Aikaa ruudulle

On tärkeää, että eron jälkeen sekä isän että äidin luona ovat samat säännöt. Näin lausui minulle eräskin kasvatusalan seijaleena. Rivien välistä olin kuulevinani hänen tarkoittavan, että on tärkeää noudattaa äidin sääntöjä isänkin luona. Olin eri mieltä, mutta nyökkäsin silti kohteliaasti ymmärryksen merkiksi.

Miksi minä noudattaisin omassa kodissani niitä sääntöjä jotka omalta osaltaan ovat johtaneet siihen, että lapsella on kaksi kotia? Totuushan on se, että minun luonani ainoa sääntö on se, että sääntöjä ei ole. Minä ajattelen kasvattamisen olevan vain sellaisten rajojen asettamista, joiden sisällä lapsi voi tehdä virheitä turvatuissa oloissa. Säännöt ovat hölmöjä varten.

Säännöissä minua kiinnostaa vain miten niitä rikotaan ja kenties siten saadaan syntymään  jotain uutta. Se ei tokikaan tarkoita, että usuttaisin lapseni kävelemään punaisia päin tai ajamaan vasenta puolta pyörätiellä. Mutta vaikkapa ”asiaton oleskelu kielletty”-kylttiä saatan rohkaista kyseenalaistamaan tai ainakin vaatimaan perusteita sille. Ja perusteeksi ei riitä, että niin on yhdessä sovittu.
 
Haistatan myös pitkän vitun lapseni ruutuajalle jonka puutetta eräs toinen seijaleena kauhisteli. Ainakin minun kokemukseni mukaan lapsi poistuu näytön äärestä hommansa tehtyään. Uuden keksiminen vaatii joutilaisuutta ja sitä ei saa rajoittaa millään munakellolla.

Se mitä siellä ruudulla tehdään, on usein varsin luovaa. Toisin kuin aikuisilla jotka tämän tästä vilkuilevat kännykästään vain, että kuinka moni on nähnyt heidän IG-tarinansa. Ehkä on niin, että aikuiset tarvitsevat ruutuajan ja kännykkään sovelluksen joka lukitsee somen 60 minuutin päivittäisen käytön jälkeen.

E-urheilija Joona Sotalan vanhemmat eivät varmaankaan aikoinaan ole lähteneet mukaan mihinkään ruutuaikahömpötykseen. Menestyksestään huolimatta maailman parhaan Starcraft 2:sen pelaajan titteli voi monenkin mielestä olla melko turhanpäiväinen saavutus. Minä olen eri mieltä.

Minä pidän Hans Välimäen saavutuksia joutavina. Siitä huolimatta sekä Hans että Joona ovat tehneet työtä saavutustensa eteen enemmän kuin tavan ruudun tuijottaja. Hanssin vanhemmat tuskin kuitenkaan ovat saaneet kuulla arvostelua siitä, että poika on jatkuvasti hellan ääressä.

Halusimmepa tai emme niin maailmalle mennään nykyään ruutujen kautta eikä käpylehmiä askarrellen. Ja jos se jotakuta sääntöjen laatijaa saattaa ahdistaa niin pyydän saada huomauttaa, että aikoinaan höyryjunatkin olivat rapauttamassa ihmiskuntaa ja suistamassa sitä väistämättömään tuhoon. Jotenkin me siitäkin vaan selvittiin vaikka raideliikennettä ei saatukaan rajoitettua.