Viimeinen sana mediakriittisen journalismin jatkajana

Ylen ohjelmistoon on tullut uusi mediakriittinen ohjelmaformaatti, Viimeinen sana. Perinteisesti tällaista puheohjelmaa on kai ollut radiossa, Yle Puhe-kanavalla.

Pidän siitä, että formaatti on lyhyt ja ytimekäs (15 minuuttia). Painopiste on käsiteltävässä asiassa, jolloin ei tarvita prameita kulisseja eikä sliipattua pukeutumista. Kahden jakson perusteella vieraina näyttävät olevan toimittajat ja asiantuntijat tutkimuksen parista.

Ensimmäisessä jaksossa puhuttiin toimittajien mahdollisesta poliittisesta värittyneisyydestä. Haastatellut toimittajat Marko Junkkari ja Juha Ristamäki eivät myöntäneet puoluepoliittista suuntautumista vaikka tehdyn taustaselvityksen mukaan tietyt puolueet erottuvat kriittisten juttujen määrässä heidänkin osalta selvästi. Tosin ideologinen oma näkemys vaikuttaa, mitä toimittajat eivät kiistäneet. Kuulemma ”Setä Arkadia” alias Timo Haapala kieltäytyi osallistumisesta.

Toisessa jaksossa puhuttiin salaliittoteorioista.  Salaliittoteoreetikkojen toimintaa voi yrittää ymmärtää, vaikka hyväksyä ei tarvitsekaan. Ja toimittajien kannattaa sitä seurata. Salaliittoteoreetikoilla on omat totuutensa, jotka eivät toimi totutun järjen ja logiikan säännöillä. Ihmisen käyttäytymisen asiantuntijan näkemystä olisin toivonut mukaan. Motivaatio voi olla ihmisen perustarve saada hyväksyntää ja arvostusta. Ja jos se ei muuten onnistu, se tehdään salaliitoilla. Samoin ihmisluonteen nurjat puolet, kuten itsekkyys, kateus ja arviointikyvyn puute. Itse pohdin tätä erikseen.

Sannikka ja aiemmin Sannikka & Ukkola on palvellut mediakriittistä ohjelmatarjontaa. Olen saanut sieltä joitain hyviä näkemyksiä, samoin katsellut myös jälkikäteen Areenasta. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta oli, kuinka kokoomuslaisen yhteiskunnallisen keskustelijan Tere Sammallahden esiintymiset tuomittiin laajasti sosiaalisessa mediassa. Mikä on minusta viittaus kuplautumisen suuntaan.

Sanna Ukkolan keskusteluohjelmaa Alfa-TV:llä en ole seurannut. Varmaan sekin sananvapautta palvelee, vaikkakin siellä arveluttaa kanavan ideologiset vaikuttimet. Kuinka esimerkiksi evoluution kieltäjien Luominen-nimistä roskatiedelehteä mainostetaan täysin vakavissaan.

Lopetetun Pressiklubin perään haikailin joskus (linkki aiempaan kirjoitukseeni). Pressiklubi erosi näistä uusista formaateista siinä, kuinka vieraina olevien esim. poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat saattoivat tuoda esiin inhimillisen tekijän. Kun ei ehkä tarvinnut asettua poteroon näkemyksiään esittämään, niin kuin poliittisissa tilaisuuksissa. Vaikka formaatti houkutteli ehkä myös mahdollisuuteen puhua asioita parhain päin, niin tasapuolisen keskusteluasetelman ansiosta sai myös toisilta välitöntä kritiikkiä.

Pressiklubista viimeisimpiä oivalluksia oli, kuinka trollien (tyyliin Donald Trump) säännöllinen ruokkiminen on myös niitä arvostelevan median etu. Sananvapaus edellyttää monipuolisia näkemyksiä, vaikka tasapuolisuusharhaa ei ruokkia kannatakaan.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu