Voittaako tanssilava Tinderin?

Laulaja Kyösti Mäkimattila esittää Suomen kuvalehdessä, että koska tanssilavoilla on naisia paljon enemmän kuin miehiä, niin se voittaa Tinderin mennen tullen. Samalaisia ”Voi miehet kun tietäisitte” tyyppisiä mainospuheita tavataan esittää aktiiviharrastajien toimesta. (Paino sanalla ”aktiivi”).

No, molemmista itsellä on jotain kokemusta. Tinderissä asettamiesi ikä- ja muiden kriteerien mukaan sovellus tarjoaa ehdokkaita, josta voit merkata kiinnostavat ja ohittaa (”svaipata”) muut. Jos molempien valokuva ja profiili miellyttää toisiaan, niin match syntyy. Ja voidaan ruveta keskustelemaan, treffejä sopimaan.

Tanssilavoilla tosiaan hakurivissä voit tehdä vastaavaa ”valintaa”. Tanssia kiinnostavan kanssa, keskustella ja jos kiinnostus on molemminpuolista, nehän ovat ensitreffit.

Toki tanssimassa käymisen motiivi on kullakin omansa, mutta mielestäni yleisellä tasolla tilanne on eri, kuin joskus sotien jälkeen:

– lavatanssi ei minusta ole paljoakaan sen otollisempi paikka iskuyritykselle kuin mikään muukaan vuorovaikutustilanne. Nykyään lavoilla käynnin motiivi on ensisijassa tanssiminen. Viaton tanssin riemu kuin lapset hiekkalaatikolla telmimässä, parinvaihdosta seuraavaan. Kun seuranhaun ottaa tanssijoiden keskustelussa esiin, se sanotaan kuuluvan osastoon ”Kaikesta puhuta ei” (vaikka kuitenkin siitä Mäkimattila puhuu). Lavoilla käyvistä naisista merkittävä osa on parisuhteessa, naimisissa tai muuten eivät kiinnostuneita muusta kuin tanssista. Tanssinopettaja Susa Mattson puhui ”seksistisestä asetelmasta”.

– tanssimisen edellytys on tanssitaito. Eli etukäteisharjoittelu. Vaikka on yleisessä keskustelussa on tapana asettaa rimaa sen suhteen mahdollisimman alas, niin puujalka varpaille astuja ei lavalla pitkälle pötki ja vaatii sisua jatkaa pidemmälle. Erityisesti miehen pitää osata viedä. Perinteinen ”vaihtoaskel-Villekin” voi olla haasteiden edessä, jos sattuu hakemaan jotain tanssiseuran kilpaformulaa. Kilpailutilanne ei vallitse pelkässä seuranhaussa, vaan myös tanssisuosiossa.

– aika harva seuraa halajava nainenkaan tanssilavalle halajaa, ei välttämättä tietoinen koko mahdollisuudesta. Jos ajattelee seuranhakua perheen perustamisen merkeissä, niin tanssijoiden ikärakenne painottuu yli viisikymppisiin (ks. linkin tilasto, kuvio 3). Alle sen lavoilla kävijät ovat yleensä tanssiseurojen aktiiveja, jotka valkkaavat toisia aktiiveja. Joille tanssitaito on kaikki kaikessa. Tai sitten artistin fanittajia, jotka eivät yleensä tanssi vaan liikkuvat omissa porukoissaan, lavan edessä tai kahviossa. Eri yleisöryhmien kesken on myös usein jännitteitä (kuten edesmennyt muusikko Martti Metsäketo totesi: ”Katselevat toisiaan nenänvartta pitkin”), joka ei ole omiaan viihtyvyyden kannalta.

– vanha tanssimusiikki (ja kulttuuri). Jos on ikänsä kuunnellut jotain muuta, niin kuinka hyvin sen parissa viihtyy? Kyösti itsekin puhuu ”juntista, ummehtuneesta ja konservatiivisesta genrestä

Vanhoja kunnon tanssikapakoita tulee ikävä, joissa alkoholin käyttö madalsi tanssi- ja muita kriteerejä sopivasti ja sinne tulon motiivi oli vahvasti seuran iskemisessä ilman paheksuntaa. Tietysti toisaalta naisilta kuulin, että lavalle tullaan juuri siksi, että säästyy humalaisten iskuyrityksiltä. Toki ravintoloissa on aina järjestysmiehet, jotka heivaavat hankaluuksia aiheuttavat ulos.

Karaokepaikoissakin tanssitaan, mutta sinne tuskin itsestään tietoinen tanssinharrastaja eksyy. Siellähän juodaan kaljaa ja ollaan maistissa, tanssitaan miten sattuu ja masurkkaa ei soiteta. Karaoken otin esiin siksi, että se voisi olla mahdollisuus tanssikulttuurin uutena aluevaltauksena. Vaikka limsalinjalla, jos oluen lieveilmiöitä halutaan välttää?

Kaiken tämän jälkeen, omista kokemuksista voin sanoa, että lavatansseissa käyvät fiksut ja mutkattomat ihmiset, erityisesti naiset, samoin kuin hauskanpito ilman viinaa sekä mielekäs liikunta ovat olleet oma syyni olla lajin parissa 20 vuotta.

Lavalle saapuva vasta-alkaja kyllä huomaa mikä on homman nimi, varsin nopeasti. Jotkut jäävätkin.

Kyösti Mäkimattilan mainospuheen ymmärrän siitä syystä, että lavatanssin suosio perinteisenä harrastuksena on ollut hiipumassa ja itse pohdin asiaa aiemmin.

Mitä tulee tanssilavojen hengissäpysymiseen ylipäänsä, niin uskon että ratkaisu on madaltaa tansseihin tulemisen kynnystä niin paljon kuin mahdollista. Siis ns. tanssietiketeistä ja taitoedellytyksistä tinkimistä. Pakon edessä tanssinjärjestäjät saattavat joutua tällaisiin ratkaisuihin, koska vettä lipittävien tanssiseuralaisten pääsylipuilla homma ei välttämättä enää lyö leiville.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu