Näin puhui viimeinen roskakuski.

Syksyisellä, sateisella pimeällä kadulla, kaahaa auto kuin kilparadalla.

Tiellä märällä kolahtaa pönttö,
ja kilahtaa savakävelijä auton konttiin.

Rojahtaa roskakuskin ronttiin.

Voihan turkanen, mitä menit tekemään!
Tuulipuvun pukemaan!
Ajokelihän kun on mitä parhain jätehuollolle!?
Syyttäkööt vain omaa tyhjänpäiväisyyttään

kun roskaa kuskille riittää!

Aina auringonlaskusta aamun koittoon asti on roskakuskin rasti.
Joten turvat tukkoon saakelin apinat, ennekuin tulee rapiat tupenrapinat.
Te ja teidän tiellä leikkivät äpärät, kapiset hurtat ja mäyrät, teette kohta toisillenne seuraa Ämmänsuolla, rakentaen roskista suojaa viimalta kylmältä sekä pahanhajuiselta, joka puhaltaa jätevuorennekin huipulla.
Sillä sinne päättyy teidänkin surkean elämän piina, ostovimma ja kulutuskiima, kun mädännytte kaikki samassa kasassa, sinä ja sun gimmafrendis ja sen rakastaja salassa, eilisten ruuantähteiden varassa.
Kalassa samassa ojassa kun narraatte limaisia sinttejä, jauhaatte tuskaanne, ja kertaatte inttejä, arvatkaapa kuka silloin parhaiten nauraa?
Te olette kaikki vain sitä samaa kauraa.
Autonne, hattunne, kälynne, kahvinkeittimenne…
tungen teidät ja kaikki teidän scheisset pussiin, ja rahtaan elämänne roskiin.
Vedän kaatopaikkannekin alas vessasta,
ja luokittelen maailmanne ongelmajätteeksi!

Jumalanko pitäisi antaa anteeksi minulle, vai minunko anteeksi antaa sille?
Katso nyt millaisen maailman annoit,
ja millaiset asukkaat sen taakaksi loit!
Tunget Teidätkin kaikki samaan isoon ja mustaan jätesäkkiin, jonka heivaan kaatopaikalle, jonka kuskaan roskiin.
Ja vielä ennenkuin uhraan koko roskan napalmille, hyppään itsekin mukaan,
tehden palveluksen kenties koko universumille.

Kumbaya!

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu