… ja vielä viimeinen semifinaalivaiheen tiivistys presidentinvaalista.

Harkimon mukaan junaradan rakentaminen ei ole Suomelle tuloa/kasvua vaan menoerä, toisin kuin Essayah sanoo.
Toisaalta Essayah kyllä sanoi ettei kaikki ulkomaan avustus ole avustusta lainkaan vaan härskinpuoleista rahastusta.

Stubb haluaa imurikauppiaaksi maailmalle.

Maahanmuutto saa aikaan hetkellistä kilpailukyvyn paranemista, kertoo Haavisto.
Siitä ei puhuttu juurikaan, että ongelmathan alkavat kun työ loppuu, niinkuin on hyvin odotettavaa sen perusteella miten matalapalkka-aloille työllistyminen on ”kehittynyt” viime vuosina ”yksityisyrittäjä ystävällisemmäksi”.

Nykyisen hallitusohjelman seuraaminen on kurjistamispolitiikkaa, joka tulee aiheuttamaan laajoja yhteiskunnallisia ongelmia.
Tämä on kuitenkin välttämätöntä jotta Suomen talous (*) ei romahda.

Alv:n nosto on epäreiluinta mitä hallitus voi tässä vaiheessa kansalaisilleen tehdä.
Muistaakseni tätä asiaa painotti Andersson.

Presidentti on arvojohtaja. Ja vaikka sisäpolitiikka on kuralla, talous sakkaa, työllisyysaste laskee, ihmiset menettävät kotinsa ja nuoriso jengiytyy, se ei ole presidentin ongelma. Presidentti voisi vaikka lähteä myymään imureita saharaan, mutta hallituksen pitää antaa tehdä työnsä rauhassa, tapahtui mitä tapahtui.

Lopuksi vielä omien aivojeni yön aikana tuottama kokemusasiantuntija-analyysi valtiontaloudesta ja vaalin tuloksesta:

”Valtiontalous” ei tarkoita veronmaksajien taloutta, vaan sitä kirstua jolla rahoitetaan investointeja, innovaatioita, sotemenoja, kriisiajan varmuusvarastojen täydennyksiä, yritystukia, verohelpotuksia, ja junaratoja niille tänne investoiville yrityksille joille verohelpotuksetkin myönnetään sekä kansanedustajien ja ministereiden kesämökkejä ja lasten kasvatus, koulunkäynti ja tulevat sairas- ja vanhuuseläkkeet. Se on pöytä jonka reunalta meillä tippuu niitä paljon puhuttuja muruja. Se on vuotava vene, ja me olemme kaloja siinä kuivuneessa järvessä jolla se seilaa.

Ulkomaille virtaavista rahoista ymmärsin sen verran, että ilmeisesti olemme tehneet sopimuksia jotka antavat meistä hyvän kuvan ulospäin. Sillä rahoittajat tykkäävät kun syydämme rahaa kaupallisesti erittäin menestyneille avustusjärjestöille ja instituutioille. Yhteistyö puhdistaa myös heidän imagoaan.
Nyt tilanne ei kuitenkaan enään olekkaan sopiva, ja tarvitaan uudelleentulkintaa. Koska rahoittajilta menee muuten luottamus. Ainoa syy jatkaa humanitääristä apua, on pelko siitä että Kiina ottaa meidän paikkamme.
Tyypillistä. Mutta totta. Täältä on luvattu maailmalle aika paljon kaikkea hyvää. Nyt ne lupaukset pitäisi lunastaa, mutta markkinointi on syönyt kaikki rahat.
Eikä muutenkaan enää huvittaisi yhtään, kun projektit ei ota tuulta alleen, kaikista kerätyistä miljardeista huolimatta.
Suomi on kuin Stockmannin mainosikkuna, vaikka pienoisrautatiet ovat jo kauan sitten poistuneet myynnistä, koko puljun olemassaolo on vaakalaudalla, ja kaikki tietävät ettei joulupukkikaan jouda enään jokaiseen taloon.

Ainoa syys miksi en toivoisi Li Anderssonin voittavan, on se että hän on todella taitava poliitikko, ja saa aikaan terveita päätöksiä kansalaisten kannalta.
Hiljaa mielessäni toivonkin Hjallis Harkimolle voittoa, yllämainitun syyn lisäksi siksi, etten haluaisi äänestää Halla-Ahoa viimeisellä kierroksella. Voihan se toki olla Haavistokin joka jatkaa toiselle rundille. Ei mikään onnen potku, mutta ei ny suoranaisesti vit***aisikaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu