Jalopeurukaisia Steissin turulla

Kuvan julkaisuun on tekijän (Juha Sihto / Aamulehti) lupa. Kuva julkaistu Aamulehdessä 09.04.2019.

Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä, 09.04.
Jopa 60 prosenttia Agricolan (n.1507-1557) luomista suomen kielen sanoista on käytössä – loput ovat kivoja kuriositeettejä. Sujuuko meiltä ”agricolaslangi”? Yritetään.

O O O

Mä herään ja mutsi seisoo ovella: ”Hei sie miun rakas lapsukaisein, nouses jo, koulu alkaa kohta”. Ei jaksais säätää, nyppii toi mutsin hempeily ja karjalainen äänenkauna. Mutsi ei haluu tajuu et mä oon jo miehulainen enkä mikään nisuri.

Aamiaiseksi on muroi, lahtukkaa ja halkaistu huikuri jonka välis stydisti edamii, päälle juon lasillisen rasvatonta rieskaa. Kyl mutsi on ihan ihQ, mul on lämpimät rupeamukset.

Alkaa etäopetus. Istutaan pikkubroidin kaa kuin Stebun Aleksin veljekset lukkarilla, Aa – Be – Ce … Okei, vähäks flöittasin, mut näin me opiskellaan kotona kun korona estää kouluun menon. Sit meen mun huoneeseen, kuuntelen musaa ja muistelen aikaa ennen koronaa.

Rami on mun paras vertaveli. Viime kesänä kävin sen kaa Lapissa ja vaellettiin aukiamaassa. Reissattiin stogella. VR skulas kivasti, ei tarvinnu potee huonollisuutta hiilijalanjäljestä ja näin duunattiin osamme ilmaston eteen.

Yleensä lauantaisin tjörattiin sporalla Steisille. Usein messis oli haastauksellisia miehulaisia, sinivalkopaidat, selässä jalopeuran kuva. Ihan normot tyypit olivat aika aggroja kun menossa Areenalle tsiigaan lätkämatsii. Mä tykkään chillailla vaan vertaveljien kaa.

Steissin turulla treffas aina tuttuja jalopeurukaisia, hengailtiin siin Kansallisnäkypaikan edessä. Kerran yks kuumottava donna anto syläyksen ja mull on rupeamus et se diggaa musta.

Must on kliffa treffaa vertaveljiä ja kuulla inttijuttui, kun eräät on sotalaisena. Mä en oo viel ollu, mut en koe siit huonollisuutta. Steissin turku on ihan kliffa mesta, mut mä venaan jo kesää! Sillon me chillaillaan piitsillä siin Hietanimen luutarhan vieres – jos korona suo. Loppupeleis tää laiffi on coolii, kuin lustitarhassa peuhaisi.

O O O
Lopuksi: Puhekieli kehittyy, muuttuu kaiken aikaa. Kehitys voi myös pysähtyä. 1980-luvulla tapasin nuorenmiehen, joka oli oppinut suomen kielen savolaisilta isovanhemmiltaan USA:n Minnesotassa. Syntyi kiva kontrasti; moderni kundi puhui ikivanhaa suomea niin vahvalla murteella, ettei sitä enää tuolloin kuulut edes Savon takamailla.

SANASTO:

Agricolan unohtuneet:

aukiamaa = erämaa
haastaus = uhma
huikuri = sämpylä
huonollisuus = arvottomuus
jalopeura = leijona
jalopeurukainen = nuorukainen
lahtukka = salaatti
luutarha = hautausmaa
lustitarha = paratiisi
miehulainen = nuorukainen
nisuri = rintalapsi
näkypaikka = teatteri
rieska = maito
rupeamus = tunto, tuntemus
sotalainen = sotilas
syläys = syleily
turku = tori
vertaveli = toveri, kaveri
äänenkauna = murre

Slangi:

aggro = uhmakas, vihamielinen
cool = mahtava, makee
digata = tykätä
duunata = tehdä
flöitata = naruttaa, valehdella
hengailla = oleskella
ihQ, = ihana
kliffa = kiva
normo = tavallinen
tjörata = ajaa
tsiigata = katsoa
treffata = tavata
skulata = pelata, toimia, soittaa
snadisti = pienesti, vähän
spora = raitiovaunu, ratikka
steissi = rautatieasema
stoge = juna
stydisti = paljon, runsaasti
venata = odottaa

jussiosmola

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on - en koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu