Ja kaupunki oli autio ja tyhjä …

Helsingin Rautatieasema perjantaina 27.03. klo 14,35. Kuva: MJK

Korona-viruksen torjunnan haitat ja hyödyt on laskettu prosenttien ja promillein tarkkuudella – tosin vasta skenaarioina ja prognooseina. Itse ymmärrän prosenteista, että Kossussa niitä on 32 ja 0,5 promillella ei ole asiaa auton rattiin. Niinpä tyydyn tarkkailemaan korona-viruksen vaikutuksia ilman häiritseviä prosenttilukuja.

Olen asettanut itseni ”karanteeniin”. En voi enää mennä, tulla ja olla meilihalujeni mukaan. Ennen, jos halusin cappuccinolle, drinkille, uimaan, elokuviin jne. – menin. Nyt tuo ei onnistu. Arvon tulla ja mennä vapaasti mielihalujensa mukaisesti, ymmärtää vasta kun vapaus riistetään. Vuosi vankilassa tai Pohjois-Koreassa olisi ollut hyvää harjoitusta.

Voi kun olisi omaa aikaa, huokailin ennen, kun kiireet häiritsivät työ- tai harrastuspuuhiin paneutumista. Nyt sitä aikaa olisi, vaan kun ei… Samaa huokaili eräs kirjailija radiossa; nyt kun voisi vain kirjoittaa, niin aika kuluu haahuillessa. Suuret asiat vaativat aikaperspektiivin ennen kuin niistä saa luovan käsipäiväotteen.

Viime maanantaina ajoin junalla Helsingin keskustaan. Mikään ei ollut ennallaan. Vastaantulevat ihmiset vaihtoivat jo kaukaa tien toiselle laidalle ja katselivat kohdatessa toisaalle. Pysäkillä oli lisäkseni kaksi matkustajaa ja koko junassa muutamia, kaikki vetäytyivät oloihinsa. Rautatieasemalla oli autius, kadulla muutama kulkija. Tutut ravintolat ja kahvilat olivat kiinni, kaupat sulkeneet etuajassa.

Paluumatkalla mies istui vastapäätäni, piti kyllä ”hajuraon”. Tartuttaako koronan? Huomasin stressaavani ihmisten läsnäoloa. Kotona pesin käteni ja sipaisin kirpeää geeliä. TV:stä tuli koronaa. Media on unohtanut ilmastonmuutoksen ja Syyrian sodan. Lesbos-saaren ja al-Holin lapset eivät ole mitään, kun päättäjien fokus on nyt kotimaassa ja kansalaisissa – kuten sen lähtökohtaisesti kuuluu aina ollakin.

Talouden kannalta korona iski pahaan saumaan. Juuri kun Suomi rimpuili vuoden 2007 finanssikriisistä, jonka yksi laukaisija, pankkien ohella, oli teknologiapörssi Nasdaqin ex-johtaja Bernard Madoff (muistatteko?), joka huijasi mutkikkailla velkakirjoilla ja sai pitkän kakun istuttavaksi. Suomen nousu tuosta suosta ehti vasta puolitiehen kun tuli tämä hetteikkö, josta ei hevillä nousta.

Kansantaloutemme saa pahan kuprun ja elämämme muuttuu muutenkin. Suomen ilmapiiri oli alkanut… sanotaanko ”euroopalaistua”, keventyä, olimme oppineet ”puhumaan pieniä” (small talk) ja poskisuukottelemaan, kömpelösti mutta kuitenkin, niin taas pelkäämme toisiamme, välttelemme kasvo- ja katsekontaktia – kanssaihmisistä on tullut ”vihollisia”, potentiallisia viruksenkantajia.

Missä olit kun korona sulki Suomen? Suuret maailman- ja pienet henkilökohtaiset tapahtumat sitovat historian muistiimme. Lintuinfluenssa (jonka pelottavuutta kai lisäsi se, että mm. Espanjantauti, 1918, oli lintuinfluenssa) on sitoutunut muistiini pienen tapahtuman kautta. Olin Ateenassa Euroviisujen aikaan 2006 ja kreikkalaiset kauhistelivat Lordia. Tanskasta tuli uutinen, että siellä oli varmistunut maan ensimmäinen siipikarjatartunta. Istuin katukuppilassa kun pöytään lehahti parvi puluja. Suomessa pulutkin pitävät etäisyyttä, mietin. Linnut tuntuivat vihollisilta; saanko tartunnan noista puluparoista?

Tuolloin kaikki oli helpompaa. Vihollinen eli viruksen kantaja oli tunnistettava lintu. Vähitellen selvisi, että lintuinfluenssan tarttuvuus ihmiseen oli rajallinen ja pelko laantui nopeasti. Nyt vihollinen ei näy, sillä on vain outo koodi COVID-19 ja se voi piileksiä hissin painikkeessa, ovenkahvassa, setelissä, ostoskorinkahvassa tai naapurin aivastuksessa.

Mutta, sitten, kuitenkin… Eräänä päivänä rajoituksia puretaan, kotitalouksien hankintapatouma purkautuu, kaupat myyvät kuin viimeistä päivää, yritykset takovat tulosta, kahvilat ja baarit täyttyvät, ihmiset kuluttavat, lähtevät lomille ja aurinko paistaa ”risukasaan”, jonka alta paljastuu entistä ehompi maailma. Eikö vain? Hän näkee, ken elää…

jussiosmola

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on - en koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu