Televisioviihteen ystävän kriittisiä ennakkoajatuksia eilisestä täysistunnosta postuumisti

Tuottavuus ei parane niin että perustetaan uusi työryhmä ja potkitaan työntekijöitä ulos.
Tuottavuus paranee niin, että pidetään työvoima ja karsitaan hallintoa.
Tämäkin aiheuttaisi työttömyyttä. Ja vähemmän verotuloja. Mutta myös paljon vähemmän palkkamenoja. Jokainen korkeastikoulutettu virkamies maksaa kymppitonnin kuukaudessa. Siitä saadaan toki puolet takaisin veroina, mutta yksi työtön on silti halvempi. Alle puolitoista tonnia kuukaudessa.
Ja sellaisetkin maksavat veroja parikymmentä prosenttia.
Jokainen työtön kansanedustajakin siis voisi mahdollisesti tuoda valtion kassaan pitkälti toistakymmentä tonnia kuukaudessa.
Työtön sairaanhoitaja maksaa saman verran kuin työssäkäyvä.

En tiedä miten valtion virkamiesten tuottavuus mitataan, mutta sairaanhoitajan tapauksessa siitä voi tehdä suoria empiirisiä haivaintoja esimerkiksi kaatumalla naamalleen hiekoitetulle jäälle, ja seuraamalla tarkasti tilanteen kehittymistä hätäpuhelun tekemisestä lähtien. Kun naama on paikattu, voi miettiä morfiinipäissään että kuka kaiken maksaa, minkä takia, ja miten se käytännössä tapahtui? Ajatusketjun pitäisi jossain vaiheessa johtaa leimasinta kädessään pitelevään virkamieheen.
Yksi magneettikuvauslaite maksaa miljoonia, ja sitä käsittelevät ihmiset toisen mokoman. Ilman äsken mainittua virkamiestä, meistä todella harvalla olisi varaa hoidattaa itseään sellaisessa, ja vielä todella harvemmalla lojuisi sellainen kellarissaan.
Virkamies siis organisoi resurssit ja niitä tuottavat sekä kuluttavat henkilöt tasapainoisesti ja mahdollisimman tehokkaasti toimivaksi järjestelmäksi.
Nyt vain on käynyt niin, että vaikka valtava julkinen sektori usein tasoittaakin maailmantalouden heilahdusten vaikutuksia, se on suuruudessaan alkanut kuitenkin olla jo liian iso taakka nopeaa reagointia vaativalle yksityiselle sektorille, ja siitä on jopa muodostunut jonkinlainen este heilahduksiin varautumiselle ja niiltä suojautumiselle sekä ylipäänsä elinvoimaiselle toiminnalle yksityisellä puolella.
Muuntautumiskykyinen yksityinen puoli on kykeneväinen lypsämään markkinoilta korkeita hintoja, sillä iso osa kuluttajista ei äänestä lompakollaan, koska heidän tulojensa suuruudesta määrää valtio ja yleisen hintatason vertailuluvut ja indeksit jne.
Tämän ympärille on muodostunut kokonaisia aloja jotka ovat täysin tai osittain riippuvaisia valtion maksamista tuloista.
Rakennusala, sähkömarkkinat, sähkönsiirtokartelli, sosiaali- ja terveysteollisuus, työmarkkinaveljeskunnat, tiedonsiirtojättiläiset jne. imevät irti kaiken mahdollisen, ja vähän päälle jos vaan saavat hanan kerran auki. Sillä se saattaa myös pysyä auki niin kauan kuin on tarpeen. Ja kyllä silloin tarvetta toki aina löytyy, jos on siihen tarvetta. Se on maan tapa.
Valtio voi sen lisäksi jopa myöntää verohelpotuksia ja maksaa tukia jos siihen on tarvetta.
Puoliksi tehtyä ei tarvitse enään ikinä jättää kesken, ja tarpeita löytyy koko ajan lisää.
Jos ei muuten niin kilpailuttamalla jotain.

Julkinen sektori on kallis ja tehoton keino pitää yllä markkinoita, mutta se on myös hyvin tasainen, toimiva ja ennustettava.
Olisi hyvin riskialtista hylätä kaikki ison virkakoneiston hyvät puolet, ja luottaa ihmisten ja tuottoja tavoittelevien yhteisöjen hyvään tahtoon. Uudistaa ja karsia täytyy, mutta ei tuottavuuden kustannuksella. Huippumodernin alustatalouden – joka siis mm. ruoankuljetuksista on kaupunkilaisille tuttu yrittäjyyteen liittyvä ilmiö – kehitys suomessa ja muualla maailmassa ei anna kauhean lupaavaa kuvaa kehityksen suunnasta.
Tarkemmin ajatellen: markkinat muuntautuvat niin nopeasti ettei lainsäädäntö, valtion tarjoama maksuton koulutus, tai edes ay-liike ehdi reagoida siihen. Sanktiot ja rangaistukset yms. saavuttavat laillisen liiketoiminnanharjoittajan vasta paljon sen jälkeen kun vahinko on jo tehty, rahat ovat turvassa, maine pelastettu ja uusikin syötti kulutettu lähes loppuun seuraavan jo upotessa veteen. Tästä on esimerkkejä mm. lääketeollisuudessa. Yhteiskunnalla ei ole aikaa ja resursseja tutkia mihin kaikki katoaa.
Tekevätkö työntekijät niin? Järkkyykö valtiontalous työntekijöiden ilkeyksistä?
Väittäisin että todella harvoin.
Nyt on toki todella huono hetki mainita asiasta.

Mutta noniin. Kaipa se on nyt sitten vaan nöyrryttävä ja katsottava mitä siellä salissa oikeasti tapahtui, ja mistä oikein on kyse. Alle kuuden tunnin olivat kuitenkin suoriutuneet.
Hieno homma! Jos ovat yhtä arvokkaita tapahtumia kuin sote-alueiden kokoukset niin jokainen kokoustamaton tunti on kotiinpäin. En uskalla edes kuvitella minkälainen lisälasku tästäkin istuntorupeamasta on veronmaksajille langennut. Hyvä viihde ei ole halpaa. Ja kyllä kai siitäkin veroja maksetaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu