Myanmarin kansa on vaikean edessä

Myanmar (entinen Burma) on kaunis, jopa mystinen maa, jossa asuu moni-ilmeinen, sitkeästi vapaampaa ja demokraattista elämää odottava kansa. Aina kun he ovat saaneet maistaa parempaa, se on vedetty pois kuin tikkari lapselta. Näin kävi taas demokratiahaaveiden kanssa.
Sain äskettäin sähköpostia Myanmarista, Madalaysta. Lähettäjä oli kuskini ja oppaani, joka usealla matkallani avasi minulle Mandalayn ja ympäristön ”salaisuuksia”. Istuimme iltaa ja sain kutsun kotiinsa, jossa oli vaimo ja kolme lasta. Perhe ei ole puilla paljailla, mutta elanto on tiukassa, asuinolot ovat vaatimattomat. Olen auttanut perhettä pahimpien yli, että lapset saisivat käydä koulua – (avustusta ilman välikäsiä, meidän satanen on jo sikäläisen duunarin kuukausiliksa). On viestitelty harvakseltaan. Nyt saamassani viestissä oli huolestunut sävy. Maassa oli juuri tapahtunut sotilasjuntan vallankaappaus, jota oli aavisteltu, mutta joka sittenkin tuli lopulta yllättäen.
Kun Myanmar astui ”demokratian” kuoppaiselle tielle 2011, tiedettiin, että todellinen valta pysyi sotilasjuntalla. Mutta jo pieni askel demokratian suuntaa antoi kansalle toivoa. Maassa oli aistittavissa vapautuneisuutta ja innokkuutta, kun mm. äkisti kasvanut turismi alkoi tuoda työtä, valuuttaa ja tuulahduksen toisenlaisesta elämästä. Nyt kaikki on murenemassa. ”Toivottavasta tämä päättyy rauhanomaisesti ja ilman verenvuodatusta”, ystäväni Mandalaysta päätti viestinsä.

Vuonna 2013 olin Bangkokissa Myanmarin lähetystössä hakemassa viisumia. Palvelu oli ystävällistä, mutta byrokraattista, matkailijat olivat innoissaan. ”Kaikki haluavat nyt nähdä Myanmarin”, sanoi saksalainen itseäni vanhempi mies. Hän oli aikaisemmin osallistunut avustusjärjestön toimintaan. ”Me autoimme niitä ja nyt he vievät meidän rahamme”, mies sanoi puolihuumorilla. Tuolla hän viittasi siihen, että Myanmar on huomattavasti kalliimpi ja hankalampi maa matkustaa kuin esim. turisteja hemmotteleva Thaimaa – tosin kaikki vähintäänkin järjestyy. Myanmarissa vaatimattomasta, joskus jopa surkeasta huoneesta oli maksettava 20-30 dollaria, kun Bangkokissa ”ihan ok” huoneen sai 7-10 dollarilla. Puhun reppureissaajan perustasosta, en ”hiltoneista”.


Jo ennen nyt tapahtunutta vallankaappausta Myanmar sai ikävää julkisuutta Rohingyojen sortamisesta, jolla on yhteys sotilasjuntan johtohahmojen taloudellisiin kytköksiin, kuten maakaasuun. Silti on hyvä muistaa, että enemmistöllä kansalaisia ei ole mitään tekemistä rohingyojen vähemmistön vaikeuksien tai sorron kanssa. Yli 90 prosenttia kansalaisista on rauhaa korostavia theravada buddhisteja ja siksi tieto siitä, että eräät munkit -munkki Wirathun johdolla- ovat osallistuneet vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan lietsontaan, on tullut maailmalle suurena järkytyksenä.
Myanmar on monitahoinen maa. Oli pitkä brittihallinto (suuri osa rakennuksista ja mm. kapeat, hitaat, maastoa mukailevat rautatiet ovat edelleen brittien ajalta), maassa on liki parisataa etnistä ryhmää ja puhutaan n. 120 kieltä tai murretta. Osa etnisistä ryhmistä elelee vuorilla ja ovat animisteja eli luonnonuskoisia. Lisäksi maassa on useita osavaltioita, jotka ovat kapinoineen maan virallista hallintoa vastaan, näistä tunnetuimpia ovat Shan- ja Kayin- osavaltiot. Taloudellisesti vahva, osin täysin suljettu Shan-osavaltio rajoittuu Kiinaan ja on tunnettu oopiumviljelmistään. Karenien asuttama Kayin-osavaltio rajoittuu Pohjois-Thaimaahan. Osa sorretuista kareneista on paennut Thaimaan puolelle, mutta Myanmarin sotilaat ovat tehneet iskuja myös sinne. Thaimaa ei myönnä kareneille pakolaisstatusta eikä kansalaisuutta, vaan pitää ns. ”pitkäkaula-karenien” leirejä turistinähtävyyksinä.

Myanmarin poliittinen tilanne on hankala. Ystäväni vahvisti, että n. 80 prosenttia kansasta on äänestänyt Aung San Suu Kyin johtamaa demokraattista NLD-puoluetta. Nobelin rauhanpalkinnon saanut San Suu on jäänyt etäiseksi ja arvaamattomaksi johtajaksi sekä herättänyt länsimaissa kritiikkiä mm. lepsuilla lausunnoilla Rohingyojen tilanteesta. Tosin on syytä muistaa, että San Suu on mitä ilmeisimmin ollut kaiken aikaa sotilasjuntan pihdeissä.
San Suu Kyin, ”The Ladyn”, vahva kansansuosio perustuu, paitsi omaan toimintaan, myös perheen historiaan. San Suun isä Aung San on sankari ja vapaustaistelijan, Myanmarin ”Mannerheim”. Jokaisessa ravintolassa on isä Aung Sanin kuva, yleensä tyttären kuva on vieressä.
Mielenosoitukset eivät ole maassa yleisiä, mutta niitä on, kun aihetta ilmenee. Loppuvuodesta 2007 oli rauhanomaisesti alkanut ns. ”sahramivallankumous”, jonka käynnistivät opiskelijat, oppositioaktivistit ja buddhalaismunkit. Nimi tulee munkkien kaavun punertavasta sahraminväristä ja syynä oli polttoaineen hinnan kuusinkertaistaminen yönaikana.
”Sahramivallankumous” tukahdutettiin väkivaltaisesti. Virallisesti uhreja oli 13, mutta opposition arvion mukaan uhriluku on kymmeniä, ellei satoja ja 3000 mielenosoittajaa pidätettiin. Lopullisessa kukistamisessa syyskuun lopulla kuoli yhdeksän ihmistä, mm. japanilainen valokuvaaja, satoja loukkaantui. Sairaalat eivät hoitaneet uhreja. Munkkeja pidätettiin ja neljä kuoli. Internet katkaistiin. Paikallisen tiedon mukaan munkkien kaavut myytiin kaupoista loppuun ja näin munkkien rooli mielenosituksessa korostui entisestään.

Maan tärkeimmältä kaupungilta Yangonilta (ent. Rangoon) vietin pääkaupunkistatus 2005, kun juntta perusti uuden pääkaupungin, Naypyitaw`n, maan keskiosaan, keskelle ei mitään. Aluksi siellä oli vain hallinto ja laajoja autioita katuja. Edelleen Yangon on maan ”The City”, liike-elämän keskus. Maassa on sanonta; ”Yangon syö ja Mandalay lukee” eli Yangon on liike-elämän ja Mandalay kulttuurin keskus. Muuten Myanmarin ”takamailla” eletään kuin Suomessa 1950-luvuilla, tosin hevosten sijaan käytetään härkiä ja puhveleita. Muutos on ollut nopeaa ja jo vuoden poissaolon aikana kiinalaisia muokkauskoneita ja traktoreitakin ilmestyi pelloille.
Matkailun kannalta Myanmar olisi kultakimpale ja voisi olla timantti, ulottuuhan maa Himalajalta alas lähelle Thaimaan Phuketia. Vuoden 2010 jälkeen matkailu nousi uuteen kukoistukseen ja palvelut kehittyivät nopeasti, tosin se on jäljessä esim. Thaimaata. Myanmarilaiset ovat pidättyväisiä, jopa ujoja, matkailijaa kunnioitetaan. Baganin muinainen temppelikaupunki on yksi Aasian mahtavimmista historiallisista nähtävyyksistä. On vuoria, luontoa, järviä, merenrantaa, temppeleitä, historiaa, kulttuuria…

Edelleen varsin tuntematon Ala–Burma (Myanmar) alkaa Mawlamyinestä (ent. Moulmein) kaupungista, jossa George Orwell toimi brittipoliisin virkailijana ja kirjoitteli novelleja (mm. Kun ammuin norsun; novellikokoelma). Moulmein mainitaan Rudyard Kiplingin kuuluisassa runossa Mandalay (1890), jonka Frank Sinatra tunnelmoi Oley Peaksin sävelmin nimellä On the Road to Mandalay (ei pidä sekoittaa Robbie Williamsin The Road to Mandalay-kappaleeseen). Tosin Kipling ei koskaan käynyt Mandalayssa, mutta purjehti pätkän sinne johtavaa jokea ja unelmoi kauniista burmalaisesta tytöstä (broad).
By the old Moulmein Pagoda
Looking eastward to the sea
There’s a Burma broad a settin’
And I know she thinks of me.

Mawlamyinestä alkava Ala-Burma on Thaimaan ja Andamanmeren väliin jäävä kapea maakaista, Myanmarin ”häntä”. Tuo tuntematon, eristyksissä elävä osa maata osoittautui vauraaksi, joka perustuu kalastukseen (kauppakumppani on Kiina) ja valtaviin kumipuumetsiin. Puolivälissä kapeaa maakaistaa, Myeikin kaupungissa (jossa näin yhden maan harvoista länsimaistyylisistä tavarataloista), nousin teräksiseen pikkualukseen, joka kuljetti alas Kawthoungin kaupunkiin. Matka kesti 6 tuntia ja kuljimme noin 800 saarta käsittävän Merguinsaariston ohi, rannikolla on kymmenien kilometrien pituisia autioita valkohiekkarantoja, sukelluspaikkoja, viidakoita, mutta turistit puuttuvat. Pitääkös kaikki maailman saaret valjastaa löhöturismille? Myanmarissa on myös maailman runsaimmat maakaasuesiintymät, mutta maaseudulla kansa valmistaa ruokansa edelleen avotulella.

Loppuun pieni episodia: Yllä mainitsemani laivamatka sujui hyvin, länsimaaalaisia oli lisäkseni tanskalainen pariskunta. Kun tulimme rantaan, miehistö alkoi nostella siististi sidottuja jätesäkkejä veneen laidalle aikeissa heittää ne mereen. Silloin tanskalainen, matkasta väsynyt nainen sai totaalisen hepulin ja alkoi huutaa. Eräs paikallinen tulkkasi ja kapteeni oli ”äimän käkenä”, kansa tuijotti ”peukalo suussa”. Kapteeni pahoitteli, mutta arvattavasti säkit lensivät mereen heti kun poistuimme. Huoleton suhtautuminen jätteisiin on paikoin laaja ongelma Aasian maissa. Kawthoungissa hyppäsin pikkupaattiin. Puolentunnin kuluttua rantauduimme Thaimaan puolella Rannog Cityyn ja tunsin tulevani ”länsimaahan”.
Olen vakavasti huolissani Myanmarin ja mukavien ihmisten sekä ystäväperheeni tilanteesta ja tulevaissuudesta. Riittääkö kattiloiden kalistelu ja demokraattien ”kolmisormitervehdys”. Toivon, että eksoottinen, jopa mystinen Myanmar löytää ratkaisun ja menneillään olevat mielenosoitukset päättyvät ilman verenvuodatusta. Pahoin pelkään. Niin kypsynyt on maan kansa sotilashallintoon ja niin monta kertaa myanmarilaisten suusta on vedetty makea demokratiantikkari. Kumpikaan ei anna periksi, kuin vasta pakon edessä.

Ken härjillä kyntää, hän härjistä puhuu. Mies kyntöpuuhissa Baganin temppelialueeella. (Copyright; M-J Korhonen)
Vuoristoheimon naiset ovat tulleet alas Inle-järven pikkukaupunkiin ostoksille. Naisilla on yllä kansallisvaatteet ja yleisesti käytetyt olka- tai paremminkin ”otsa” – laukku. (Copyright; M-J Korhonen)
Nuoria noviiseja kerjäämässä tai oikeammin hakemassa päivän ateriaa Baganissa. Kuuluu asiaan, että paikalliset yrittäjät tarjoavat munkeille ruuan. Myanmarissa kaikki pojat ovat jonkin aikaa luostarissa ja saavata siellä koulutusta. Suurin osa jättää luostarin, osa jää sinne pidemmäksi aikaa. (Copyright; M-J Korhonen)
BURMA VAI MYANMAR?
Itselleni sana Burma on jotenkin eksoottinen ehkä runollinenkin. Burma nimi tulee Brittivallan ajalta ja tuolloin maa nautti – osin juuri Rudyard Kiplingin ansiosta – kaukaisen, mystisen maan statuksesta – mitä se varmasti tuolloinkin oli.
Vuonna 1989 maan sotilashallinto julisti maan nimeksi Myanmar. Vaikka nimi Myanmar (laus. mjanmar) tulee Burman omankielisestä nimestä (Myanm Naingngna), demokraatit käyttävät nimeä Burma osoittaakseen mieltään sotilashallinnon tylyä nimien vaihtamis- ja sanelupolitiikkaa vastaa. Virallisesti käytetään nimeä Myanmar.
Teksi, kuvat ja copyright: Matti Jussi Korhonen
Hieno kuvaus Myanmarin tilanteesta! Itselläni ei ole henkilökohtaista kosketusta asiaan, vaan mitä mediasta on saanut lukea ja näkeä. Aung San Suu Kyi oli aikanaan suuri nimi ja omakin idolini naisjohtajana, mutta ilmeisesti hän ei kuitenkaan onnistunut lopulta tehtävässään.
Wikipediasta luin hänestä ja nykytilanteesta kerrotaan näin:
”Menetetty maine
Varsinkin islamilaiset maat arvostelivat Aung Sania siitä, ettei hän puuttunut pitkään aikaan rohinghya-kansaan vuosina 2016-2017 kohdistuneeseen laajaan etniseen puhdistukseen[11][12]. Kaikesta päätellen hän ainakin julkisesti hyväksyi armeijan toimet oikeutettuna terrorisminvastaisena toimintana. Luultavasti yksi syy tähän oli, ettei Aung San Suu Kyillä ollut valtaa armeijaan[13]. Aung San tuomitsi väkivallan vasta syyskuussa 2017, jolloin suuri rohinghyoiden joukkopako oli tapahtunut[14].
Marraskuussa 2018 Amnesty International peruutti Aung Sanille vuonna 2009 myönnetyn tunnustuspalkinnon, koska ”hän on häpeällisellä tavalla pettänyt aiemmin edustamansa arvot” [15]. Kanada perui kunniakansalaisuuden. Vieraillessaan Euroopassa kesäkuussa 2019 Aung San Suu Kyi tapasi vain EU:n ongelmamaidenselvennä Unkarin ja Tšekin johtajia. Unkari pääministerin Viktor Orbánin kanssa hän julkaisi yhteisen lausunnon, jonka mukaan islam ja maahanmuutto ovat Kaakkois-Aasialle ja Euroopalle suurimpia uhkia.[16]” https://fi.wikipedia.org/wiki/Aung_San_Suu_Kyi
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia Ritva kommentista ja kiva jos kykenin edes hiukan raottamaan ovea tuohon erikoisen ja mielenkiintoisen kulttuurin maahan ja maailmaan.
Pohjois-Koreasta kirjan kirjoittanut tietokirjailija, professori emeritus Kai Myrberg totesi Arto Nybergin haastattelussa (14.02.2021): ”Meillä ei ole syytä unohtaa Pohjois-Korean kansaa ja kärsimyksiä vain siksi, että maa sijaitsee kaukana.”
Edellistä mukaillen: Meillä ei ole syytä unohtaa Myanmarin kaunista, jopa mystistä maata ja upeaa kansaa vain siksi, että se sijaitsee arkisen ajattelumme ulkopuolella. Sielläkin asuu ihmisiä. Onhan Myanmar myös Suomen virallinen avustuskohde.
Olen saanut arvokasta lisätietoa suomalaiselta naiselta, joka on naimisissa myanmarilaisen miehen kanssa ja asuu Kalaw`n vuoristokaupungissa. Vierailin hänen kotonaan. Hän on toiminut toimittajana sekä YK-virkailijana ja tutustunut maahan jo vuosikymmenet siten. Hänen kertomansa luonnollisesti oli arvokasta ja poikkesi hiukan valtavirran näkemyksistä.
Aung San Suu Kyin toimitaan en voi ottaa kantaa. Hänen täällä aiheuttamansa kohun perusteella jopa ihmettelen hänen suosiotaan – tosin vaihtoehdot ovat vähissä ja perimmäistä totuutta emme oikein saa selville. Hänhän on asunut ja opiskellut Lontoossa – siis tavallaan sikäläinen ”paluumuuttaja”.
Rohingyojen tilanne on hankala. Järkyttävää on muutamien ääriasenteellisten munkkien kääntyminen vihan puolelle. Valaiseva artikkeli löytyy Suomen Kuvalehdestä Nro. 44 (01.11.2013), tekijänä Rauli Virtanen. Hyvä, että asia nousi esille.
Tosin syystä tai toisesta Myanmarin sotilaiden karen-heimoon kohdistamat julmuudet eivät ole nousseet esiin. Karenien kohtaloon löytyy käytännön tietoa vierailemalla heidän pakolaisleireillään Thaimaassa, lähellä Mae Sotin rajakaupunkia.
Asioilla on aina monta puolta ja mustavalkoista, nopeaa kantaa en tohdi ottaa. Olen joskus oppinut, että yhden osapuolen näkemykseen ei sovi luottaa, on kysyttävä vastapuolen näkemys ja sitten vielä lisää ja lisää… Vähän sama kuin jos naapurit riitelevät, ei voi luottaa vain toisen osapuolen näkemykseen.
Myanmarissa noita osapuolia riittää. Kuten totesin, etnisiä ryhmiä on n. 120 ja liki pari sataa kieltä tai murretta. Tilanne on hiukan eri kuin Suomessa, jossa meilläkin tuppaa jo tunteet kuumenemaan. (Ohoh, tulipas pitkästi.)
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa siinä, ettei voi ottaa kantaa, jos ei tiedä kaikkien osapuolten näkemyksiä ja sittenkin voi mennä metsään. Aung San Suu Kyin merkitys Burmalle/Myanmarille on kuitenkin ollut mielestäni suuri, koska kansainvälistä julkisuutta on tullut runsaasti. Katsoin aikoinaan hänestä kertovan ”The Lady”-leffan ja pidin kovasti.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkan hyvin alkanutta matkaa – ”kaksinpuheluamme”, kun on mukava ”aamusteluhetki”, otan huikan espressoa, että käynnistyy… ja saan näin neljännen kommentin (((
Pari ajatusta ”The Ladystä”.
Kuten totesit, San Suu Kyillä on suuri merkitys Myanmarin kansalle. Ensiksi sukunsa (isä on edelleen suuri sankari) ja sittemmin polittisen toimintansa sekä kansainvälisten palkintojensa ja huomion kautta. Länsimaiden ankara tuomio häntä kohtaan oli pettymys kannattajilleen. En osaa sanoa, ovatko kaikki faktat tiedossa.
