Maistellen ja muistellen : Osa 1 / 2

Kun ”viinihifisti” pyöräili Burgundiin

”Viinihifisti” kuulosti niin hienolta, että aloitin oitis valmentautumisen.

Tiedättehän nuo ”connoiserit” (connoisseur), viisaat ihmiset, jotka istuvat maistelupöydän ääressä, pyörittelevät viinilaseja sormet somasti töpöllään, nuuhkivat nenä lasissa, kurlaavat viiniä suussaan, nyökkäilevät toisilleen… hmm, hieno ”bugee” (bouquet) on tässä (on, on, on… kuuluu kaikuna pöydän ympäriltä) , on varmaan vuodelta se ja se, sieltä, sen alueen etelärinteeltä peräisin, ryhdikästä, tallintakainen tuoksu ja ”hevosenhiki” antavat varsin eksoottisen elementin niin makuun kuin tuoksuun…, ja entäs kiprakka tanniini joka viipyillen hieroo makunystyröitä…, vallan mainiota…, ja kaikki nyökkäilevät, fautsivau.

Kohdallani kaikki meni hyvin kunnes joku opetti, ettei oikea hifisti pese viinilasia pesuaineella ja aloin miettiä uudelleen tuota hienostelevaa viininnuuhkijan uraa. Pahimpana poikkiköynnöksenä hifistelijän tiellä oli se, kun isot ihmiset purskuttiva herkkuviinejä poskissaan ja sylkivät sitten astioihin. Noh, toki ymmärrän, ettei kymmeniä maistelulasillisia voi humaltumatta niellä, ja humaltuminenhan ei ole viini-ihmisten ensisijainen tarkoitus – ainakaan periaatteessa.  Niinpä harppasin sivuun jo kolutuilta ja tallatuilta viinipoluilta ja kas löysin itseni keskeltä viinien todellista maailmaa, viiniköynnösrinteiltä, rypälepuristamoista ja viileistä kellareista.

Tässä on hyvä mainita, että arvostan oikeita viiniosaajia ja hyviä viinejä, mutta vieroksun nipottavaa tärkeilyä. Oikeastaan viinimaailmani avautui Ranskassa ja selkeni lopullisesti Italiassa. Lähdetään liikkeelle Pariisista.

Pyörällä Burgundissa  

Hypättiin hollantilaisen ”nomadin” Pierin kanssa Gare du Nordilla aamujunaan. (Asian sivusta mainiten; Pier oli asunut vuosia Intiassa ja Nepalissa, vaellellut Himalajalla ja asunut Syyriassa, Aleppossa, silloin kun se oli viehko itämainen kaupunki, jossa ihmiset vielä elivät sovussa, ennen kuin arabikevät taas repäisi vanhat heimo-klaani-uskonto-ongelmat esiin ja sotimalla tuhottiin arvokkas ja kaunis kulttuuri sekä matkailun mahdollisuudet.)  Puoliltapäivin tultiin Beaunen kaupunkiin, hypättiin junasta pyörien selkään ja lähdettiin katselemaan maaseutua.

Tovi poljettuamme saavuimme risteykseen. Vasempaan vaiko oikeaan? – keskimmäistä tietä ei ollut. Entententen ja otimme vasemmanpuoleisen tien – totta puhuen siksi, että viitassa luki Mersault ja sehän on Pomardin ja Volnayn ohella yksi Burgundin maineikkaimpia viinialue.

Pian Pier sanoi, että kun täällä ollaan, niin mennäänpä tapaamaan Francois Charlesia, jonka viinitilalla hän oli ollut nuorena opiskelijana poimimassa Pinot Noir-rypäleitä. Ja siinähän tuo viinitila oli muutaman pedalin polkaisun päässä. Kierreltiin ensin viljelmiä ja sitten Francois`n vaimo tarjoili burgundilaisen päivällisen. Alkuun Kir-cocktail (crème de cassis+Alligote valkoviini), ruokaviininä Pinot Noirea ja jälkiruoan kanssa Chablis. Tuossa pihalle katetussa pöydässä aloin aavistella mitä hyvä viini on ilman tärkeilyä – ja että ruoka ja viini vaativat pientä yhteen passaamista.

Menemättä syvemmin Burgundin ylpeyden, Pinot Noir-rypäleen syvempään olemukseen – sen te arvoisat viini-ihmiset kyllä tiedätte, kuten varmasti tämänkin: Syksyisin Burgundin alueella kiertelee mm. ranskalaisia, saksalaisia, sveitsiläisiä jne. autoja ja he ostelevat auton täyteen viinejä suoraan tiloilta. Ja mikäs on ostellessa. Ainakin tuolloin laatuviinejä myytiin tiloilta suoraan ilman etikettiä. Etiketittömän laatuviinin hinta oli halvempi, koska vero maksettiin myytyjen etikettimäärien, ei viinipullojen mukaan.  Noh, oli miten oli, ainakin tuossa ranskalaiset kiertävät veroja kuten italialaiset tai kreikkalaiset – ja tuskinpa tuo oli salaisuus, pikemmin hyväksytty perinne. Laatuviinejä etsiessä voi ihailla Burgundin loivasti kumpuilevia viiniköynnösviljelmiä, tyylikkäitä taloja, kivoja kyliä, mutta kaikki sopivasti kansanomaisempaa kuin Bordeaux`ssä.

Kävin toki Beaunen kaupungissa myös alueen viinejä kansainvälisille markkinoille pullottavassa Calvet`n  ”viinitehtaassa”, jossa kaupallisten jorinoiden päälle tarjottu viinilasillinen tuntui teennäiseltä Francois Charlesin viinitilalla saamani aidon burgundilaisen vieraanvaraisuuden jälkeen. Burgundin ja Bordeaux`n viinien vertailun jätän jokaisen omalle kontolle. Makuasioita kaikki tyynni.

(Seuraavassa jaksossa: Mustan Kukon viinejä Toscanan auringon alla.)