Kesäinen Valamo kutsuu
Uuden Valamon luostarissa, Heinävedellä järjestettiin Matkailu- ja kirjallisuusmediapäivät 17. -20. 05. Ei tarvinnut kuin matkustaa Helsingistä Heinävedelle huomatakseen, että Suomi on pitkä maa; kun etelässä puut olivat jo lehdessä, niin Valamossa oli ”kesä vasta hiirenkorvalla”. Viive kesän tulossa tasaantui nopeasti, kun ”pohjoiskarjalainen aurinko” paistaa kellotti pilvettömältä taivaalta useita päiviä putkeen. Kyllä kelpasi olla ja ottaa vastaa tietoa luostarista ja sen tulevan kesän ohjelmasta
PITKÄ MATKA VALAMOSTA HEINÄVEDELLE
Uusi Valamo on Suomen ortodoksisen kirkon munkkiluostari Heinävedellä Pohjois-Karjalassa. Luostari jatkaa luovutetussa Karjalassa, Laatokan Valamon saaristossa toimineen Valamon luostarin perinnettä.
Talvisodan alettua 1939 Suomelle kuuluneen Karjalan ortodoksiset luostarit kokivat kovia. Valamon Luostariin kohdistui ilmahyökkäyksiä ja pommituksia 6. tammikuuta 1940 alkaen. Tuhoisimmat pommitukset tapahtuivat 2. helmikuuta ja 4. helmikuuta 1940. Osa Valamon saarella sijainneen luostarin munkeista pakeni Suomeen. Monien vaiheiden jälkeen Uuden Valamon luostari perustettiin Juojärven rannalla sijainneen Papinniemen maatilan maille Heinävedelle, Pohjois-Karjalaan.
Alku Papinniemessä oli vaatimatonta. Uudessa Valamossa voi tutustua luostarin historiaan ja muun muassa alkuperäiseen, vanhassa hirsirakennuksessa toimineeseen, vaatimattomaan mutta idylliseen kirkkoon. Uusi, kaunis kirkko valmistui 1977. Vähitellen luostari laajeni ja myöhemmin rakennettiin mm. opistotalo sekä eritasoisia majoitustiloja matkailijoille.
Ortodoksisilla luostareilla on maallinen toimiala millä ne hankkivat henkilökunnan, rakennusten yms. ylläpidon. Uudessa Valamossa keskitytään matkailuun. Luostarille kuuluu metsää ja peltoja hyödynnetään marjojen kasvattamiseen, joista valmistetaan luostarin viinejä. Kellarissa kypsyy myös luostarin oma viski.
Luostarissa vierailevan kelpaa nauttia aamiainen kahvila-ravintola Trapesan aurinkoisella terassilla. Illalla voi halutessaan maistaa lasin luostarin viiniä ja ihailla ilta-auringon valaisemaan kirkkoa. Uusi Valamo tarjoaa rauhalliset puitteet pysähdykselle matkalla koti-Suomessa.
Valamossa toimii myös opisto, jonka järjestämille n. 150 lyhytkurssille osallistuu vuosittain pari tuhatta opiskelijaa. Kursseilta löytyy tarkemmat tiedot Facebookista ja www.valamo.fi.
TAIDETTA VALAMOSSA
Tämän kesän merkittävin taidenäyttely Valamon luostarissa, suorastaan ”must”, on taiteilija Petri Ala-Maunuksen näyttely Taivaallinen valo. ”Valon mestarina” tunnetun Ala-Maunuksen teoksia voi ihailla paitsi Valamossa, myös Kiasmassa ja Ateneumissa. Ala-Maunus (s. 1970) tunnetaan maisemamaalauksistaan, jotka muistuttavat 1800-luvun romanttisia luontokuvauksia, mutta jylhät näkymät kasvavat Ala-Maunuksen käsittelyssä todellisuutta mahtavammiksi ja vaikuttavammiksi.
Muun muassa tämä Petri Ala-Maunuksen suuri maalaus on nähtävillä tänä kesänä Uuden Valamon luostarissa. Kuva: M J Korhonen
PENTTI SAARIKOSKI -PÄIVÄT
Valamossa vietetään Pentti Saarikoski päiviä 16-17.elokuuta. Runoilija – kirjailija Pentti Saarikoski vietti elämänsä viimeisiä aikoja Valamossa. Hänet on haudattu Valamon hautausmaan syrjäiselle reunalle. Korutonta hautaa koristavat sadat maahan pystyyn laitetut eriväriset kynät. Pentti Saarikosken hautaa pidetään eräänlaisena Suomen versiona Jim Morrisonin haudasta Pariisissa.
Pentti Saarikoski – kirjallisuuspäivien ohjelmasta vastaava kuopiolainen kulttuurin puuhamies Kusti Tasken kertoi huomanneensa, että nuoriso on jälleen löytänyt Saarikosken tekstien omaleimaisuuden.
Tänä vuonna ohjelmassa on mm: Pelle Miljoona, muusikko ja kirjailija. Suvi Valli, runoilija, esseisti, kääntäjä. Jouni Tossavainen, kirjailija. Seppo Lahtinen, runoilija, kääntäjä, kustantaja, Heikki Kännö, kirjailija, Risto Oikarinen, kirjailija, saksofonisti.
Ohjelman aiheita ovat mm.
- Millaisen näytelmän Hämärän tansseista saisi?
- Saarikosken nais-ja mieskuvat – #meetoo-ajan lukija
- Runouden suomentaminen ja kirjoittaminen
- Germaanien ja kreikkalaisten mytologia
- Tähtikirkas yö – luento ja runo-saksofoniesitys.
Alkukesän aurinkoisimmat päivät hellivät meitä informaatiopäiville osallistujia. Luostarin kesäsesonki on vasta aloillaan, mutta jo nyt näkyi runsaasti ryhmiä ja yksittäisiä henkilöt kiertelemässä Valamon kauniilla kävelyreiteillä. Luostarin ilmapiiri rauhoittaa.
Olen käynyt Uudessa Valamossa ja Heinäveden naisluostarissa kauan sitten. Niistä käynneistä jäi hyvät muistot mieleeni. Tämä kirjoitus herätti muistoja siitä asiasta ja lukemistani kirjoista, mm. Pentti Saarikosken osalta. Myös luostarin munkkien pako Suomeen 1939-40 on minulle tuttua sotakirjallisuudesta.
Eräät lähisukulaiseni ovat käyttänyt Valamon vuokrattavia työhuoneita keskittyneeseen työskentelyyn joko kirjojen kirjoittamisessa tai laulujen säveltämisessä. He kertoivat kokemuksensa olleen hyvän ja menneensä sinne uudestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista.
Oli ilo ja kunnia päästä kuulemaan luostarin historiasta, tulevaisuudesta ja kesän ohjelmista.
Karjalan luovuttaminen oli suuri menetys Suomelle, samalla menetettiin rikasta kulttuuria ja mm. kukoistava Valamon saaren luostari.
Itse käyn Uudessa Valamossa silloin tällöin, yövyn matkalla tai vietän muutaman päivän rauhallisessa miljöössä kauniin luonnon keskellä.
Valamossa ovat viihtyneet monet maamme kulttuurihenkilöt, eikä ihme, tarjoaahan luostari oivallisen ympäristön keskittyä esim. kirjoitustyöhön – tai vain olemaa, latautumaan ja etsimään uusia ideoita.
Yksi mahdollisuus viettää aikaa Uudessa Valamossa on pestautua talkoolaiseksi tekemään töitä.
Ilmoita asiaton viesti
Isäni toimi ennen sotia ammattikalastajana Laatokalla ja vei kalaa mm. Käkisalmeen ja vanhaan Valamoon.
Ensi kerran poikkesin uudessa Valamossa polkupyöräretkellä 1976, silloin luostari toimi nykyiseen nähden varsin vaatimattomissa puitteissa ja niukoin voimin, mutta esittely ja vastaanotto oli lämmin. Arvostan rakentajamunkki Ambrosiuksen etc. työtä, tapasimme muutamia kertoja.
