Maistellen ja muistellen:  Osa 2 / 2

Chiantin alueen koripulloja. Kuva: MJ Korhonen

 

 

Mustan kukon viinejä Toscanan auringon alla

 

Kun Ranska – aiheestakin – ylpeilee viineillään, Italia on rennompi. Tosin kyllä Toscana tuntee arvonsa kaikin tavoin – myös viineissä. Parhaita viinejä tuottavan Chianti Classico alueen tunnus on Gallo Nero eli Musta kukko.

Viinin viljelijä Toscanan rinteillä.                                                        Kuva: MJ Korhonen

 

Jos ”Mustan kukon” Chianti Classicoista löytyy laatuan, koripullosta tunnettu perus-Chianti on ns. halpaa ”opiskelijaviiniä” kuten ”algerialainen” ja Rioja Tinto olivat Suomessa vielä 1960-luvulla, jolloin Pekka Kuusi aloitteli uraansa Alkon palveluksessa. Ennen uraansa Alkossa Kuusi oli julkaissut kirjan ”60-luvun sosiaalipolitiikka”, josta muodostui yhteiskuntapoliittinen klassikko. Kuusen pääjohtajakaudella (1972-1984) Alko laajensi viinivalikoimiaan ja Suomessakin alettiin ymmärtää, että viineillä on eroja. Vuonna 1982 Pekka Kuusi julkaisi Urpo Huhtasen kuvittaman ”Tämä ihmisen maailma” , joka niin ikään on klassikko. Suomen muuntuminen pontikka-koskenkorva- vodka-maasta ”viinimaaksi” oli pitkälti juuri Pekka Kuusen ansiota.

 

Mutta takaisin Toscanan auringon alle. Puolentunnin ajomatkan päässä Firenzestä on kylä nimeltä St`Andrea in Percusina, jossa Machiavelli asusteli maanpakolaisuutensa aikaan. Machiavellin päivärutiineihin kuului päivisin maatöitä ja jutustelua talonpoikien kanssa, iltaisin kylän suurmies puki kirjailijan viitan ja vetäytyen ullakkohuoneeseensa kirjoittamaan Ruhtinasta.

 

Kuva; MJ Korhonen

 

St`Andrean in Percusinan pienessä maalaiskylässä on edelleen Albergaccio Machiavelli, majatalon ravintola, joka vetää Firenzen parempaa väkeä kaupungin ulkopuolelle illastamaan. Kun ruoka- ja viinikulttuurilla on perinteitä, sen ei tarvitse olla aina fiiniä. Niinpä ravintolan listalta voi tilata tukevan, valkosipuli-basilika-öljyssä paistetun maalaisleipäviipaleen. Yksinkertainen makupala viinin kera oli varsin mainio vaihtoehto, kun vatsa ei vaadi enempää.

 

Cinque Terre

Vaikka ei ole Toscanan voittanutta (eikä Venetsian, Rooman, Napolin, Sisilian (mm. mainio Marsala-viini), jne.…), silti lempipaikkani Italiassa on Cinque Terre, Ligurian itäisin alue, jossa asuu raakaa työtä merenkulkijoina, kalastajina ja rinteillä kohoavilla viini- , oliivi- ja basilikatarhoilla tekeviä ihmisiä. Alue tuottaa vain raikasta Cinque Terre-valkoviiniä ja on kuuluisa pestostaan. Alueen oliivien ja erityisesti basilikan sanotaan olevan Italian parhaita, joille jyrkille rinteille muodostuva mikroilmasto ja merelliset, suolainen tuulet antavat oman tuhdin makunsa.

 

Tomasso Barani ylpeänä esittelee itse valmistamaansa Shiacchetrà viiniä.  Kuva: MJ Korhonen

 

Alueen ehdoton ykkönen on makea jälkiruokaviini Sciacchetrà, joka tehdään käsityönä valikoiduista, auringossa rusinoiduista rypäleistä. Hyvää ja ainutlaatuista sekä hintavaa. Cinque Terren viinituotanto koostuu pitkälti pienistä yksityistarhoista ja usein viinit myydään tutuille suoraan pieniltä kotivalmistamoilta.

 

Cinque Terren rannikko on jylhä. Viinitarhat on pengerretty rinteille. Kuva: MJ Korhonen

 

Cinque Terre (Viisi maata) käsittää viisi erillään olevaa, kaunista kylää: Riomaggiore, Manarola, Vernazza, Gorniglia ja Monterosso al Mare. Kerrotaan jo Danten ja Decameronen 1350-luvulla kirjoittaneen Giovanni Boccacion sekä Charles Dickensin viihtyneen näissä jylhissä maisemissa. Tommy Tabermannin syvällisen romanttinen romaani ”Vernazzan valot” (Gummerrus, 2004)  sijoittuu tämän viehättävän kylän maisemiin.

 

Erikoisia viinimaita ja -alueita

Tarkoitukseni oli esitellä tarkemmin erikoisia viinialueita maailmalta, jossa olen  käynyt. Mutta lyhyestä virsi kaunis ja lopetan raporttini ”näihin kuviin ja tunnelmiin”. Muutama sananen kuitenkin noista viinintuotantoalueista.

1990-luvulla Alkossa myytiin mm Aurora viinejä, joiden alkuperä on Etelä-Brasiliassa, Serra Gauchan vuorilla Rio Grande do Solin oasvaltiossa, jossa asuu saksalaisten- ja italialaisten siirtolaisten jälkeläisiä. Saksalaiset toivat olut- ja italialaiset viinikulttuurin. Nykyisin Alkossa on vain brasilialaista kuohuviiniä ja pari sokeriruokoviinaa eli cachacaa, joka on limetin ja jäämurskan ohella caipirinha-drinkin perusaineita.

USA:sta, Californian Napa Valleystä kaapissani on kaksi Christian Brothers-viinitilan lasia. Ranskan Burgundista peräisin olevat vaativat Pinot Noir ja Chardonnay rypäleet ovat asettuneet kotoisasti Napa Valleyn ilmastoon ja maaperään.

Mainio mahdollisuus tutustua kotinojatuolissa istuen Napa Valleyn viinikulttuurin on katsoa Alexander Paynen (mm. Vaalit ja About Schmidt) ohjaama elokuva Sideways. Sinä viinejä nuuhkitaan, kurlataan ja kipataan ihan kunnolla, pohditaan rypäleiden eroja ja samalla kuvataan ihmissuhteiden kiperiä käänteitä leppoisalla huumorilla höystettynä. Syvällisiäkin sävyjä sisältävässä elokuvassa Paul Giamatti, Thomas Haden Chursh, Virginia Madsen ja Sandra Oh tekevät elämältä maistuvat roolisuoritukset.

Isossa Aasiassa on viinituotantoa siellä ja täällä, Kiinassa, Intiassa, Japanissa…, mutta Aasian rikkaille viinit tulevat aivan muualta kuin omasta tai naapurimaista. Muutkin kuin Pohjois-Korean Kim Jong-un tietävät, että parhaat viinit tulevat Ranskasta ja juustot Sveitsistä – ja posket sen kun pyöristyvät.  Aasiassa suositaan myös Australian viinejä.

Jos haluat vietnamilaista viiniä, on mentävä sisämaahan vuorille Da Latin kaupunkiin, jossa on Eifel-tornin kopia radiomastona. Da Lat on vietnamilainen vuoristokaupunki, jota ympäröivä maaseutu tuottaa kukkia ja on maan vihannesaitta. Alueen pienimuotoinen viinikulttuuri syntyi maan Ranskan vallan aikaan, kun herrasväki halusi paeta hellettä vuorten viileyteen.  Vietnam on myös merkittävä kahvintuottajamaa. Aluksi ongelmana oli, että siellä satsattiin vain määrään. Nyt on ymmärretty, että niin kahvi kuin viinit ovat nautintoaineita ja niissä juuri laatu on tarkeää. Sanoisin, että kahvit ovat laadukkaita, mutta  viinejä ei kannata turhan tarkkaan makustella.

 

Myanmar, Inle-järvi. Red Mountain viinitilan pihalta avautuu upea näkymä. Kuva: MJ Korhonen

Aasian erikoisimpia viinintuotantoalueita on Myanmarissa, Inle-järven ylängöllä. Jo itse järvi on n. 900 metriä ja viinitarhat noin 1500 metriä merenpinnasta. Red Mountain- tilan viinituotannon aloitti saksalainen liikemies 1990-luvulla ja nyt siellä on köynnösviljelmien ympäröimä viinikauppa ja ravintola. Pihan pöydistä avautuu hieno näköala laaksoon. Entä myanmarilaiset viinit? Yllättävän viinillisiä, parempia kuin vietnamilaiset ja niitä viedään jossain määrin Kiinaan. Mutta makuasioista en tohdi näin arvovaltaisessa seurassa kiistellä.

 

”Viinihifistely” vaatii taitoa

Siinä kävi niin, että tapani mukaan tein taas virheen ja vahingossa kuulin italialaisen sanonnan: ”Paras viini on se, joka on nautittu hyvien ystävien seurassa”. Oivalsin, että jos Ranskassa tärkeillään, niin Italiassa ollaan rentoja; ystävät ja seura ovat viiniäkin tärkeämpi asia. Ja se todellinen viiniasiantuntijuus eli ”hifistely”vaatii pitkäjänteisyyttä ja luontaisia lahjoja  – itseltäni taisivat puuttua kaikki nuo edellytykset.

Sattumalta juuri heinäkuussa 2021 Viinilehti mainosti: ”Best wines are the ones, you drink with friends”. Miksi englanniksi? Suomessa? Lapsellisesti kai haettiin lisäarvoa, vaikka kyllä suomi on kelpo kieli – ainakin Suomessa.

Loppuun viini vinkki, yllätys Italiasta: Ohuehkojen pastaviinien Venetto tuottaa jopa poikkeuksellisen tuhteja Amarone-viinejä. Ne tehdään ripasso-menetel-mällä, jossa rypäleiden kuoret annetaan olla mukana käymisprosessin ajan ja näin syntyy syvänpunainen väri ja voimakkaat aromit. Siis italialainen Amarone, kun haluat hyvää…

 

+1
jussiosmola
Sitoutumaton Vantaa

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on
- en koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu