Jos metsässä kaatuu puu, kuuluuko se moottoritielle saakka?

Auto vapauden symbolina on mielenkiintoinen aivopieru, sillä siinä missä jalan voi mennä mihin tahansa, auto ei kulje kuin tiellä. Toki kyse on etäisyyksistä ja siis myös nopeuksista.
Vanha sanonta kuuluukin: Ei matka tapa, vaan vauhti. Ja sen vahvistaa kaikki tuhannet liikenneonnettomuudet Suomen teillä vuosittain.
Vapaus ajaa kiiltävällä autolla päivästä toiseen tietä pitkin pisteestä a pisteeseen b on kallisarvoista. Toinen vanha sanonta kuuluu: Tarkoitus pyhittää keinot. Ja sen perusteella eutanasiassa ei pitäisi enään mielestäni olla ongelmaa? Kunhan käytettyjen autojen hinnat eivät nouse taivaisiin. Se rajoittaisi huomattavasti yksilön vapautta toteuttaa omaa identiteettiään. Absoluuttista vapautta on aivopierut ajanvietteenä sekä vapaus olemassaolosta. Se ei rajoitu järkeen eikä mielikuvitukseen, vaan ylittää kaikki mielen rajat demokratiasta despotismiin ja nälkälakosta narkkaamiseen.
Vielä yksi vanha sanonta kuuluu: Mikä ei tapa, se vahvistaa. Vapaus valitettavan usein etenkin meidän tänne jääneiden mielestä tappaa, ja vaikka vahvistuminen onkin tärkeää, emme mielellään vahvistu kerralla liikaa, koska se on usein tuskallista. Ihminen joka vahvistuu kertarysäyksellä täyteen potentiaaliinsa, luultavasti menehtyy. Tiellä pysyminen on levollista, ja lepo on taivaallista. Suosittelen sitä itsekin, etenkin tällaisina kuulaina sunnuntaipäivinä.
Mutta jos haluaa ja aikoo ajaa metsään, mikä on jokaisen oma valinta ja joskus koetaan jopa jonkinmoisena kohtalona, niin asianmukaisesti varustautuneena – sekä henkisesti että fyysisesti – mahdollisista vastaan tulevista ongelmista selvinnee niin ikään suuremmitta kolhuitta, ja hieman vapaampana pikiteiden ikeestä.