Ilmoita asiaton viesti
Mukava kuulla Karjalaan liittyviä muistoja. Tosin omat muistoni liittyvät isän kertomuksiin armeija-ajasta Viipurissa. Kävimme sittemmin yhdessä mm. Pyöreässä tornissa. Oli mukava nähdä kuinka ikämies nuortui kun kuljimme Monrepos puiston katveessa.
Valamon historiaa ajatellessa tunnen aina kevyttä katkeruutta Karjalan riistosta. Karjalan mukana menetimme paitsi Viipurin ja maa-alaa, ehkä Suomen monipuolisinta kulttuuria (rakennustyyli, runonlaulu, pukeutuminen, kieli jne.). Alkuperäinen Valamon luostari taisi elää kukoistuksensa aikaa juuri ennen sotia. Kirkkoon kuulumattomana ortodoksisuudessa kiehtoo jokin. Ainakin palvelukset ovat visuaalisesti näyttävämpiä kuin luterilaisella kirkolla.
Vielä tuohon pyöräretkeesi 1976. Varmasti Valamo oli tuolloin erilainen, ehkä aidompi.
Muuten, olen pari kertaa polkenut Parikkalasta Valamoon.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen toiminut hänen autonkuljettajanaan, kun hän kävi vihkimässä tsasounan 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Olen hengellisten kysymysten ja kokemusten suhteen ilmeisen pintapuolista sorttia, joten minun on jokseenkin mahdotonta saavuttaa esimerkiksi hartauden tai pyhyyden tilaa. Mutta.
Valamosta on mahdollista osallistua järviristeilylle, jonka aikana pääsee kokemaan sulutuksen Taivallahden kanavassa. (Ei mitään tekemistä Taivallahden seurakunnan kanssa.) Kanavassa on erikoinen kaksoissulku, jota ainakin minun piti tuijottaa älynystyröitäni hieroen. Lopulta sen ymmärsin; ei uskonnollinen kokemus, vaan perus-ahaa-elämys.
Ilmoita asiaton viesti
Olet Tuomo aivan oikeassa tuosta risteilystä ja sulkusysteemistä. Oliko iltaristeily Sergei-paatilla?
Risteily Savonlinnasta Karvion kanavalle (siitä on n. 10 km Valamoon) on myös tekemisen arvoinen – saa hyvän kuvan Suomen järvistä ja maisemista. Mukava on (oli ? – näitä risteilyjä ei kai enää tehdä)… risteily S-linnasta Kuopioon Puijo laivalla. Koko päivä järvellä. Aikoinaan Puijo laivalla oli sauna, ulkomaalaiset vaikuttivat vaikuttuneilta.
Oletko aivan vakuuttunut, että tuo kokemasi ”perus-ahaa – elämys” ei ollut ”hartauden ja pyhyyden tila”?
Itselleni ”pyhyyden tila” voisi olla ihan vaan leppostelu luostarin rauhallisessa miljöössä. Turhat riennot ovat kaukana ja voi keskittyä olennaiseen. Mitä se milloinkin onkaan?
Ilmoita asiaton viesti
Laiva taisi todellakin olla samainen Sergei, ja risteilymatkustajille tarjottiin mielenkiintoinen selostus kaikesta siitä, mitä ympärillä nähtiin. Järvi-Suomi on hieno juttu!
Ehkä hartauskokemukseen tarvitaan tietty rutiini, pitkäaikainen toistuvuus? Jouluevankeliumi, Pyhän Ehtoollisen asetussanat, ruumiinsiunaus? Hartautta ei voi noin vain määrätä – jaa, kieltämättä sotilasosaston eräs sulkeiskomento on: ”Rukoilkaamme!”
Ilmoita asiaton viesti
Asuin Valamossa kymmenkunta vuotta, 1980-luvulla:
https://ilmarischepel.livejournal.com/1926.html (Vuosikymmeneni Valamossa)
https://ilmarischepel.livejournal.com/35184.html (Valamon kelloseppä)
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Ilmari, kommentista. Mielenkiintoista. Kiva että täällä piipahtelet.
Sinulla on ollut vaiheikas elämä. Muistanko oikein, että oli vankka yhteys ”Vennään maahan”. Ikävä että asiat siellä menivät näin. Hyvää sinulle!
Ilmoita asiaton viesti