Hyväntuulisuudesta elämisen mittana:

Muuan ystäväni kauan sitten totesi elämän tarkoitukssta, että parempi on tavoitella tyytyväisyyttä kuin onnellisuutta.
Olen itse ollut taipuvainen pohtimaan asiaa samalta kantilta, ja luulen tällä hetkellä että onnellisuus on johdannais-tunnetila tai -olotila joka syntyy ihmisen huomatessa olevansa lisääntyvässä määrin tyytyväinen häntä ympäröiviin asiaintiloihin. Onnellisuutta on siis turha tavoitella, koska riskinä on että vaikka jonkinlaisia onnentunteita – jotka eivät oikeastaan liity tai viittaa tai osoita mihinkään objektiin maailmassa mitä tyytyväisyys taas tekee – saisikin heräteltyä, ei kuitenkaan ole tyytyväinen siihen miten asiat ovat, eikä onnellisuuslamppu syty vaikka luuleekin olevansa jo perillä.

Miten sitten olla tyytyväinen ja mitä siitä seuraa?
Jotta kysymyksestä saa otteen, pohdin itse minkämallinen tuloksen olisi hyvä olla, ja millä mittarilla sellaisiin tuloksiin voisi päästä. Paras mittari minkä keksin on hyväntuulisuus. Ihminen haluaa olla hyvällä tuulella, ja nauttii siitä että toiset hänen lähellään ovat myös hyvällä tuulella.
Tämä ei näytä aina pitävän paikkaansa, mutta poikkeukset vain vahvistavat säännön. Agressiivisuus on saman tavoitteen hapuilemista, vastareaktioa hyvän tuulen haihtumiselle tai uhatuksi tulemiselle.
Onnellisuus ei syty jos ihminen on tietoinen tyytymättömyyttä aiheuttavista asioista. Hyvä tuuli haihtuu herkästi, toisten huonotuulisuuden takia. Jos huonotuulisista ihmisistä ei ole havaintoa eikä tietoa, ihminen voi olla onnellinen ja hyvällä tuulella, huolimatta siitä minkälainen maailma todellisuudessa on.
Nykymaailmassa se voi olla lähes mahdotonta jos pitää silmiään ja korviaan auki. Keskellä metsää tilanne on parempi. Toki sekin parantaisi tunnelmaa jos asioille joihin ei ole tyytyväinen voisi tehdä jotain, mutta niitä on todella paljon ja ne kuuluvat olevan monesti todella kaukana. Tärkeäksi muodostuukin lopulta mielestäni tietotulvan filtteröinti ja järkeistäminen, ehkä voisi käyttää jopa sanaa ideologisointi. Etäännyttäminen periaatteiden varjolla, jotta voisi olla tyytyväinen ja hyvällä tuulella suuntiman ollessa uhrauksista ja väliaikaisesta harmistuksesta huolimatta oikea.
Onnellisuuden toteaminen käy kuitenkin jatkuvasti haastavammaksi, ja uusien ajattelu-instrumenttien kysyntä on luonut kokonaisia tieteenaloja ja teollisuuden haaroja niiden kehittämiseksi. Vaatii monen vuoden opiskelun että näkee asiat oikein ja sellaisina kokonaisuuksina, että niiden voi empiriasta huolimatta sanoa olevan askeleita joiden ottaminen tekee tyytyväiseksi, ja hyväntuulisuus tulee mahdolliseksi.
Siksi opiskelu on tärkeää. Ei siksi että Suomi tarvitsee kasvua ja huippuosaajia. Pisatulosten lasku ennakoi yhteiskunnallista rauhattomuutta. Yhteiskunnallinen rauhattomuus taas käsittääkseni sekä pahentaa kierrettä, että ennakoi ja myös tavoittelee sen kaltaisten tulosten nousua, joko niiden tosiasiallisen nousun takia tai ainakin sääntöjen rukkaamisen seurauksena.
Hyväntuulisuudella ja pisa-tuloksilla ei ole muutoin paljoakaan tekemistä keskenään.
Suomalainen on vaan tottunut menemään vaikka läpi harmaan kiven. Aina ja joka päivä ja kaikessa. Se ei vain ole tehokas strategia. Se on puolustusmekanismi, jota ei ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön.

Suomalaisen tulisi oppia olemaan hyvällä tuulella, juuri siksi että vaikka tarvittaessa voisikin mennä vaikka läpi harmaan kiven, hänen ei tarvitse. Tekemisen ja mahtinsa osoittamisen lisäksi hän voi myös vain olla tyytyväinen asioiden sen hetkiseen tilaan ja omaan toimintaansa niiden suhteen. Suuri osa elämästä on sellaista jotakuinkin passiivista olemista, ellei peräti nukkumista. Parhaat hetket ainakin. Ne hetket joiden takia on uhrannut hetken hyvää tuultaan, ja ajatellut aivonsa sopivasti solmuun pitääkseen katseen pallossa silloinkin kun elämä on vaikuttanut olevan pelkkää kärsimystä.
Onnellisuus on aivopesua, joko omin käsin tai toisten toimesta, jonka onnistumisen mittari on hyväntuulisuus, ja manipuloitavat parametrit tyytyväisyyden objekteja. Se on psykologinen taito jonka opettelu vie sukupolvia, mutta jonka ansiosta yhteisöt pysyvät kasassa ja kartuttavat kulttuurista ja aineellista pääomaansa.

Helppoa ja yksinkertaista kuin ysipallo.
Ole tyytyväinen jättöön jos siitä paikasta jatkaminen saa hyvälle tuulelle, ja vie lähemmäs onnellista loppua, ja josta voi jokatapauksessa ja lopputuloksesta huolimatta myöhemmin tyytyväisenä jatkaa taas sitä kohti hyvän tuulisena – tai ainakin hyvin tietoisena tuulta koskevista transaktioista – ja entistä paremmin askelmerkein varustettuna.

… ainakin noin niinkuin teoriassa.