiedä vielä kaikkea. Voidaan ihmetellä, miksi me ja koko maailmankaikkeus ylipäänsä vaivautuu olemaan olemassa. Miksi tapahtuu asioita, joita emme voi heti arkijärjellä selittää?
Vastaus on, että emme tiedä. Pelkkä outojen ilmiöiden kokeminen ei selitä tai todista mistään mitään, ei tee kummituksista saatikka jumalista sen enempää totta.
Ihminen voi kokea tuntevansa kaikkea omituista, mutta kyse on siitä, miten kokemus tulkitaan. Toinen tulkitsee omituiseksi sattumaksi, toinen yliluonnolliseksi. Jotain erikoista ihmisluonteessa on, jos selittämätön asia tulkitaan yliluonnolliseksi. Mutta sekään ei todista muusta kuin ihmisen mielikuvituksesta. Ihmisen on vaikea hyväksyä, että asioita tapahtuu sattumalta ja meistä riippumatta. Itse selittäisin nämä ”kokemukset” ihmisen aivotoiminnan tulokseksi – kaikkea kun ei siitäkään vielä tiedetä. Niin ja plaseboksi, aistiharhoiksi.
Minä olen menettänyt vanhempani aika vasta. Voin todeta, että he eivät ole kosketelleet eikä kummitelleet. Heitä ei ole enää missään. Ei taivaassa, ei maan päällä tai helvetissäkään. Kuten ei ole muitakaan kummituksia tai jumalia, muualla kuin ihmisen universaalissa mielikuvituksessa.
Emeritusprofessori Kari Enqvist on varsin hauskasti perustellut sitä, miksi aineettomia aaveita ei voi olla olemassa: Jos ne eivät vuorovaikuttaisi aineen kanssa, myöskään gravitaatio ei vaikuttaisi niihin, jolloin ne välittömästi putoaisivat maapallon, aurinkokunnan ja koko galaksin vauhdista ja jäisivät kauas taakse. Tällainen argumentti.
Toisaalta akateemiset skeptikot ja tieteen pätevät popularisoijat liioittelevat suhteettomasti ja oman edun vastaisesti: Jos vallitsevaan tieteelliseen todellisuuskäsitykseen tulee pienikin särö, sitten koko tieteellinen maailmankuva romahtaa ja aineen standardimalli olisikin väärä (vaikka se on tähän asti ollut kaikessa oikeassa). Eihän se noin ole. Mahdollisilla maagisilla harjoitteilla on luonnontieteellistä merkitystä ainoastaan, jos mahdollisia, johonkin tieteelle tuntemattomaan tai luonnonlakien vastaiseen mekanismiin perustuvia vaikutuksia ei voitaisi tieteen sisällä uskottavasti selittää uskomuksilla ja odotuksilla, sosiologian tai psykologian teorioilla. Jossakin yhteisössä tai jonkin uskonsuuntauksen piirissä voidaan tehdä jotakin ulkopuolisille vierasta, mutta voiko sen tehdä samoin vaikutuksin myös ulkopuolella, jossa ei ole samoja uskomuksia tai odotuksia? Tutkijat tutkivat uskomuksia ja odotuksia, joiden vaikutukset taas jotkut haluavat eliminoida.
Ilmoita asiaton viesti
Mihinkä tieteen maailmankuva voisi romahtaa? Sen toimivuudesta näyttö on musertava. Nimenomaan tieteen edustajat hyväksyvät, että on paljon sellaista mitä emme vielä tiedä. Uskonnoilla näitä aukkoja on pyritty paikkaamaan. Mutta uskonto luonee ainoastaan tunteen, että selitys selittämättömälle on olemassa.
Kommentoijan kannattanee myös perehtyä tieteen ts. tieteenfilosofian perusteisiin.
Ilmoita asiaton viesti
”Mihinkä tieteen maailmankuva voisi romahtaa? … Nimenomaan tieteen edustajat hyväksyvät, että on paljon sellaista mitä emme vielä tiedä.”