On syytä muistaa, että sotilasjuntta piti häntä vuosia kotiarestissa poliittisen toimintansa vuoksi. Talo, jossa hän vietti kotiarestiajan, on Yangonissa pieni ”nähtävyys”. Tuossa valossa tuntuu erittäin oudolta hänen viileytensä vähemmistökonfliktien yhteydessä. Voisiko taustalla olla painostusta tms? Onhan mahdollista, että ikä ja kotiarestivuodet ovat tehneet tehtävänsä. Mutta edelleen hän nauttii kansan suosiota – on ”viimeinen oljenkorsi”.
En ole tavannut häntä (siis nähnyt livenä), mutta hän edustaa burmalaista naistyyppiä tyypillisimmillään; ulkonäkö ja olemus, pidättyväisyys, tietty salaperäisisyys; eivätkös nuo ole piirteitä, jotka tekevät ihmisestä kiinnostavan.
Myanmar on köyhä maa, uskonnolla (buddhalaisuus) on suuri merkitys, vaikka kritiikkiäkin ilmenee. On mielenkiintoista kuinka mietiskely ja meditaatio tavallaan kuuluu perusoppeihin.
On turha tuhlata energiaa asioihin, joihin ei voi vaikuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos laskemaan aletaan, niin täältä tulee viides.;)
Uskon, että Aung San Suu Kyilla oli oikeasti halu auttaa kansaansa ja parantaa sen oloja. Hän saikin siitä kotimaista ja kansainvälistä tunnustusta, mutta nyt ovat äänenpainot osin muuttuneet.
Sinä itse teet nyt hyvää työtä myanmarilaisten eteen kirjoittamalla sen nykytilanteesta. Tämä oli oikein mielenkiintoinen reportaasi ja toimituskin huomioi kirjoituksen nostamalla sen karuselliin. Myanmarin tilanne saa myös tätä kautta huomiota.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Matti Jussi. On todella upea kooste – ja hienot kuvat Myanmarista.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Kaija, ja kumarrus. Olen iloinen jos pidit ja mukava jos voin hiukan avata tuota, ehkä aikalailla tuntemattomaksi jäänyttä maata – vaikkakin se on suositun ja helposti saavutettavan Thaimaan naapuri. Kulttuurierot ovat aika suuret. Ainakin maa on taas täälläkin tapetila, valitetettasti ikävissä merkeissä – jälleen.
Ilmoita asiaton viesti
Yle Areenassa on julkaistu hyvä dokumentti aiheesta. https://areena.yle.fi/1-50361246
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vinkistä. Toivottavasti dokkari laajentaa ja syventää sekä oikoo, jos näkymykseni tai tietoni aiheesta eivät ole olleet aivan kohdillaan.
En malta olla mainitsematta, että suht paljon maata ruohonjuuuritasolla nähneenä olen kokenut, että asiat eivät aina ole niin yksiselitteisiä kuin jotkut uutiset antavat ymmärtää. Jokaisella konfliktilla siellä, kuin kaikkialla, on olemassa historiansa, jonka yksityiskohdat saattavat unohtua.
Ikävä kyllä maassa sorretaan vähemmistöjä, mutta joidenkin vähemmistöjen -viittaan jutussa mainitsemaani karen-heimoon – pitkäänkin jatkunut vaino ja sorto ei ole ylittänyt uutiskynnystä kuten ehkä olisi ollut aihetta.
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkään mikään tunnin mittainen dokumentti ei voi kertoa kaikkea, mutta se antaa kokonaiskuvaa siitä, mitä Burmassa/Myanmarissa on tapahtunut ja tapahtuu.
Sotilasjuntta on hallinnut jo 50 vuotta ja edelleenkin, vaikkakin muuttanut suuntaansa ainakin näennäisesti demokraattisempaan suuntaan. Aung San Suu Kyilla on merkittävä rooli demokratian kehittymisessä, mutta ilmiselvästi hänkin on juntan pihdeissä, jos ja kun aikoo sisältäpäin vaikuttaa maansa asioihin.
Hyvä, kun Areena julkaisi tuon dokkarin, koska se on erinomainen lisä tähän ansiokkaaseen kirjoitukseesi.
Ilmoita asiaton viesti