Hellehiihtoa koronan katveessa

Ylös tai alas - hyvin menee.

Jo Helsingissä iltajunaan noustessa oli ilmassa hyvän havinaa. Kun 12 tuntia myöhemmin Rovaniemellä nousin linja-autoon, hyvä etiäinen realisoitui; taivas repesi ja lämmin kevätsää tarjosi viikon ajaksi hellehiihtoa.

Vaikka aurinko paahtoi keskipäivällä ladut sohjoisiksi niin aamulla heti latukoneen jäljiltä hiihtäjän oli hyvä hiihdellä. Ja jälleen auringon laskun aikaan  -joka Saariselän haminoilla tähän vuodenaikaan tapahtuu ilta 8-9 aikoihin- oli lysti sivakoida.

 

Laanilassa Savottakahvilan emäntä, Särkelän Kaisa ite, kahden apulaisen kanssa, piti huolta hiihtäjistä ja asukkaistaan; asuin vanhassa savottakämpässä ja Kaisan poro- tai siikakeitto maistui.

Vanhan savottakämpän kauniisti aiastuneen hirret ovat sietäneet aikojen ja säiden vaihtelut.  

 

He kertovat joilla on tarinoita, ja he muistelevat joilla on muistoja. Istuttiin savottakämpän tukevilla raheilla iltamyöhään. Aamuladuilla oli hyvä muistella kuultuja tarinoita pohjolan järviltä ja joilta, tuntureilta, erämaiden selkosilta. Yöpakkasen kovettamalla ladulla 10 kilometrin sivakointi ennen aamukahvia tuntui vallan mainiolta, kun suksi luisti kuin itsekseen.

Puu kantaa ”kutreillaan” kevään viimeistä ”lumibaskeria”.

 

Lapissa säätkin vaihtuu nopeasti, päivät, viikot siirtyy muistoihin. Ja juur kun viikko kääntyi lopuillensa…., niin eikös Kerttu ”hyvänilman lintu” Kotakorpi tullut ruutuun kauniissa punaisessa jakussaan ja ennusti sitä itseään mitä seuraava päivä sitten tarjosi; taivas pilveytyi ja pian rähmi räntää. Aamulla vielä kelpasi, mutta päivällä hiihto kävikin jo työstä. Tosin jotkut olivat tulleet etätöihin ja hiihtelivät vain harrastukseksi.

Erämaasauna.

Ja kun viimeinen ilta koitti, niin nyt Kolmosen Pekka Pouta rahnusti ruutuun ja ennusti viileää ja lumisateita, mutta aamulla asiat olivatkin nurinperin: Itä-Lapissa avautui kaunis, aurinkoinen pakkasaamu. Lähtöhetken kaunis sää pakottaa palaamaan uudelleen. Lappiin, kuten tunnettua, kannattaa matkata vaikka ei muilta kiireiltä suksipussia ehtisi avaamaankaan.

Ankarat sääolot ovat muovanneet Lapin puustoa.

 

Tosin Lapissa kärvisteltiin jo toista talvea raskaan koronakantaisen saappaan alla, eikä mikään ole ennallaan. Huskyfarmeilla on paha tilanne; tuloja ei ole, mutta koirat pitää ruokkia. Moottorikelkka miehillä on helpompaa; kun ei aja, ei pala bensaa eikä rahaa, jos kohta ei ole tulojakaan. Ainakin kuskin olisi hyvä joskus saada muutakin kuin vain ylähuuli alahuulen päälle.

Korona on niistänyt paikallisten tuloja ja pienetkin ilot elämästä. Laanilan kuuluisat monotanssit oli tauolla ja hotellin ovi säpissä. Monotansseissa on tunne ja hiki läsnä. Lappiin ihastunut hollantilainen kaverini muistaa ikänsä kuinka kaunis daami ”monotti” hänet tanssinpyörteisiin. Siinä olivat tähdet kohdallaan; Lappi, suomalainen tango, humppa ja se että nainen haki miestä.

 

Kun viimein aamuyhdeksältä oli noustava linja-autoon, niin puolelta päivin Rovaniemelle alkoi jo huikoa. Ajattelin, että kunhan Oulussa vaihdan Hesan junaan, niin syön kunnolla ravintolavaunussa. Junassa oli ravintolavaunu, mutta kiinni – koronan takia. Kun Kokkolan jälkeen vatsa kurni ärhäkkäästi, ajattelin Venäjää ja Aleksei Navalnyia joka tuolloin juuri lopetti 20 vuorokautta kestäneen syömälakkonsa. Minulla siihen oli enää vain 19 vuorokautta jäljellä.

Mutta niin vain selvisin hengissä Helsinkiin. Ja Savottakämpän hämärässä saamani etiäinen toteutui: kämpän tummalla seinustalla viikon ajan 20 asteessa heilunut helle vaihtui Vapun alla takatalveksi; pakkasöitä ja uutta lunta. Mitä minä sanoin: Lapissa säätkin vaihtuu nopeasti… Kelpaa siellä hiihtäjän hiihdellä ja viettää Vappua, suomalaisen työn päivää.

 

(Kaikki kuvat kirjoittajan; MJ Korhonen)

 

 

0
jussiosmola
Sitoutumaton Vantaa

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on
- en koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu