Liiku, liiku, liiku, liiku …

Olen kärsiny huonosta selästä aina. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän olen huomannut ettei vaiva rajoitu vain selkään. Se koskee koko tukilihaksistoa ja -rankaa. Luulen että syynä on alakuloinen yleismieliala, melankolia, jonka takia en käytä lihaksiani jos ei ole pakko, vaan enimmäkseen roikun luiden ja nivelten varassa. Ja olen laittanut merkille että sama kasaan painunut veltto ryhti vaivaa aika monia ihmisiä. Ihmiset eivät ehkä osaa käyttää lihaksiaan. Siihen ei ole tarvetta, aikaa eikä oikein luontevia mahdollisuuksiakaan.
Ruudun tujottaminenkin veltostuttaa silmien tarkentamiseen tarvittavia lihaksia, mutta kukapa nyt ympärilleen viitsisi edes katsella?
Omat silmälasini sain varmaan kuusivuotiaana, ja vasta nyt olen biljardia pelatessa kiinnittänyt huomiota näön tarkentamiseen, ja pohtinut sen toimintaa, ja käyttöastetta sekä käyttötapaa.

Metsästäjäkeräilijä-ruokavalio on jo kaikille tuttu. Mutta mitä on metsästäminen ja keräily?
Se on pakoon juoksemista, perässä juoksemista, väijymistä, piileskelyä, heittämistä, painimista, kantamista, kyykkimistä, puissakiipeilyä ja uimista. Auringonnoususta pimeän tuloon, tarvittavia lepo- ja syömistaukoja lukuunottamatta.
Etenkin tässä kiinnostaa kaikki reipastempoinen
tasapainoa ja koordinaatiota vaativa toiminta. Sellainen jossa sisuskalut liikkuu.
Miten se vaikuttaa kehoon, että nykyihmisen sisuskalut eivät juuri liiku, vaikka ne ovat sopeutuneet siihen miljoonien vuosien aikana?

Keho on taloudellinen kone, joka pyrkii olemaan tuhlaamatta energiaa. Se on kehittynyt käyttämään hyväkseen kaiken mahdollisen energian mitä odotettavissa olevissa olosuhteissa on hyödynnettävissä
Esim. hevosten sydän on käsittääkseni sopeutunut niin hyvin juoksemiseen, että se saa voimansa tärinästä, joka syntyy hevosen etujalkojen iskeytyessä maahan.

Mitä kaikkea ihmisen keho ei tee, tai joutuu tekemään väkisin ja tehottomasti kokonaisuudesta irroitettuna koska nykyihminen ei elä sille fysiologisesti luontaisella tavalla ja sille luonnollisessa/ominaisessa elinympäristössä, eli sellaisella tavalla joka itsessään jo ylläpitäisi noita ruumiin toimintoja?
Onko siitä jossain tapauksissa hyötyä ihmiselle?
Avaruudessa oleilu ei ainakaan tietääkseni tee hyvää terveydelle, ja sehän taitaa olla silkkaa pumpulissa kellumista?

On ehkä tervettä huomauttaa vielä, että ilmeisesti kaikissa ns. hyvinvointivaltioissa syntyvyys laskee. Tämä tarkoittaa että mahdolliset joskin epätodennäköiset geneettiset sopeumat eivät siirry jälkipolville samoissa määrin kuin kehittyvissä korkean syntyvyyden maissa leviävät sopeumat. Hyvinvoinnin voidaan siis katsoa olevan geneettinen umpikuja. Sen menestys perustuu vain lajin sisäisen kilpailun voittamiseen, joka kieltämättä on suurin sen kohtalosta määräävä tekijä, ei sen kehittymiseen ulkomaailmassa (mihin tilanpuute ennen pitkää tietenkin kaikki lajit ajaa).
Evoluutio on todella hidasta kehitystä, mutta jo koti- ja lemmikkieläintenkin perusteella väittäisin että jonkinasteiset muutokset ovat mahdollisesti nähtävissä ihmisissäkin kirjoitetun historian aikajänteellä sairauksina, surkastumisina, sekä henkisenä, sosiaalisena ja kulttuurillisena oirehtimisena. Musiikki, myös suomiräppi, niin ikään ilmentää tätä omalla tavallaan, tosin liian usein se keskittyy lajin sisäisen kilpailun aspekteihin eloonjäämistaistelussa.

Mutta vielä kertauksen vuoksi se alkuperäinen kysymys, miten ihmisen keho, erityisesti sisuskalut mutta myös mieli ja aistit, reagoi hyppimiseen, pomppimiseen ja muuhun ”retuutteluun”? Tai sellaisen poissaoloon ja kehon käyttämättömyyteen hyvin suurelta osin, olosuhteissa joita ilmenee enimmäkseen vankeudessa ja maailman huipulla..

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu