Lukukokemus: “Suomen ympäristöhistoria 1700-luvulta nykyaikaan”
Kymmenen kirjoittajan teos liittää Suomen ympäristöhistorian osaksi pohjoismaisia ja kansainvälisiä kehityskulkuja. Teoksen ensimmäisen osan artikkelit keskittyvät ihmisen jälkiin materiaalisessa maailmassa, toinen osa ensisijaisesti toisen maailmansodan jälkeiseen “suuren kiihdytyksen” aikaan ja taustoittaa modernin ympäristöajattelun syntyä Suomessa.
Materiaalisen maailmaan jääneitä jälkiä ja niiden kehityskulkuja kartoitetaan monipuolisesti maan kamarasta vesistöihin, soihin, metsiin, ilmakehään, kaupunkeihin ja arktiseen ympäristöön. Mielenkiintoista oli lukea esimerkiksi soiden muuttuneesta asemasta kulttuurissamme, kuinka ne on jopa leimattu lähtökohtaisesti vihamielisiksi ympäristöiksi toisin kuin vaikkapa Virossa.
Ihminen on sinänsä vaikuttanut Suomen luontoon jo jääkaudesta alkaen. Suuren Pohjan Sodan katastrofin jälkeen Ruotsi kiinnitti erityistä huomiota taloutensa ja väestönsä kehittämiseen ja samalla myös asiakirja-aineistoa on säilynyt isonvihan jälkeen huomattavasti enemmän. Viimeisen kolmen sadan vuoden fokus teoksessa “Suomen ympäristöhistoria 1700-luvulta nykyaikaan” puoltaa paikkaansa ja rajaus läikkyy sopivasti yli kun kehityskulkuja taustoitetaan.
Ympäristönsuojeluaate itsessään lienee eräs merkittävimmistä nykypäivään vaikuttavista pitkälti 1900-luvulla kehittyneistä aatteista – sosialismi ja nationalismihan olivat pitkälti 1800-luvun tuotteita. Kuitenkin ympäristön tilaan liittyvällä huolella ja päätöksenteolla on Suomessakin vuosisatainen historia olipa kyse sitten Turun kaupunki-ilmasta, metsäkadosta tai Töölönlahden saastumisesta.
Lukiolaisten opettajana huomioni kiinnittyy myös positiivisin muutoksiin. Esimerkiksi teoksessa tuodaan esille kuinka luonnonvesien tila Suomessa on nykyään merkittävästi parempi kuin 1970-luvulla kuten varmaan jokainen 1980-luvulla elänyt suomalainen muistaa. Toki tuolloisten pistepäästöjen hallinta oli helpompaa kuin nykyisen ilmastonmuutoksen mutta jostain on pakko aloittaa – jotta tulevaisuudenkin sukupolvet selviytyisivät ja kukoistaisivat. Aina aiemminkin ympäristönsuojelu on maksanut liikaa ja ollut liian hankalaa mutta salaperäisesti elintasomme on tästä huolimatta kohonnut.
Kovakantinen teos on sujuvasti kirjoitettu, hyvin kuvitettu ja kauniisti taitettu. Henkilökohtaisesti olisin kaivannut hieman enemmän tilastoja ja karttoja – vaikka loppuun liitteiksi. Erityisansiona teoksella on Suomen historian liittäminen sujuvasti ympäristöhistorian osalta osaksi pohjoismaisia ja kansainvälisiä kehityskulkuja – piirre joka usein puuttuu poliittisen historian teoksista.
”Suomen ympäristöhistoria 1700-luvulta nykyaikaan” Toimittaneet: Ruuskanen, Esa: Schönach, Paula; Väyrynen, Kari. 473s. Vastapaino 2021.
Maailmanlaajuisen ilmastonmuutos-ongelman ja paikallisempien ympäristöjen tilan väliset suhteet eivät ole yksinkertaiset. Esim. palmuöljyllä pyritään muka hillitsemään ilmastonmuutosta, mutta palmujen viljely tapahtuu paikallisen luonnon kustannuksella.
Luen parhaillaan Jonathan Franzenin esseekokoelmaa Maailman äärillä, joka käsittelee muun ohella tätä aihepiiriä. Franzen on intohimoinen ornitologi, joka ei kyseenalaista ilmastonmuutosta maapallon suurimpana ympäristöongelmana, mutta jota harmittaa kun keskittyminen pelkästään siihen vie huomiota sellaisilta paikallisemmilta toimilta, joita voitaisin tehdä lintupopulaatioiden suojelemiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, kokonaisuudet ovat kompleksisia odottamattomien vaikutusten vuoksi. Eihän ympäristöä ole koskaan haavoitettu haavoittamisen ilosta vaan jonkun hyödyn aikaansaamiseksi. Toisaalta haluan (tai minun on pakko lasteni vuoksi) uskoa että haasteet voidaan aikanaan. Kunhan tästä vuosisadasta selvitään voi edessä olla loistava tulevaisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Luin kirjan ja on selvää, että se on tärkeä teos. Aikuislukijana minua miellytti, että kirjassa on paljon nykyhetken tuttua asiaa. Moni kirjassa käsitelty asia on ollut uutisissa naismuistiin. Meillä on nyt takana noin sadan vuoden autoilu maapallolla ja mielestäni autoilu edelleen on jatkunut ja jatkuu. Samoin talojen lämmitys on nykyään hyvin järjestetty. Tulevaisuuden uskoa luo myös meidän seniori-ikäisten usko tulevaisuuteen ja maapallon jatkuvuuteen. Sen vuoksi on tiedettä, että sitä mukaa, kun on ongelmia esimerkiksi energian suhteen, ongelmia ratkotaan. Asenteesta nykyisillä ihmisillä sanoisin, että vallalla on lievästi liiallinenkin ennakointi. Tulevaisuuden mahdollisuuksia poljetaan vain siksi, että ihmisinä emme usko niihin. Uskomisen suhteen jo Suomessakin on meneillään monia mielipidevirtauksia. Suosittelen kirjaa, tärkeä ja miellyttävä lukukokemus.
Ilmoita asiaton viesti