Kyllä harmittaa

Vaikka kuinka yrittäisi olla positiivinen ihminen, silti joskus iskee harmitus.

Tuossa aivan äskettäin harmitti, kun edelläni kahvilan jonossa pariskunta alkoi pohtia mitä ottaisivat – ja jono takanani kasvoi. Eivätkö aikuiset ihmiset tiedä jo kahvilaan tullessa minkälaisia leivoksia siellä on tarjolla. Sen oman mielikahvinkin luulisi jo vuosien mittaa löytyneen. Tilaus ja rahat reippaasti tiskiin ja näin se homma etenee.

Joskus harmitus katoaa, kun saa hyvää eli nopeaa palvelua. Näin kävi kun kassapari kuuli kahvitilaukseni ja ryhtyi toimeen. Kun olin maksanut cappuccinon, niin se jo samalla ojennettiin käteeni. Kehuin. Arvelin josko ”kauniimmanpuolen sukupuolioletetut” kassahenkilöt ovat olleet opintomatkalla Italiassa. Tuo herätti kevyttä huvittuneisuutta. Koska takanani ei tällä kertaa ollut jonoa, jäin jaarittelemaan. Kerroin, että Italiassa baarihenkilöillä on valkoiset paidat ja mustat liivit, rusetti tai solmio (siis tyylissä löytyy) ja homma käy siellä tehokkaasti. Sille baarien kassahenkilöt ei tietenkään mahda mitään, että kun Suomessa cappucci maksaa 4,9 euroa niin Italiassa pari (2) eroa ja – molemmat ovat EU-maita. Italiassa hinta tosin riippuu siitä, juoko tiskillä vai lepuuttaako jalkojaan istumalla pöydässä ja – kahvilan sijainnista sekä tasosta. Kahvibaariasioissa suomalaiset voisivat ottaa oppia Italiasta. Jos omistaisin kahvilan, lähettäisin työntekijäni opintomatkalle Roomaan.

Harmitteleminen on periaatteessa turhaa ja osin kulttuurikysymys. Aikana jolloin vielä oli pankkeja ja palvelua (muistaako joku?) menin ulkomailla pankkiin. Edellinen asiakas puhui kassalla ja puhui ja puhui, ummet ja lammet. Aluksi tuo harmitti suomalaista harmittelijaa. Kun noin oli tapahtunut riittävän monta kertaa, aloin siedättyä asialle, harmitukseni laantui ja hyväksyin tilanteen. Aina ja kaikkialla nopeus ei olekaan palvelua, vaan se että voi jutella palveluvirkailijan kanssa. Asialla on vahva inhimillinen puolensa.

Se minua harmittaa vallan vietävästi, siis se, kun baarissa on kaksi tai neljä iltapäivä lehteä (IS ja IL) ja kaikki ovat varattuja. Ja sitten saan huomata, että nuo lehden varanneet pitävät lehteä auki pöydällä, mutta selaavat kännykkäänsä, tai pariskunnalla on molemmilla lehti edessä ja sitten vaan jutellaan. Sekin harmittaa kun lukemisen jälkeen kaikille asiakkaille tarkoitettua ilmaislehteä ei ymmärretä viedä paikalleen tai asettaa niin, että toisten asiakkaiden olisi helppo ymmärtää lehden olevan vapaa.  Voisiko tämä johtua siitä, etteivät kaikki suomalaiset  -hyvästä kehityksestä huolimatta-  ole vielä tulleet tilannetajuihinsa.

Kyllä kunnon harmittelijalle aina harmiteltavaa löytyy. Koska en nyt tässä kerkeä kertomaan kaikkia harmituksen kohteitani, tyydyn siteeraamaan joskus kirjakaupassa selailemaani kirjasta, jolla oli ytimekäs nimi. Kirjasessa tosin hiukan lepsu harmittaa-sana korvattiin kansanomaisella ja ytimekkäällä ilmaisulla, jota en tällaisena sanojen siistimisaikana ja tällaisessa perhelehdessä tohdi sellaisenaan kirjoittaa, ettei paukahda bannia. Kirjan nimi oli: Kaikista eniten v-tuttaa kaikki.

Mikä sinua (lukuun ottamatta tämän jutun lukemista) harmittaa?