Agnostinen taloustiede 101: ongelmat, keskeiset käsitteet ja yhteenveto.

Otetaan kaikilta tasaisesti, mutta annetaan vain harvoille ja tarkkaan valituille.
Ostovoima ei parane näin.

Valtio voi repiä lisää rahaa vain sieltä missä sitä on. Ja nyt hallitus yrittää kiertää kuivaa rättiä.
Mutta raha ei asu rahvaan taskussa, vaan se hölkkää pitkin Puolarmetsän pururatoja.
Jotka verovaroin on rakennettu tai rakennutettu, ja josta työntekijät ovat uudelleen veroja maksaneet.
Näin toimii yhteiskunta. Ja me kaikki ansaitsemme oman hölkkämme.
Tämä kryptinen aasinsilta johdattaakin meidät jo seuraavalle vihreälle laitumelle ja kenties ymmärrettävään asiaan.

Valtionyhtiöiden lisääminen, valtion omistusten matalariskinen ja kauaskatseinen lisääminen, ja markkinoille lähtö niillä aloilla jotka ovat kansallisen turvallisuuden kannalta olennaisimpia, kuten sähkö, data, ruoka, ja vesi, tie/raide-infra, terveydenhoito ja kasvatus ovat keinoja säästää, ja ohjata rahavirtoja ja hyvinvointia omaan kassaan.
Suomi on pieni maa, jossa monenlaiseen yritystoimintaan ei riitä asiakkaita eikä resursseja. Joillain aloilla toimijan on pakko olla suuri.
Sellaiseen toimintaan kykenevät suuryritykset ovat kuitenkin myös mahdollisimman suurta voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa eli merkittävä menoerä, sekä poliittinen vaikuttaja näin pienillä markkoinoilla. Paras keino välttää ongelmat on hoitaa ne asiat itse. Tai ainakin osallistua niiden hoitoon.
Suurimmat syyt miksi näin ei tehdä lienee korruptio, korruption pelko sekä jonkin sortin lainsäädäntö. Tai ideologia. Niissä on vivahde-eronsa joihin en syvenny nyt koska en osaa.

Valtio voi hankkia rahaa myös verottamalla.
En tosiaan tiedä miksi sitä suositaan, mutta veikkaan että syyt ovat ideologisia.
Tai sitten niiden takana on epämääräinen sopimusviidakko jonka keskiössä on sellaisia käsitteitä kuin kannattavuus, kilpailukyky, kasvu, arvo. propaganda… nihilismi?
Se voi olla hieman hämmentävää. Näistä asioista puhutaan paljon, mutta mitä ne tarkoittavat?
En ole taloustieteilijä, mutta voi kait sitä nyt jo ihan silkan uteliaisuuden ja agitaation vuoksikin vähän vilkaista kuitenkin.

Kannattavuus tarkoittaa sitä, onko yrityksen pyörittäminen kannattavaa, eli on voitollista. Siis tarpeeksi voitollista. Sen päättävät osakkeenomistajat, osinkojensa perusteella. Mitä isommat osingot, sen kannattavampi yritys.

Kilpailukyky taas kertoo miten yrityksellä menee suhteessa toisiin, kilpaileviin yrityksiin. Kilpailukyvyn mittarina voidaan pitää yrityksen omistajilleen maksamien osinkojen määrää. Kilpailukykyisin yritys on se, joka voi maksaa eniten osinkoa, ja sen kassaan ropisevat investoinnit.

Kasvu tarkoittaa sitä, että jos eilen myytiin kaksi härpäkettä, ja tänään kolme, niin huomenna niitä myydään viisi, ja ylihuomenna kahdeksan. Kasvun täytyy olla kiihtyvää. Eli tuoton lisäyksen pitää olla isompi kuin edellisellä mittauskerralla. Jos kasvu ei kiihdy, yritys ei ole menestyvä.
Toimiva yritys voidaan kasvattaa lainoituksella isommaksi kuin se on. Rahan täytyy vain liikkua.
Menestys seuraa.

Sillä mitä yritys saa aikaiseksi konkreettisesti, ei ole mitään väliä. Toimiala on vain tekosyy kasvattaa kuplaa, maksaa osinkoja, ja lopulta ajaa yritys konkurssiin. Lasku jää veronmaksajille.
Tärkeintä on että ehtii pumpata yrityksestä rahaa ulkomaisille pankkitileille turvaan verottajalta ja muilta karhuajilta ennen romahdusta. Mitä isommaksi kuplan saa paisutettua, sen menestyvämpi osakkeenomistaja, ja sitä suurempi intressi tukijoilla ja lainottajilla on pitää tuo korttitalo pystyssä.

Monet yritykset ovatkin ”liian suuria kaatumaan”.
Tämä ”kehitys” on jatkunut jo niin pitkään että siitä on tullut osa kansantaloutta, ja sitä ei voi enään lopettaa tai yhteiskuntajärjestys järkkyy vakavasti.
Eikä sen voi tietenkään missään nimessä myöntää olevan pelkkää ilmaa, tai ihmisten luottamus talouteen laskee.
Tähän mielettömään tilanteeseen olisi ratkaisujakin olemassa, mutta niiden toteuttamiseen ei löydy riittäviä insentiivejä.

Tämä kaikki siis liittyy rahan hankkimiseen, sillä raha on arvokasta. Ja itseasiassa mitään muuta se ei olekaan. Arvo on rahan ainoa ominaisuus.
Mutta…
Arvo on sopimuksenvaraista.
Ja sopimukset eivät lähtökohtaisesti ole, tai niiden ei tarvitse olla tasa-arvoisia kilpailuun perustuvassa yhteiskunnassa. Niinkuin lakienkaan ei tarvitse olla tasa-arvoisia. Jos ne ovat sitä, niin se johtuu vain väkivallan pelosta. Pelosta että suuret kansanryhmät alkavat liikehtiä levottomasti, protestoida ja lopulta kapinoida.
Toisen aseman hyväksikäyttö on osa tätä nykyistä kapitalistista järjestelmää.
Nälänhädän hetkellä ruoan hinta nousee. Selitettäköön se miten tahansa, se on myyjän sanelema hinta.
Jos esim. toinen sopimuksen osapuoli asuu saaressa, voi mantereella asuva toinen osapuoli sen avulla, mikäli lähistöllä ei ole muitakaan käytettävissä olevia rantoja, saada kiristettyä itselleen hyvän sopimuksen koskien vaikkapa rannankäyttöoikeutta veneen säilytykseen.
Hinta ei johdu olosuhteista.
Olosuhteet ovat vain se pelote jolla myyjä oikeuttaa määräämänsä hinnan.
Se kuinka pitkälle tässä voidaan mennä, riippuu viime kädessä aseiden ja ammusten määrästä.

Tällä hetkellä rahan arvon sykli on seuraavanlainen: Kun tavallisella kansalla – kansalaisten suurella enemmistöllä – on paljon rahaa, sen arvoa lasketaan, ja se ajautuu takaisin suurten pääomien hellään huomaan, jonka jälkeen sen arvoa taas nostetaan.

Fortumista tehdään kannattavaa liiketoimintaa, vähentämällä kuluja 130:n työntekijän verran, ja juhlistamalla sitä murskaavilla 40%:n palkankorotuksilla johtoportaalle, ja maailmalla puhutaan muhkeasta osingonjaosta vuoden alussa.
Kriisi, ja sen ratkaisu. Yksinkertaista.

Yllä olevaa tietoiskua voi hyvin perustein kutsua propagandaksi. Propaganda on nihilismin eräs ilmenemismuoto, jota havainnollistin esimerkillä nihilistisestä suhtautumisesta markkinatalouteen.
Markkinatalous on myös itsessään malliesimerkki nihilismistä, mutta yksilöä suuremmassa mittakaavassa.

Yhteenvetona sanottakoon, että myönnän toki vielä kerran etten tajua näistä asioista paljoakaan, ja toivon että virheellisiksi osoittautuneet ajattelumallit tulevat otetuksi esille ja korjatuksi.
En ihmettele lainkaan käynnissä olevaa lakko-aaltoa. Ihmettelen sitä ettei se ole paisunut näin vakavaksi jo aiemmin.
Veronmaksajat soutavat vuotavaa venettä, josta kapteeni haluaa välttämättä tehdä terapia-altaan, houkutellakseen lähistölle isompia laivoja, ja enemmän kapteeneja.
Tilannetta pyritään korjaamaan muuttamalla lakot sallivaa lakia, vähemmän sallivaksi.
Ja tottakai lakko tulee kalliiksi. Ja se hävitty miljardi olisi voitu käyttää paremminkin. Esimerkiksi tilanteen korjaamiseen? Miksi niin ei tapahtunut, ja mistä päätös tuli?
Ei liene lakkoilijoiden syy, että heidän yläpuolellaan tehtiin sellaisia arvovalinta jotka ajoivat osapuolet tähän tilanteeseen. Lakkoilijoilla ei ole valtaa tehdä sellaisia päätöksiä ja arvovalintoja työpaikkaansa koskien. He voivat vain lakkoilla. Jos lakko on ainoa keino neuvotella asioista, niin neuvotellaan sitten niin.
On totta että nykyinen työmarkkinamalli on ollut eläköitymään päin jo pitkän aikaa, ja muuttamista on yritetty monesti. Hyödyt ja hinta kuitenkin jakautuvat liian epätasaisesti. Geometrisesti ajatellen tilanteen voi korjata antamalla enemmän hyötyjä niille ketkä joutuu maksamaan hinnan, ja toisinpäin, tai sitten ryhmiä on saatava sekoitettumaan niin että hyöty ja hinta kategorioiden alle jaetaan ihmiset erilailla ja oikeudenmukaisemmin, eli enemmän tyytyväisyyttä herättävin parametrein.

Sijoittamisen toinen puoli, omistaminen, pitäisi olla tällaisessa maailmassa kansalaistaito jota ilman valtio ei toivo kansalaistensa joutuvan selviytymään. Omistuksiin sijoitetaan, ja sijoituksista huolehditaan.
Luulen että hyvä veto olisi jakaa omistuksia työntekijöille. Siis ihmisille jotka ovat fyysisesti asian kanssa tekemisissä.
Jakaminen on ehkä huono termi. Tiedän että osakkeet ja muu vastaava krääsä on hyvin arvokasta. Paremman puutteessa, ja silkasta laiskuudesta, joudun kuitenkin hyväksymään sen termim käytön ärsyttävine seurauksineen.
Uskon että olisi yhtiön, sen omistajien sekä sen työntekijöiden etu, että sen omistajat tuntisivat alansa mahdollisimman hyvin, kuten työntekijät, ja että yhtiön menestys heijastuisi myös työntekijöihin, samalla tavalla kun se heijastuu omistajiin. Työntekijä olisi vastuussa itselleen omistuksensa kautta. Etenkin valtionyhtiössä tällaisen ajattelun luulisi nimen perusteella olevan luontevaa. Sen lisäksi tietenkin että valtio itsekin omistaa siitä osansa.
Lakkoja tulee kunnes ihmiset oppivat mitä taloudellinen vastuunkanto yhteisistä asioista nykypäivänä tarkoittaa verojenmaksun lisäksi, ja he alkavat lopulta omistamaan yhteisiä asioita, ja olemaan osallisia ja vastuussa niistä asioista joista heidän hyvinvointinsa koostuu.
On olemassa kansanosa joka kuluttaa enemmän kuin toiset. Jos heillä olisi enemmän mitä kuluttaa, tuotanto ja verotulot nousisivat perässä.

Vielä mikäli joku alkoi pelkäämään tulevaisuutensa puolesta, niin sijoitusasiantuntijoille ja muille vastaaville riittää varmasti töitä tulevaisuudessakin, eikä valtiokaan ole katoamassa mihinkään. Luontokatoon en ota kantaa koska se olisi edelleen pitkälti teollisuuden käsissä niinkuin nytkin, ja kansalaiset joutuisivat äänestää lompakollaan. Tai osakesalkullaan oikeastaan.
Tämä valitettavasti menee siihen samaan suuntaan kuin mihin sähköpörssi (ja pörssiolut) viitoittaa tietä, eli yhteiskunnan tunkeutumista yksiytyisen elämän piiriin.
Se on raskasta ja stressaavaa, mutta vaikutusvalta tekee sitä ihmisille. Siksi meillä on rikkaita ammattilaisia. Nyt se mahdollisuus tarjoutuu kaikille. Niinkuin on pakko maksaa vakuutuksista, ja äänestää, niin tulisi olla kaikilla myös panos siinä mitä hän tekee, ja siinä mitä koko kansakunta tekee.
Kulutus, raaka-aineet ja energia ovat talouden ankkurit todellisuuteen. Jos halutaan saada aikaan jotain pysyvää, täytyy koko triangelin soida, tai moottori sammuu.
Markkinatalous on liian suuri tekijä, jotta valtio voisi jättää osallistumatta siihen muutenkin kuin verottamalla. Sen on oltava pitkäkestoista ja maltillista kasvua ja mahdollisen riskitöntä voittoa tavoitteleva pörssiin listautumaton perhe-yritys. Yhteistyökumppani kansalaisille jotka tekevät omia juttujaan parhaansa mukaan, ja listautuvat ehkä joskus pörssiin hyvissä fiiliksissä…

… ehkä.

Tiedän että Petteri Orpo lukee Uuden Suomen vapaavuoroa salaa öisin, ja hikoilee hallitusohjelma sylissään, odottaen valaistusta.
Toivottavasti tästä oli apua. Olet pyytänyt ehdotuksia ja ideoita julkisesti niin eduskunnalta kuin mitä ilmeisimmin meiltä kansalaisiltakin, ainakin siitä päätellen että tiedät kansalaisten kannattavan ”uudistuksiasi”.
Minä en kuulu siihen joukkoon, pahoittelut, sen sijaan kuulun siihen jaloon joukkoon jotka jostain syystä miettivät niitä asioita mistä televisiossa niin ylväästi kerrot, siitäkin huolimatta että eivät tykkää kuulemastaan.
Näyttäisi itseasiassa siltä että siihen joukkoon kuulumattomat ihmiset voivat kiukuspäissään pysäyttää koko yhteiskunnan.
En ole ollut mukana, koska olen työtön ja tyytyväinen. Pahoittelut siitäkin. On sääli että niin paljon rahaa menee nyt aivan hukkaan, kankkulaan kaivoo asti, mutta tämä kannattaa ottaa oppituntina, ja tilaisuutena kehittyä. Mahdollisuutena päästä näyttämään kyntensä naapurille ja maailmalle!
Eikö niin!?
—-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu