Palkka, maltti, ja institutionaalinen taloustiede.

Etsiessäni tietoa talousteorioista jotka ovat menneisyydessä haastaneet nykyiseen tilanteeseen johtaneiden talousteorioiden dogmeja, törmäsin hiljattain Thorstein Veblen – nimiseen taloustieteilijään ja sosiologiin, jolla oli norjalaista taustaa, ja joka työskenteli pääosin Yhdysvalloissa 1800-1900 lukujen taitteessa.
Annoin itselleni luvan intoutua pohdiskelemaan hänen esittämiään ajatuksia ääneen, sillä ne kuulostivat virkistäviltä kaiken sen ummehtuneen jargonin rinnalla mitä olen tottunut aiheesta kuulemaan.

Ilmeisesti valkoisen miehen, naisen, ja maahanmuuttajan palkkojen ero selittyy historiallisilla syillä. Samoin se miksi arkisimmista, raskaimmista ja tärkeimmistä sekä epämiellyttävimmistä töistä maksetaan vähemmän. Tai niitä käytetään jopa rangaistuksena.
Veblen sanoo että valloittajat aloittivat sen perinteen, tekemällä yhteiskunnan töistä vain ne mitkä haluavat tehdä tai eivät mitään. Ja heillä oli voimakkaita argumentteja sen puolesta. Miekkoja ja keihäitä!
Muinaisten barbaarien omavaltaisesta käytöksestä tuli voiman ja vallan symboli, jota vähempi arvoiset alkoivat matkia, saadakseen tuon saman vallan itselleen. Osoittaakseen omaavansa jotain, joka tekee heistä ylempiarvoisen. Vaikka heillä todellisuudessa on vain sen symboli. kuten esim. kultaketju kaulassa. Kultaketjulla ei kuitenkaan ole konkreettista/fyysistä vaikutusvaltaa.
Vaikka yhteiskunta on ”sivistynyt, ediatynyt ja kehittynyt” paljon aikojen saatossa, jotkut traditiot ovat silti säilyneet. 10 käskyä, oven avaaminen naisille, kiroilu, pöytätavat, sotiminen, naiminen jne. Jotkut ovat jopa tulleet takaisin tai institutionalisoituneet lopullisesti. Kuten poliisi, avioliitto, ranskalainen/italialainen keittiö, asepalvelus, metsästys, jalokivet, antiikki, korkokengät, muoti, pörssi, taide.
Niiden ympärillä pyörii valtava määrä rahaa, olipa niistä mitään käytännön hyötyä tai ei.
Pörssi ei tuota mitään. Korot kengissä ovat hengenvaaralliset. Taide on vain ajan kuluttamista. Ja aikaa ei köyhällä ole kulutettavaksi asti.
Muotiteollisuus tuottaa lähes käyttökelvottomia riepuja kiihtyvällä tahdilla, sekä puhelimia, droneja, vesipyssyjä, sähköskootteja, urheiluautoja, muskeliveneitä, simpukoita, pakaste-etanoita… kaikkea mahdollista suuret teollisuusjätit suoltavat sisuksistaan miljoonakaupalla.
Mutta kuka ei siivoaa, tai auta yhteiskunnan pohjimmaista kvartaalia … tai oikeastaan pohjimmaista puolikasta, sillä köyhyys on käsittääkseni vielä melko yleistä maailmassa.
Joissain traditioissa yhteiskunnan heikompiosaisista huolehtimista on pidetty sivistyksen mittarina? Ajatellaanko täälläkin niin, vai onko hyväntekeväisyys enään vain vaurauden tai hyvinvoinnin symboli?
Vaurauden ja hyvinvoinnin lähde se ainakin hyvin selkeästi on monessakin tapauksessa.

Marxin ja Veblenin kannat työväen vallankumouksesta erosivat siinä, että Marx katsoi ajan olevan sille kypsä, ja Veble taas ei uskonut vallankumouksen onnistuvan koska työväki vain alkaisi matkia entisiä herrojaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu