103 vuotta luokkasodan alkamisesta – punaiset tuli toiseksi

Kuva: Kansan Arkisto

 

Kun kapina alkoi niin suurin osa porukasta ei varmaan edes tienny minkä aatteen perässä sortajaa kohti lähdettiin, mutta mentiin ku muukkin meni. Ja sitten mentiin kotiin ku tuli kylmä.

 

Sama se on tänään. Ei siitä oo kovinkaan monta vuotta ku meijänkin tehtaalla lakkoiltiin hallituksen politiikkaa vastaan. Mää en vaan tajunnu mikä siinä hallituksen politiikassa niin päin helvettiä oli, että se piti tyänantajalle kostaa.

 

Ei muukkaan tienny, mutta sodassa ja kapinassa harva alkaa isompaan ääneen kyseenalaistaa asian oikeutusta. Ku kerran luotto sano, että ny lakkoillaan, ni rivistä ei livetty. Sitten tultiin viikonlopuks töihin ku pomo käski. Punasen voi edelleen ostaa valkoseksi. Eikä tarvii järin paljon maksaa.

 

Vaikka kuinka meuhkataan ja puhutaan valtavia niin sorto ei katoo niin kauan ku meillä on rahapussi Olkoon sitten vaikka tyhjäkin. Luottotiedoilla saadaan pidettyä huonompikin aines osana koneistoa. Sitä lainalaisuutta ei murra edes Kaisa Korhosen laulut eikä perjantai-iltapäivän tyänseisaukset.

 

Silti kukaan tavan tyäläinen ei omista yhtään mitään vaikka se niin luulee. Mullakin on koti jonka mää oon velkaa ruattalaiselle pankille, että se siitä. Teoriassa mulla on oikeus vaikuttaa siihen mimmoset postilaatikot hankitaan. Semmosella vaikuttamisella ei vaan ole helvetinkään merkitystä ku kellekään ei enää tule Kansan Lehteä.

 

Mutta kaikesta vallastani huolimatta en ihan äkkiä lähtis väljäks ammuttu Kalasnikovi kourassa vaatiin hallitukselta tuatontovälineitten palauttamista proletariaatille. Semmonen toveri mää oon – sori siitä.

 

En sitten tiedä onko se just mun saamattomuudesta kiinni, että tehtaat myydään jenkeille ja urheiluseurat venäläisille. Kai munkin olis aikoinaan pitäny mennä huuteleen johonkin mielenosoitukseen, mutten viittiny.

 

Tiä sitten, että lotkauttaako edes valtioneuvoston vahtimestari korvaansa sille ku Senaatintorilla yks puhuu ja kolmetuhatta somettaa. On ihan turha julistaa ku kukaan ei kuuntele minuuttia pitempään. Eikä lue jos rivejä on enempi ku kolme.

 

Vaikka ei kai sillon satakolme vuotta takaperinkään luettu ku Kansan Lehden otsikko: Valta kansalle! Lyhkösestä aatteesta seurasi lyhkönen kapina. Sitten kansa olikin vallaton ja hiljennetty. Nykyään tyäläisen hiljentää kaksi kirjainta: YT. Liiton hiljentää voimassaoleva tessi.

 

Moni luulee sietävänsä mukuloittensa takia sitä kaikkea huononnusta ja mielivaltaa mitä isänmaa päällään kantaa. Tiä sitten kuinka vastuullista se on jättää pennuillensa perinnöksi pätkätyät ja tyäpaikat jokka siirretään Kiinaan sillä punasella minuutilla kun amerikkalainen eläkeyhtiö niin päättää.

 

Muutosta kyllä huudetaan, mutta toteutus jää niitten harteilla joille siitä maksetaan. Ja se ei johda mihkään; palkkasoturille on se ja sama kuka voittaa – pääasia että sota jatkuu. Siitä meinaan monikin repii vehnäsen leipänsä ku ollaan vahvasti eri mieltä. Siinä vaan yleensä käy niin, että vaikka voitetaan alkuerät niin niin jossain vaiheessa tyäläisen pöydästä katoo petäjäisekki. Talouselämän laki on vahvempi ku perustuslaki.

 

Siihen harhaan me on kasvettu, että tyä vapauttaa. Ja kyllä se tiettyyn pisteeseen saakka kutinsa pitääkin, mutta vapaus loppuu täsmälleen samalla hetkellä kun Visa-kortista katoo pito. Maailman sivu kaikki valkoset on ostaneet halvalla ja myyneet kalliilla. Hintalappu tekee vangin kenestä tahansa. Jos ei rahat riitä litraan maitoa niin ostat sitten vähän kalliimmalla puolikkaan. Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan tyäläinen.

 

En tiä kuka perkeleen luolamies se oli joka keksi, että hänen tarvii saada yhdellä oravannahalla kaks nahkaa. Enkä tiä mimmonen pöllö se oli joka siihen suostu. Mutta sen tiän, että meijänkin tehtaalla kaheksan kymmenestä luulee saavansa euron ku niille maksaa 80 senttiä.

 

Kapina semmosta touhua vastaan on sitten sellaista sääntökirja kädessä uhoamista, että meillä on oikeus. Ja vastapuoli sanoo, että niin teillä on, mutta heilläpä onkin laki: ensimmäinen luku ja viides pykälä.

 

Onhan toki vähäväkisemmilläkin omat lakinsa vaikka mielipiteen- ja lausumisenvapauteen. Mutta perseen näyttämisestä ei yleensä seuraa muuta ku, että Von Döpeln ratsastaa ohi aukkoja katsellen.

 

Tiättekö, mun kaverilla on koira, Riku nimeltään. Helvetin ruma sekarotuinen piski joka olis menny piikille jos kaveri ei olis ehtiny väliin. Luulis, että Rikulla ei oo paljon kanttia vaatia mitään ihmisiltä kun on sentään jo elämänsä velkaa. Ja vitut! Joka aterialla se tulee paskanhajuisen hengityksensä kanssa vaatimaan osuuttaan ihmisten pöydästä ja joka kerta se häädetään pois luitaan kaluaan. Silti se ei koskaan lakkaa yrittämästä.

 

Mitäs punaorja tekee ku omistaja ärähtää ja ajaa sen yhteisestä ruokapöydästä ulkoruokintaan. Koittaa tietysti saada haluamansa joltain kaltaiseltaan tai itteensä heikommalta. Siellä ja täällä julistetaan, että mulla on oikeus olla täällä, sulla ei. Tää on meijän tuuliviiri ja sitä ei naapurit kattele. Ja miksi tuo yks saa ilmasen viltin vaikkei sillä oo edes sänkyä. Mulle samanlainen tai sitten viltti pois siltäkin!

 

Mää luulen, että jos Riku osais haukkua ymmärrettävästi niin se louskuttais ittelleen semmosen lain jossa olis ensimmäinen luku ja viides pykälä. Ei se sitä ihan seuraavilla perunoilla saisi, mutta maailma muuttuu ateria kerrallaan. Kyllä se siinä onnistuis. Onhan koirat saaneet ulkoilupuvukki. Kolkytä vuotta sitten niillä ei ollu ku kettinki kaulassa.

 

Sillä kai meille ihmisille jää koiran osa ku me halutaan yhdellä kertaa se mitä muilla on, eikä pala kerrallaan sitä mitä me oikeesti tarvitaan. Nykyihmisellä on kaikki tieto, mutta ei ymmärrystä oppia siitä tai historiasta. Kakkuhan pitäis aina syödä pala kerrallaan ja yleensä se olis hyvä jakaa toisten kanssa. Ja jos halutaan enempi niin ollaan ovelia ja santsataan eikä rohmuta koko torttua toisilta; riitahan sellasesta tulee.

 

En mää ny si tiä kuinka fiksu liikku se oli aikoinaan koko maata lähtee värittämään punaseks. Vaikka epäkohtia riitti ja riittää, niin ei ihmisen silti tarvis joka päivä olla kusipää. Semmonen se silti on aina ollut. Oli kai sillon porukassa joku semmonenkin joka ajatteli, että vähän päivässä, paljon viikossa, mutta arvakkaas kuunneltiinko sitä.

 

Ja arvakkaas kuunnellaanko nykyään. Monikin olis valmis käyttään vähän järkee ja paljon paperia, mutta ku enemmistönä on tää porukka joka haluaa juosta pää punasena päin tiiliseinää ja ihmettelee sitten ku ei mikään asia etene. Yritäpä sellaselle sanoa, että älä jyskää päälläs sitä seinää ku tossa kymmenen metrin päässä on ovi johon voisit koittaa hankkia avaimen.

 

Sitä ne sitten kuuntelee ku kerran vuosikymmenessä tulee joku kekkeruusi joka sanoo, että rosvot kiinni. Yhtään ei oo viä saatu sillä takaa-ajo loppuu siinä vaiheessa ku oman perseen alle saadaan pehmeä penkki. Vallankumous syö aina lapsensa. Se pätee niin Tampereella ku Lähi-idässäkin. Ei niin punasta sorrettua olekaan joka ei söisi toveriaan siinä vaiheessa ku valtaa jaetaan.

 

Vähissä on ne joille huominen on tulevaisuutta muissa ku kauniissa korulauseissa. Pelätään olla eri mieltä ja pelätään joutumista huonoon valoon. Kovasti ollaan olevinaan yhteisellä asialla. Kaunis on kuolla joukkosi eessä, ja sitä rataa. Hengissä selviäminen ei ole koskaan ollut sankarillista vaikka elävänä sitä kuitenkin saattas olla mahdollista parantaa, jos ei omaansa, niin jonkun muun elämää.

 

Silti meillä edelleen on valta ja vapaus valita se jonka annetaan puhua meidän äänellä. Tosin niistäkään ei enää kukaan ota selvää minkävärinen mikäkin on. Valkoinen väri on taitettu vihreään ja siniseen. Punanen on muuttunut retiisiksi. Siitä huolimatta muste on vielä mustetta ja muutos sanoitetaan äänillä ja sävelletään teoilla.

 

Ketään ei enää kuskata alushousut jalassa keskelle mettää ja vedetä turpaan vaikka se piirtäisi punaisen viivan. Joku poloinen on naama sinisenä kuskattu auton takakontissa hallitukseen, mutta se tais olla sen oma valinta. Ainakaan se ei ollu kansan valinta. Silti niittenkin alla on edelleen tukevat tuolit vaikka koko porukalta pallit vietiinkin.

 

Sitä mää vaan mietin, että mitä vapautta se sellainen on, että kukaan ei kerro toiselle kelle äänensä antaa. Se on vähän heikko muuttaa maailmaa kun kukaan ei tiedä mitä mieltä toinen on.

 

Kai monikin sitten loppuviimetteeks tunnustaa sitä väriä millä jää eloon. Ihan sama onko valkonen vai punanen. Ja onko se ny ihme ku suurin osa ihmisistä ei edes ymmärrä koko vaalitapaa. Määkin aina luulin, että se voittaa joka on ensimmäinen eikä isoäänisin kollo. Mutta näköjään mää olin väärässä.

 

Kyllä mää silti aina oon käynyt vetämässä viivani sille neilikalleni. Siellä se sitten on samassa maljakossa kaikenmaailman ruiskukkien ja ruusujen kanssa ja puhuu mun äänellä.

 

Sen homma on ymmärtää se mitä mää en ymmärrä ja kertoo se mulle niin, että mää ymmärrän. Mun homma taas on antaa muiden ymmärtää, että mää seison neilikkani takana vaikka en kauheesti mistään mitään ymmärräkään. Se on sitä joukkovoimaa ja luottamusta. Yhtä voidaan aina töniä, mutta isommasta porukasta ei yleensä saada nurin ku muutama.

 

Oikeestaan sadassakolmessa vuodessa ei ole opittu juuri mitään. Kuuseen on kurkotettu ja katajaan kapsahdettu. Aina sen jälkeen on hetken aikaa eletty niin kuin ihmisten kuuluu. Sama pätee niin valkosiin, punasiin ku mustiinkin. Sitten kun siinä veljeyden hengessä on vahvistuttu, niin on annettu taas heikkoudelle valta.

 

Heikko on huono hallitsija sillä se tarvii toisilta kaiken ollakseen vahva. Ja se heikkous on kaikissa meissä: Tilaisuus tekee ahneen ja ihminen unohtaa, että mitä vähemmän sillä on kannettavaa, sitä vahvempi ja vapaampi se on.

Paleface – Laulu Sisällissodasta

https://www.youtube.com/watch?v=m0Bgqx5toJA

 

 

 

 

+4
Jussi Kolehmainen
Tampere

Työläinen Tampereelta - punaisempi kuin Paavo M. Petäjän kasvot, mutta siitä huolimatta oikein hurmaava.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu