”¡#*%¿?!”

Kyllästyin vihdoin vastavirtaan uimiseen, ja jatkuvaa köyhyyteen, joten otin kopin ylen taloustarkkailijan ajatuksesta kilpailuttaa kaikki ihan tavallisessa arjessakin. Kuka tahansa voi vaikuttaa hintojen kehitykseen, palvelujen laadukkuuteen, ja sitä myötä koko maailmaan. Tästä alkaisi upouusi ja kiiltävä moderni elämäni.

Joten heräsin aamulla puoli seitsemän, keitin sumpit, otin puhelimen käteeni ja etsin halvimman liittymän minkä löysin. Minulla ei ole luottotietoja joten paljon enempään en pystynyt. Teen sen heti kun saan kyydin isolle kirkolle ja R-kioskille.
Asun puoliksi tyhjentyneen kirkonkylän ulkoreunamilla, josta on lähimpään toimistorakennukseen, eli isolle kirkolle n. 20km, ja lähimpiin liikennevaloihin, eli kaupunkiin n. 80km. Joten eipä tuo puhelin nyt varsinaisesta edes laula, mutta säästämpähän sitten 3 senttiä jokaiselta soitetulta minuutilta kun laulaa.
Keitän sen kunniaksi toiset sumpit.

Televisiossa puhutaan jotain suomen energiastrategian mukaisesta linjasta, joten siirryn luontevan oloisesti käymään läpi kaikki sähköyhtiöt, ja lopulta löydän kuin löydänkin säästettävää. 1,20/kk.
Asun 40m2 yksiössä yksin, joten kulutus on melko vaatimatonta. Mutta kaikki on kotiinpäin, ja näin taistelen suuryritysten ylivaltaa vastaan ja pidän ne varpaillaan. Näin turvaan itselleni mahdollisimman halpaa ja hyvälaatuista sähköä, mahdollisimman pitkään.
Seuraava tehtäväni olisi selvittää mikä pankki ja minkälainen tili olisi tänään minulle paras.
Mutta kerma loppui ja nälkäkin kurni, joten päätin lähteä kauppaan. Kauppa on kylän uudessa keskustassa. N. 15km:n päässä kirkonkylältä. Jonka toisella laidalla asun.
Yritin ensin etsiä internetistä kaikista laadukkaimman ja halvimman joukkoliikennevälineen, mutta seuraava – ja samalla ainoa – bussi olisi tulossa vasta huomenna aamulla klo 6.20 ja maksaisi 3.80e, joten apostolinkyyty oy. oli aika luonteva ja ympäristöystävällinen valinta.

Matkalla mietin paljon asioita jotka unohdin hyvin nopeasti.
Mm. että onneksi olen työtön, koska jo tässä vaiheessa kello oli 13.30 ja olisin pahasti myöhässä aamuvuorosta. Iltavuoro kai kävisi jos asuisin lähellä kauppaa. hmm…?
Tupakat kuitenkin loppuvat kesken ajatuksen ja pinna alkaa välittömästi kiristyä.

Puolentoistatunnin päästä kun alan vasta hiljallee lähestyä uuden keskustan laitamia, mietin jälleen vanhaan tuttuun tapaan että ehkä se pyörä olisi tosiaan hyvä hankinta. Eikä mikään romu, vaan hyväkuntoinen sähköpyörä. Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Tämäkin 7km:n matka hujahtaisi hyvällä pelillä hengästymättä ohi alta puolen tunnin. Hmmm…

Saavun kaupalle ja kiroan kun pullonpalautuskone ei ole käytössä. Huolto on tilattu illaksi.
Niimpä niin. Jos täällä olisi toinen kauppa niin tämä kauppa menettäisi kyllä nyt asiakkaan. Tosin se toinen kauppa olisi varmaan kalliimman ketjun kauppa. Kun ei näin pieneen kylään saksan-ketjuakaan kannata ulottaa.
Otanko nautaa vai sika-nautaa? Hmm…?
Kilpailutan ne sen perusteella mikä on hinta, kuka valmistaja, ja mitä teen ruuaksi.
Hintaero on aika iso, valmistaja on molemmissa kotimainen, enkä oikeastaan tiedä mitä teen ruuaksi. Varmaan paistan lihat ja teen perunamuussia.
Otan siis tietenkin sikanautaa.
Sikanaudassa onkin erinomainen rasva/proteiini/hinta – suhde.
Perunoiksi valitsen ammattimaisesti jauhoisia. Yleisperuna olisi toki halvempaa, mutta uskon että uusi elämäntyylini salliii tällaisen hienoisen elintason noston. Mitä järkeä siinä muuten edes olisi jos ei voisi ostaa vähän parempaa perynaa?
Valitsen huolellisesti kuusi laadukkaimman näköistä pottua. Ja laitan ne biohajoavaan muovipussiin. Ottaisin myös sipulin mutta karsastan monipoleja, eikä täällä ole kuin yhdenlaista sipulia. Se olisi selkeä viesti siihen suuntaan että hyväksyn tällaisen itselleni, eli kuluttajalle, epäedullisen tilanteen. Kartellit eivät mielestäni ole osa vapaata markkinataloutta.
Tarvitsen vielä maitoa. Sininen olisi 30% alennuksessa, mutta vanhanajan luomu täysmaidon osto antaisi positiivisen signaalin kaupan ja tuottajien suuntaan. Ja on laadukkaampaa ravintoa. Mutta onko minulla varaa äänestää lompakollani?
Sikanauta 3,80e, perunat 0,60e. Se tekee 4,40e.
Tililläni on 23,27e.
Sätkätoppa maksaa 10,50, kahdet paperit 3,00e, filtterit 0,80e. Yhteensä 14,30e.
Kaikenkaikkiaan 18,70.
Lasken nopeasti että saan vielä kolme tölkkiä tavallista ulkomaalaista keskiolutta.
Kassalla kun huitaisen kortin lähilukulaitteen läpi, voin itsevarmasti alkaa jo pakkaamaan tavaroitani, koska ole laskenut tarkkaan että rahani riittävät, ja tiedän että laite päästää pian iloisen ”Hyväksytty” – äänimerkin selventävän ja samansisältöisen tekstin kera, näyttää vihreää valoa ja alkaa tulostaa virallista tositetta ostotapahtumastani. Hymyilen niinkuin olen nähnyt onnellisten ihmisten tekevän. Siitä huomaa että kaikki on hyvin. Itsevarmasta hymystä siis. Otan kuitin mukaan kirjanpitoa varten. Olen myös huomannut että on kätevää heittää se kassin pohjalle tukalien tilanteiden välttämiseksi, mikäli sattuu menemään toiseen samankaltaiseen kauppaan saman kassin kanssa ostamaan samoja tuotteita myöhemmin.

Lähden kävelemään tyytyväisenä kotiinpäin. Muistan että nyt iltapäivällähän menisi bussikin kotiinpäin. Klo 17.40. Tyhjien tölkkien raahaaminen edestakaisin ottaa päähän, mutta muistan melko pian että tililleni jäi … alle 0.10e. Joten istun alas hetkeksi puistikon penkille jutustelemaan entisen rakennusmiehen kanssa. Paikallinen puolituttu. kysyn kuulumisia. häneltä on kuulemma tupakit loppu, ja hän pyytää olisiko minulla tupakkia antaa. Minullahan on joten tarjoan hänelle. Mutta hän ei osaa kääriä sätkiä, ja pyytää että käärisin hänelle yhden. Tai kaksi. Heh. Kaljakin hänelle kuulemma maistuisi mutta kun rahaa tulee vasta huomenna.
Itselläni ei ole kuin kaksi ja puoli kaljaa ja kävelymatka on pitkä, joten valittelen etten nyt pysty antamaan kaljaa hänelle. Hän ymmärtää sen kyllä varsin hyvin. On kuulemma itsekin tullut käveltyä jokusen kertaa vähän siellä sun täällä. Joskus aikamoisessa hutikassakin. Heh.
Selitän hänelle kilpailuttamisstrategiastani.
Sanon että on tyhmää ja laiskaa vain esim. antaa rahojensa lojua pienempikorkoisella tilillä vaikka vaihtoehtoja on netti täynnä. Muutaman napinpainalluksen päässä. Mutta perus suomalainen tyytyväinen pankkiasiakas kuitenkin tekee juurikin niin, ja ostaa itselleen oikeuden olla ajattelematta omilla aivoillaan. Kuulin sen taloustarkkailijalta ylen aamun jälkipörssissä tiistaina 8.8.2023, n. klo 7.45.
Hän katsoo minua tyhjin silmin. Mielestäni vähän siihen tapaan kuin ei ymmärtäisi puheistani sanaakaan. Mutta tokaiseekin sitten yhtäkkiä:”Saatanan fasisti!” Sitten hän pyytää minua varsin epäkohteliaasti ja agressiiviseen sävyyn painumaan kilpailujeni kanssa nimeltä mainitsemattomaan naisruumiin aukkoon. Kiivaaseen tahtiin hän selvittää minulle myös kilpailuttaneensa tuonti autoja ja pirtua 80-luvulla. Siinä saattoi tehä 20 000 markkaa päivässä. Rahaa sateli niin että ropina vaan kävi. Neuvostoliitosta tuodessa vielä enemmän.
Piti vain osata maksaa oikeille ihmisille. Heh.

Lopettelen toisen kaljani ja lähden jatkamaan – tai oikeastaan aloittelemaan – kotimatkaani.
Samassa silmiini osuu pullonpalautuskoneenkorjausliikkeen auto, joka on parkissa kaupan edessä… ja joka lähtee juuri liikkeelle! ”Jänniä nuo sähköautot. Ei kuulu mitään ääntä…”, mietin samalla kun ryntään palauttamaan tölkit ja ostan vielä neljä tölkkiä keparderosta. päätän nimittäin tarjota pulitutulleni sittenkin klajan. niinku ihan oikeest, pirun hyvin alkaneen kilpalutamis-projektinm kunniax:)!!!

… Aamulla, nälissäni, ja kahvijanoissani, kun huomaan unohtaneeni maidon sittenkin sinne kaupan hyllylle, keksin vahingossa hyvän otsikon jollekin sopivalle kirjoitukselle jostain ajankohtaisesta ja yhteiskunnallisesti olennaisesta aiheesta.
Mietin myös että minulla pitäisi olla enemmän rahaa jotta voisin jatkaa kilpailuttamista. Töihin meno veisi paljon aikaa, ja toisi loppujen lopuksi aika vähän rahaa.
Yksi todella hyvä vaihtoehto olisi suunnitella botti, joka hoitaisi kilpailuttamisen puolestani. Niin voisin mennä töihin.
Se ei ehkä tarvitsisi kummoistakaan tekoälyä. Sille pitäisi toki raportoidan kaikki päivän tapahtumat jotta se oppisi tekemään haluamiani valintoja.
Sen myyminen olisi varmasti erittäin kannattavaa!? Itseasiassa niin kannattavaa että joku tekee sitä varmasti jo. Minun siis kannattaisi ostaa botti. Tai todennäköisemmin niitä vuokrataan tms. Ehkä ne ovat samantapaisia kuin puhelinliittymät. Saat käyttää ohjelmistoa kuukausittaista maksua vastaan. Ehkä päälle tulee joku provisiopohjainen lisäveloitus.
Pitäisiköhän totta tosiaan hankkia sellainen botti? Moni on varmasti jo hankkinutkin. Jotkut varmasti ovat hankkineet niitä useita. Jotkut jopa kasapäin. Ja ne pyörivät kaikki yhtäaikaa tuolla bittiavaruudessa. Ostavat ja myyvät. Tuottavat, ja tutkivat. Tuhansia kertoja sekunnissa, miljardit botit. Yötä paivää, jo ties kuinka monennetta kymmenennettä vuotta.
Kilpailu on kieltämättä melko kovaa.

Ja mitähän se mahtaa tarkoittaa tuotannolle, että joka vuosi Suomessakin valmistuu yli 1000 kauppatieteilijää, ja varmaan kymmenenkertainen määrä botteja.
Mutta auppiaat, sijoittajat ja talousasiantuntijat tarvitsevat (palaan tähän kiistanalaiseen ideaan tuonnempana. Tavallaan.) kaikki materiaalia: tuotteita, palveluja, tilitapahtumia. Hyödykkeitä ja instrumenttejä.
Botit tarvitsevat samoja asioita.
Mistä ne tulevat? Miten ne riittävät kaikille noille kauppatieteilijöille ja niiden boteille?
Ja mihin lopulta päätyy kaikki se ’mikä tahansa mitä voi myydä jollekin’? Kaikki minkä tarkoitus on vain tullu myydyksi, ja dumpatuksi roskiin jo ennen valmistumistaan?
Jääkö pian koko nykyinen valtava kauppatieteiden alojen ammattilaisten lahko työttömäksi kun botit oppivat laskemaan nopeammin ja tarkemmin? Vähän samaan tyyliin kuin koodareitten kunniakas lahko, joiden työ on jo pitkälti ulkoistettu teknologialle. Molemmat ovat jo nyt halpatyövoimaa, ja taistelevat olemassaolostaan samalla kun ison rahan mediatalot ja IT-korporaatiot sisällöntuotanto- ja kehitystiimeineen suollattavat halpaa ja geneeristä sotkua kellon ympäri 0-kuluin.
Ja talous kasvaa.
Kilpailu on silti tärkeää, sanotaan. En jostain syystä aina tavoita tuon lausahduksen tarkoitusta…
On mielenkiintoinen kysymys mitä yhteiskunnalle ja vapaalle markkinataloudelle tapahtuu, kun kaikki toimijat pörssissä ovat botteja, jotka tekevät vain järkeviä ratkaisuja?

…