Juu-Tupe-Tuu

Kuvan levyjen musiikkki on palagiaatiovapaata. Ellei toisin todisteta.

 

 

Koska suuri ja mahtava hästäkki, MeToo (MT), alkaa olla jo pienenemään päin, on keksittävä uusia. Nyt eletään Black Lives Matter (BLM) hästäkin aikakautta.
Jos menneillään ei ole mitään kansallista tai kansainvälistä yleistä hästäkkiä, plakkarista vedetään esiin palagiointihästäkki, jolle voisi antaa nimen Juu-Tupe-Too (JTT). Tässä hästäkissä asiantuntijat kuuntelevat Youtubessa kappaleita ja etsivät kuin neulaa heinäsuovasta, josko jokin sävelkulku tai kitarariffi olisi keksitty jo aikaisemmin ja saataisiin ihmisiä tuomarien laskutettavaksi.

”Nuppi, nuppi, lipputangon nuu-uppi, iisoisän päähän puu-utosi…” Oletteko kuulleet? Menneiden aikojen hömppälauluyhtyeen Lapinlahdenlintujen suositusta nuppi-rallatuksesta on löydetty samoja säveliä ja sointuja kuin on ranskalaisen säveltäjä Claude Debussyn laulusarjassa ”Ariettes oublièes”. Aikanaan Lintuparvessa siipeillyt KooMikko Kivinen on jo todennut, että plagiointi lienee Debussyn taholta tahatonta.

Levisipä taannoin (2018) Suomessa kulovalkeanlailla seuraavanlainen suru-uutinen: Suomalaisten synkkien sielujen surullisen tulkin, Rauli ”Badding” Somerjoen ”säveltämä” ja jopa hitiksi noussut ”Kuihtuu kesäinen maa”-kappale olikin suora plagiaatti unkarilaisesta 1960-luvun iskelmähitistä, jonka tekijät olivat Attila Dobos ja Sandor Halmágyi (suom. sanat Pirkko-Liisa Vakkuri). Rauli samaistui kauniiseen melodiaan niin, että laittoi unkarilaisen Teri Harangozòn esittämän kappaleen (1966) omiin nimiinsä. Asia on korjattu.

Ei musiikin kavaltaminen ole mikään uusi ilmiö. Onhan suuri, rovaniemeläislähtöinen suomalainen kirjailija todennut, että taiteen saralla varastetaan ”kaikki mitä ei ole pultattu seinään”. Sellaista on taide.

Suuren maailman oikeussaleissa on suuret jutut ja rahat. Brittiraastuvassa on kaiveltu onko 70-luvun suosikkibändi Led Zeppelinin vanhainkotikehtolaulun, ”Stairway To Heave”, kitarariffi Jimmy Pagen päästä vain lainattu Spirit bändin kappaleelta ”Taurus”. Oikeus päätti 2016, että riffin keksi Jimmy Page ihan ite. Päätöksestä valitettiin. Vuonna 2018 oikeus pitäytyi vuoden 2016 päätöksessä. On mahdollista, että asiaa puidaan vielä kerran.

Isossa maailmassa kaikki on isoa, rahasummatkin. Jos suositun kitarariffin sisältävää levyä myydään maailman laajuisesti vaikkapa miljoona kappaletta, niin olemattomalla matikkapäällä varustettu meikäläinenkin voi aavistella, että levy on tuottanut jotain – myös bändin poikien taskuihin. Saattaa hyvinkin olla juuri raha, joka näissä oikeusjutuissa kiinnostaa musiikkimiesten perillisiä. Rahasta on monta riita alkanut.

Sattuipa kerran Suomessa. Tapio Rautavaaran vuonna 1962 kylmän rauhallisesti omiin nimiinsä rallattelema ”Yölinjallain” countryballadi on nykyisin nimetty Johnny Cashin ”I Walk The Line” – kappaleen variaatioksi – mikä onkin aivan oikein. Variaatio vai plagiaatio? Sinä päätät.

Lopuksi kaksi yleisökysymystä:
– Kuka keksi bluesskaalan?
– Kuinka monessa rockkappaleessa on käytetty Charles Edward Anderson ”Chuck” Berryn ”Johnny B. Goodiin” keksimää riffiä?

jussiosmola

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on - en koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu