”Onko ollu hyvä päivä?”

Kuva: MJK

Totutusta poikkeava, yllättävä tilanne laukaisee usein tunnelman. Kun bussi ajaa ohi kolaripaikan, tai syntyy yllättävä häiriötilanne, tms., tuntematonkin vieruskaveri voi puhjeta puhumaan. Koronan aiheuttama poikkeustilanne, ”koronteeni”, johon olemme tavalla tai toisella joutuneet osallisiksi, aiheuttaa myös tavallisuudesta poikkeavaa käyttäytymistä, vetäytymistä, ärtyisyyttä, mutta myös tarvetta kontaktiin – yllättäviinkin.

OOO

Palasin kauppareissulta aamutuimaan. Vastaan tuli vaivalloisesti kävelevä mies, pysähtyi kohdalleni, ja kysyi: ”Oliko siellä kaupassa paljon väkeä?”
Tuskinpa mies olisi ilman koronaa pysähtynyt tuollaista tuntemattomalta kyselemään.

OOO

Olin aamukävelyllä läheisen puron varressa. Eilen näin suistossa telkkäparin eloisan soidintanssin, otin kameran ja putken. Telkkiä ei nyt näkynyt, mutta sorsia sukelteli.
Kauempana penkillä istunut mies seurasi, nousi ja tuli luokseni – kohteliaasti turvavälin pitäen. Tarina alkoi viereisestä purosta, Mätäojasta, sen veden laadusta ja suuresta hauesta, joka oli äskettäin nähty latvavesillä. Aihepiiri laajeni.
Mies oli seilannut vuosikymmenet merentutkimusaluksella. Puhuimme merimieselämästä, sen puolista. Miltä tuntuu ylittää laivalla Kauriin kääntöpiiri ja tuntea iholla kostean lämmin ilma siellä missä merivesi ja ilma ovat saman lämpöisiä…, kosteaa, tukahduttavaa.
Siinä puron sillalla, aamuauringossa kiersimme Kap Hornin niemen, ohitimme Falklandin saaret matkalla Tulimaahan, jossa kävimme maailman eteläisimmässä kaupungissa, Puerto Williamsissa. Lopuksi annoimme Etelämantereella ”kättäpäivää” pingviineille.
Nyt kertojan päivän kohokohta oli se, kun tyttären tytär soittaa ja kysyy: ”Eihän pappa vaan ole käynyt kaupassa?” (Terveisiä, jos satut lukemaan.)

OOO

Polulla tuli vastaan mies, joka pysähtyi ja sanoi: ”Taidat olla karjalaisia kun siulla on käet taskussa.” Raks, raks, muutaman kerran.
Mies vielä varmisti: ”Karjalassahan ei ole käkiä, kun ne siellä laitetaan taskuihin.”
Eipä ollut karjalainen vaan vitsikäs stadilainen, Punavuoresta ja nyt Vantaalla – harkittu siirto kuten itsellänikin. Jatkettiin kaikenlaista Stadin ja Vantaan eroista, bamlattiin…
”Hyvä koronteenia”, mies sanoi. Jatkoimme matkaa.

OOO

Kävelin lasten pienen leikkipaikan ohi. Kolme noin 4-7 v. lasta touhusi omiaan. Kun olin kohdalla, pienin, veikeän näköinen tyttö, hauska hattu päässään, ehkä 4-5 v. , erkaantui, tuli kohti, katsoa napitti ja sanoi: ”Onko ollu hyvä päivä?”
Tärkeä kysymys ja jälleen lapsen suusta.

Niinpä niin. Onko sinulla, minulla, meillä ollut hyvä päivä – ”koronteenista” huolimatta?

jussiosmola

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on - en koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu