Lukukokemus: “Suomen ympäristöhistoria 1700-luvulta nykyaikaan”

Kymmenen kirjoittajan teos liittää Suomen ympäristöhistorian osaksi pohjoismaisia ja kansainvälisiä kehityskulkuja. Teoksen ensimmäisen osan artikkelit keskittyvät ihmisen jälkiin materiaalisessa maailmassa, toinen osa ensisijaisesti toisen maailmansodan jälkeiseen “suuren kiihdytyksen” aikaan ja taustoittaa modernin ympäristöajattelun syntyä Suomessa.

Materiaalisen maailmaan jääneitä jälkiä ja niiden kehityskulkuja kartoitetaan monipuolisesti maan kamarasta vesistöihin, soihin, metsiin, ilmakehään, kaupunkeihin ja arktiseen ympäristöön. Mielenkiintoista oli lukea esimerkiksi soiden muuttuneesta asemasta kulttuurissamme, kuinka ne on jopa leimattu lähtökohtaisesti vihamielisiksi ympäristöiksi toisin kuin vaikkapa Virossa.

Ihminen on sinänsä vaikuttanut Suomen luontoon jo jääkaudesta alkaen. Suuren Pohjan Sodan katastrofin jälkeen Ruotsi kiinnitti erityistä huomiota taloutensa ja väestönsä kehittämiseen ja samalla myös asiakirja-aineistoa on säilynyt isonvihan jälkeen huomattavasti enemmän. Viimeisen kolmen sadan vuoden fokus teoksessa “Suomen ympäristöhistoria 1700-luvulta nykyaikaan” puoltaa paikkaansa ja rajaus läikkyy sopivasti yli kun kehityskulkuja taustoitetaan. 

Ympäristönsuojeluaate itsessään lienee eräs merkittävimmistä nykypäivään vaikuttavista pitkälti 1900-luvulla kehittyneistä aatteista – sosialismi ja nationalismihan olivat pitkälti 1800-luvun tuotteita. Kuitenkin ympäristön tilaan liittyvällä huolella ja päätöksenteolla on Suomessakin vuosisatainen historia olipa kyse sitten Turun kaupunki-ilmasta, metsäkadosta tai Töölönlahden saastumisesta. 

Lukiolaisten opettajana huomioni kiinnittyy myös positiivisin muutoksiin. Esimerkiksi teoksessa tuodaan esille kuinka luonnonvesien tila Suomessa on nykyään merkittävästi parempi kuin 1970-luvulla kuten varmaan jokainen 1980-luvulla elänyt suomalainen muistaa. Toki tuolloisten pistepäästöjen hallinta oli helpompaa kuin nykyisen ilmastonmuutoksen mutta jostain on pakko aloittaa – jotta tulevaisuudenkin sukupolvet selviytyisivät ja kukoistaisivat. Aina aiemminkin ympäristönsuojelu on maksanut liikaa ja ollut liian hankalaa mutta salaperäisesti elintasomme on tästä huolimatta kohonnut.

Kovakantinen teos on sujuvasti kirjoitettu, hyvin kuvitettu ja kauniisti taitettu. Henkilökohtaisesti olisin kaivannut hieman enemmän tilastoja ja karttoja – vaikka loppuun liitteiksi. Erityisansiona teoksella on Suomen historian liittäminen sujuvasti ympäristöhistorian osalta osaksi pohjoismaisia ja kansainvälisiä kehityskulkuja – piirre joka usein puuttuu poliittisen historian teoksista.

”Suomen ympäristöhistoria 1700-luvulta nykyaikaan” Toimittaneet: Ruuskanen, Esa: Schönach, Paula; Väyrynen, Kari. 473s. Vastapaino 2021.

Teos Vastapainon sivulla

JukkaRaustia
Oulu

Kirjoitan blogia omaksi ilokseni, lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen syventää lukemista. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja opinto-ohjaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu