Ei oo totta! – Vai onko?
Olen kirjoitellut Uuteen Suomeen jonkun aikaa, juttuja on kertynyt pikkunippu useilta vuosilta. Paljon olen poistanut ”kevätsiivouksissa”.
Alkuaikoina vain kirjoitin, en seurannut klikkausmääriä, joita syntyy kun blogia kommentoidaan runsaasti ja lukijat tarkastavat kommentteja (klikkaukset eivät ole aina tae uusista lukukerroista). Sitten huomasin klikit, ”lukukerrat” ja että tykkäyksiä jaetaan samoin ajattelevien kesken; siis sydän poliittisesti samoin ajattelevalle, ei siksi että blogi edustaisi uutta ajattelua, tarjoaisi uutta näkökulmaa tai olisi muuten hyvä ja mielenkiintoinen.
Puheenvuoro on selvästi suositumpi. Siellä (toisin kuin Vapaavuorossa) on ongelmana ”pysähtyneisyys” ja ”yhdenasianaate”: NATO (eriäviä mielipiteitä ei suvaita), persut (vain yksi totuus), natsit ja rasismi (valjastettu poliittiseksi aseeksi). Kun nuo aiheet ryyditetään nimillä Halla-aho ja Purra, klikkauskerrat ja keskenään kinaavat kommentit lisääntyvät. Tylsää, tosin kustantaja tykännee klikkauksista.
Ja nyt tulen asian ”ytimeen”. Olen kuullut, että joidenkin Puheenvuoro-juttuja on klikattu useita kymmeniä tuhansia kertoja ja ihmettelen miten nuo klikkaukset syntyvät. Tuolloin blogia ilmeisesti on jaettu toisaalle, sillä US:n etusivulla blogi on esillä vain lyhyen aikaa ja poistuttuaan se unohtuu pian. Kun blogi nousee Suosituimpiin, sen elinaika pitenee hiukan, mutta tuskin saa lukukertoja pelkästään US:n sivuilla kymmeniä tuhansia. Vai saako?
Sitten ”toinen ydin”. Kirjoitin Vapaavuoroon jutun ”Paras Bond ikinä – James Bond?”. Noh, se nostettiin yllätyksekseni etusivulle ja Vapaavuoron nostoihin, mutta yllätys oli kun katsoin lukukertoja! Tätä kirjoittaessani niitä on 12677. Ei voi olla totta? Yleensä Vapaavuorossa on vain 200 – 300, parhaimmillaan 2000 klikkausta. Tuolloin jutun on saatava myös kommentteja. Paljonko parhaat saavat täällä ”luku-” eli klikki-kertoja? Jos Bond-juttuni sai liki 13 tuhatta klikkiä, niin sehän viittaisi, että Vapaavuoroakin luetaan.
Blogisti Janne Kurkinen pohti täällä Vapaavuorossa”: ”En todellakaan kuvittele, että omat julkaisuni täällä herättäisivät suurtakaan mielenkiintoa, mutta vähäinen klikkausmäärä osoittaa sen, että palsta taitaa olla jonkinlaisessa koomassa.” Voin hyvin yhtyä hänen ajatukseensa.
Koomassa on Vapaavuoro, mutta mistä löytyisi lääke tai piristysruiske? Uuden Suomen (netti) alkuaikoina lupailtiin, että ajankohtaiset ja parhaat jutut päätyvät Iltalehden printtiversioon. Onko noin tapahtunut? Pitäisikö keksiä jokin porkkana? Onhan blogiemme välissä mainoksia – siis hei Uusi Suomi; ideoita, ideoita ja lukijoita metsästämään. Voisiko Vapaavuorosta jollain konstilla kehittää entistä paremman, jopa Puheenvuoroa elävämmän, positiivisemman ja inhimillisemmän foorumin?
Karusellin jutut leviävät ymmärtääkseni ainakin joidenkin medioiden sähköisiin kanaviin, ns. kokoomalistoihin. Puheenvuoron juttuja olen nähnyt mm. Outlookin ja Ampparin platformeilla, Vapaavuoron osalta oletan samaa.
Muistan moderaattorin mainostaneen taannoin tuota Iltalehden levitystä, en ole sitä päässyt todentamaan, en lue ko. lehden printtiversiota.
Yleensä on niin, että aihe josta usealla on ”vahva” mielipide saa klikkauksia. Myös tiettyjen kirjoittajien vahva osaaminen jollain elämänalueella kerää seuraajia.
Toisaalta: blogien tarkoitus ei välttämättä ole suuressa lukijavolyymissä. Blogi voi vaikuttaa myös pelkällä laadullaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hei, kiitos tiedosta. Tuo selvitti asiaa; sillä siis on vaikutusta kun juttu nostetaan ”lehdessä” framille. Tuo myös selittää sen, miksi viimeisin nostettu juttuni sai niinkin paljon lukijoita. Sehän oli aiheeltaan ajankohtainen ja kevyt loppukesän juttu.
Aikaisemmin en todella ollut kiinnostunut klikkauksisa, enkä tuota edes tullut huomanneeksi aikaisempien muutaman nostetun jutun kohdalla. Ehkä niitäkin oli klikattu normia enemmän. Olen yrittänyt ajatella, että kirjoitan mitä kirjoitan, lukee ken lukee. Tottakai on kiva jos saa lukijoita ja itse koen niin, että vuorovaikus (kommentit) täydentävät alustusta.
Juuri noin kuten kirjoitat. Vahva mielipide kirvoittaa ja irroittaa kommentteja – juuri Puheenvuorossa.
Sitten on paljon asiantuntiajablogeja, jotka ovat hyviä (ehkä liian tanakoita), että niitä voi asiaan perehtymätön kommentoida.
Kaikki blogit kukkikoot – olkoon motto.
Tuota noi, luulen että kerran näin Tuomaalan blogin paperisessa IL:ssä.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan tuo erikoista, kun puheenvuoron blogi saa jopa satakertaisen klikkausmäärän vapaavuoroon verrattuna, puheenvuoro vetää kirjoittajia enemmän ja enemmän puoleensa, aiheesta riippumatta, ihme että tämä palsta on vielä olemassa, hyvä tietysti niin.
Ilmoita asiaton viesti
Noin se on. Jos joku haluaa lukijoita, hän kirjoittaa Puheenvuoroon.
Tämänkin juttu olisin voinut laittaa Puheenvuoroon painotuksia hiukan muuttaen. Harkitsin asiaa, mutta halusin nostaa esiin Vapaavuoroa, koska tällä on monia hyviä puolia. Täällä ollaan korrekteja ja pidättäydytään turhasta loanheitosa. Toki aiheetkin ovat erilaisia, ei repostella politiikkaa. Tosin yllä blogissani hiukan lipsuin tuosta periaatteesta.
Mutta kuten itsekin olet kirjoitellut; lukijoita voisi olla enemmän ja siitä ei kai julkaisijakaan pahaa tykkäisi. Mutta hyvä näinkin. Hyvä foorumi kaikkiaan.
Ilmoita asiaton viesti