Siispä blogin lopetuksella (kolme viimeistä virkettä) ei ole mitään tekemistä tieteellisen maailmankuvan kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kun Enqvistin mielestä se romahtaa: ”Vaikuttaa siltä, että meidän on epäiltävä joko tarinaa aineesta tai tarinaa henkimaailmasta. It se luotan aineen tarinaan.” (Enqwist 2020, 78.) Niin minäkin luotan viime mainittuun, mutta se luottamus ei häviä pieniin säröihin. Skeptikon on ilmeisesti mahdotonta asettua uskomusperustaisen viitekehyksen konseptia ja selitysmallin ulkopuolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Pikaisen tieteenfilosofiaan perehtymisen tuloksena vaikuttaa siltä, että tieteenfilosofiassa on ainakin aikaisemmin erotettu toisistaan selitettävä tosiseikka (explanandum) ja sitä selittävä selitys tai argumentti (explanans). Lähtökohtaisesti maailmassa maagisten harjoitteiden mahdolliset vaikutukset kuuluvat edelliseen (explanandum1) ja uskomukset jälkimmäiseen (explanans1).
Skeptikoiden selitettävänä tosiseikkana (explanandum2) taas ovat nuo selittävät uskomukset. Sosiologian ja psykologian teoriat (esim. teoksessa Häkkinen, Jukka: Outojen kokemusten psykologia, Docendo 2018) ovat noita selittäviä selityksiä (explanans2). Koska tuo selitys uskomuksille voidaan esittää, skeptikot päättelevät siitä, että alkuperäinen selitettävä (explanandum1) ei ole totta. Tämä ei ole välttämättä perusteltua päättelyä.
Ilmoita asiaton viesti
”Ihminen voi kokea tuntevansa kaikkea omituista, mutta kyse on siitä, miten kokemus tulkitaan.”
– Viime viikolla eräänä iltana kello kahdeksan jälkeen kysyin (aikuisten) lasteni äidiltä, mihin aikaan tyttäremme mahtaa nykyisin mennä yöunille. ”Varmaan tosi aikaisin”, oli vastaus, ja sen perusteella päätin olla soittamatta tytölle enää sinä iltana.
Kului muutamia minuutteja, ja tyttäreltä tuli puhelimeeni whatsapp-viesti, johon hän oli saanut inspiraation Ylen tv-uutisista.
Jopa tällaisesta sattumuksesta voi tulla ”outo kokemus”, kuten minulle tuona iltana kävi. Uutislähetyksen päätyttyä otin kuin otinkin sen puhelun. Tytär totesi sinä iltana olevansa valveilla tavallista myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Sattumia on vaikea hyväksyä. Mutta jos samaan tilaan ilmaantuu 23 ihmistä, on jo 50-prosenttinen todennäköisyys, että kahdella heistä on sama syntymäpäivä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tuo 23-henkinen ryhmä on peruskoululuokka, on myös vuosi yhteinen. Sirkku – nimeä ei muutettu – kävi kanssani samaa koulua päivälleen samanikäisenä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun erikoinen yhteensattuma tapahtuu, ihminen muistaa sen. Ei muista niitä tuhansia muita hetkiä, kun yhteensattumaa ei tapahtunut. Ja kun ei heti löydä luonnollista selitystä, ajattelee että kyseessä oli joku yliluonnollinen asia.
Esimerkkinä on tämä ns. kuuhulluus. Kun ihminen valvoo ja on täysikuu, ihminen muistaa tämän vaihtoehdon:
a) nukkui huonosti kun oli täysikuu.
Mutta ei muista sitä, että kun
b) oli täysikuu mutta nukkui hyvin,
c) valvoi vaikka ei ollut täysikuuta
Ilmoita asiaton viesti
Kuolema on ihmiselle suuri tuntematon.
Ahdistusta helpottamaan on sepitetty suuri joukko erilaisia uskontoja ja paljon soopaa kaikenlaisesta taikuudesta.
Ilmoita asiaton viesti