sinne jonnekin ja takaisin …

olen toisinaan syvästi järkyttynyt omasta ihmisyydestäni. eikä täällä kukaan ole antamassa minulle anteeksi sitä mitä olen, saatika sitä mitä olen saanut aikaan. jotkut eivät itsekkään edes tiedä voivansa tehdä niin, ja jotkut taas eivät ehkä enään ole täällä. enimmäkseen ketään ei kiinnosta. minä taas teen parhaani pystyäkseni hyväksymään, tai vaikka vain unohtamaan koko asian. luulen että eläimet toimivat samoin. he eivät vain ehkä näe siinä ongelmaa, koska he eivät pidä moraalia universaalina.
kenties kant osasi erotella ihmiset eläimistä. hänen moraalinen ohjenuoransa oli, että jotta yksittäinen teko olisi hyvä, se tulisi voida mieltää yleiseksi säännöksi joka pätee aina ja kaikkialla ja kaikkien kohdalla.
ainakin noin suurinpiirtein ja tuoden mahdollisimman vähän esille ajatuksen yhteyttä kristinuskoon.
en tiedä ajatteliko kant eläimiä, mutta luulen että yllä sanottu ei moneen nelijalkaiseen, matelijaan tai lintuun päde. meinaan siis että en usko eläinten teoriatasolla pohtivan ja analysoivan sen kaikkia tasoja. heidän toimintansa kyllä voi hyvinkin mukailla jotain sen tapaista. onhan se elämälle hyödyllinen/edullinen toimintamalli. ja koska se on niin sanotusti sisäänrakennettuna olentoihin, ollee se sitä myös meissä. jolloin kantin voisi sanoa muotoilleen asian oikein hyvin. niinkuin myös kristinuskonkin.
tämä ei tietenkään sano koko asiasta varsinaisesti mitään. ajatukset vain tuppaavat kiertämään kehää eksyessään. niinkuin tekee ihminenkin.
en ole poikkeus, vaan aivan tavanomainen toleranssit täyttävä, keskiverto kädellinen, joka toisinaan on hyvin järkyttynyt omasta ihmisyydestään.