Paras Bond ikinä – James Bond?
Nyt ovat lomat ja kesän Bondit lusittu – James Bondit.
Yleensä lusimisesta ei luisteta. Bondeja tosin ei ole pakko ”lusia”, katsoa joka kesä uudelleen, mutta jostain syystä sitä silloin tällöin ihan vaan vahingossa muutaman kerran unohtuu telkkarin ääreen tuijottamaan Bond-leffoille ominaista hurjaa johdantovyörytystä, joka usein on leffan paras pätkä. Taustalla soi teemamusiikki, Bond-silhuetti marssii esiin, tempaisee pyssynsä ja ampuu, ruudun ylälaidasta valuu punaista. Bond, James Bond seikkailusatu lähtee liikkeelle. Jo profiilin kävelytyylistä tunnistaa kuka on Bondin roolissa.
En ole Bond fani, mutta pidän 007-elokuvista tai – olen pitänyt. Joskus nuorempana sitä asennoitui eritavalla, eläytyi tämän ”lupa tappaa machon” rivakoihin otteisiin alalla kuin alalla – erityisesti petipuuhissa. Nyt olen yrittänyt katsoa ja puolen välin jälkeen on usein käynyt; alku imaisee, mutta sitten tulee tunne että tämä on niin nähty, juonikin tuntuu silkalta aikuisten miesten sadulta. Suljen tv:n ja keksin muuta tekemistä.
Totta puhuen en tiedä montako Bond elokuvaa on tehty. Olisiko 26? Näyttelijöitä on 7. Nykyisin, jos jaksan katsoa leffan loppuun, minua on alkanut kiinnostaa kuinka näyttelijä tekee roolinsa.
Sean Connery on sharmikkaasti vilkkusilmäinen, reipasotteinen, jopa raju. Pidän hänen voimakkaasti päkiällä ponnistavasta kävelytyylistään, nopeista liikkeistään ja Bondin nokkelat, humoristiset ”one liner”- heitot tulevat terävästi, hyvällä ajoituksella.
Yhden elokuvan Bondiksi jäänyt George Latzenbyn roolisuoritus on minulle jäänyt tuntemattomaksi, joten se hänestä. Ilmeisesti hän ei onnistunut. Bond-elokuvathan ovat silkkaa ”pisnestä”. Ehkä Latzenbyn ainoaksi jäänyt Bond ei myynyt, kun tupeetukalla terästetty Connery nostettiin vielä kerran lauteille elokuvassa Timantit ovat ikuisia – joka muuten on ihan hyvä, ainakin aloitus musiikin teema on jäänyt soimaan korvamatona.
Roger Moore oli minulle pitkän aikaa The Bond. Tuo ajalta jolloin en hukannut elokuvanautintoa analysointiin – annoin elokuvan viedä ja Moore tuntui olevan Bond paikallaan. Nyt, valitettavasti, Roger Mooren roolisuoritukset Bondina ovat pelkästään hupaisia huumoripläjäyksiä. Totta puhuen Bond, James Bond on silkkaa huumoria, ja vielä todemmin puhuen ihmettelen miksi Moore ”onnistui” Bondina niin hyvin, eli katsojat ostivat hänet?
Pierce Brosnan on Bondina varmaotteinen ja istuu hyvin rooliin, kuten myös Daniel Craig. Craigin Bond on karu ja ehkä kovaotteisin kaikista – kovat ajat vaativat 007:lta myös kovia otteita. Elokuvassa Skyfall liikuttiin Skotlannin nummilla aidoissa maisemissa ja etsittiin ihmisille taustoja. Skyfall toi Craigin rooliin ripauksen inhimillisyyttä. Pidin – eka kerralla.
Tässäpä ne Bondit olivat. Ai vasta viisi? Totta, unohdin raamikkaan Timothy Daltonin, joka teki pari Bondia, eivätkä ne ole ollenkaan huonoja. Hiukan ihmettelen miksi hänen Bond-uransa loppui niin lyhyeen?
Hetkinen, tuossahan on vasta 6. Kukas olikaan se 7. Bond – James Bond?
Sir Sean Connery, mutta muutkin menettelevät Daniel Craigia myöten. Paitsi Lazenby, joka oli äitelä – osuvampaa kuvausta en keksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä alustajan ominaisuudessa en paljasta omaa parasta ikinä Bondia.
Saattaa hyvin paljastua tekstistä, se, että kallistun yleispätevälle kannallesi.
Tai no olkoon ja menköön; pidän Connerystä yleensä, teki hyviä rooleja ikämiehenä, parani kuin viini… Jostain syystä pidin hänen roolistaan täysin uskomattomassa, vuosituhannen vaihteeseen aiheeltaan sopivasti ajoitetussa Ansa viritetty- elokuvassa – loppukohtaus oli niin mainion uskomaton ja yllätyksellinen.
Täytyy kaivaa esiin tuo Latzenby. Miten hän onkin jäänyt niin tuntemattomaksi?
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä, parani kuin viini vanhetessaan.
Suosikkeihini kuuluu Conneryn elokuvista Lahjomattomat, saikin roolisuorituksestaan parhaan miessivuosan Oscarin. Ja sai liudan muitakin huomionosoituksia
https://en.wikipedia.org/wiki/Sean_Connery
Ilmoita asiaton viesti
Oma Bond-”urani” alkoi kirjoista, lukijana, faijalla oli 60-luvulla ostetut Tohtori Ei ja Kuuraketti saariston kesäpaikan kirjahyllyssä.
Ensimmäinen leffa tuli nähtyä 60-luvun lopulla.
Bondin konsepti oli Ian Flemingin itsensä mukaan alun perin ”keski-ikäistyvän miehen turhautumisesta syntynyttä miehistä eskapismia”.
Elokuvat hyödynsivät tätä taitavasti: kaljamahainen konttoristi sai teatterin pimeydessä parin tunnin ajan kuvitella miltä jännittävä elämä, nopeat autot, kalliiit hotellisviitit ja naisen kuin naisen kellistäminen tappamistyön lomassa voisi olla.
Konseptiin kytkettiin toisesta Bond-leffasta lähtien teemakappale (Doctor No’n ”sokeiden tappajien” aloitus ei tähän sarjaan kuulu, mutta hieno Monty Normanin (ja John Barryn) ns. vakio Bond-teema kuultiin jo ekassa Bondissa.)
Kunkin jakson omasta teemakappaleesta on synytynyt oma kultti, ne kertovat myös ajan trendeistä.
Bondit voidaan jakaa paitsi pääosan esittäjän mukaan, myös ”vakaviin” ja ”hupi-Bondeihin”. Roger Mooren hupailu oli omassa sarjassaan (Sean Connery muuten kritisoi tätä yliampuvaa vitsailua, vaikka oli itsekin huumorin, mutta kuivan, ystävä).
Kovin erilaisia ovat eri aikoina tehdyt Bondit.
Kiinnostavaa on mm. se miten suhtautuminen ns. sovinismiin ja naisen rooliin on ajan saatosssa muuttunut.
Omasta mielestäni kolme parasta Bondia ovat: Daniel Craig, Sean Connery ja Pierce Brosnan.
Kaksi parasta elokuvaa ovat Casino Royale (2006) ja Doctor No.
Bondin ja Vesper Lyndin kemia edellisessä on todella nautittavaa katsottavaa, huippusuoritus.
Viimeisin Daniel Craigin Bond oli jättipettymys.
Suurempi osa Bondeista on tämän päivän silmin elokuvina huonoja tai kohtalaisia, kuin kelvollisia.
Ilmoita asiaton viesti
Mukava saada oikeaa, aiheeseen pintaa syvemmälle perehtynyttä arviointia pitkänlinjan Jan Fleming ja Bond mieheltä. Sallitko tuon? Näin kevytkin aihe syvenee. Itselleni Flemingin kirjat ovat jääneet etäisiksi ja olen tutustunut niihin vähän.
Ovathan Bond-elokuvat iso ilmiö elokuvateollisuuden alueella, se kai on myönnettävä. Ehkäpä tuosta ilmiöstä tuli sitten rasite, samanlainen kuin eräille kirjailijoille (mm. Arto Paasilinna); on päkistettävä kirja vuodessa vaikka väkisin ja oli tehtävä Bond elokuva sopivin välein, ettei unohdu. Tosin ei kai Bondeissa todellista floppia ollut? Enemmänkin maku kysymys pitikö tai ei.
Bondit taisivat iskeä oikeaan saumaan. Kuvaat hyvin seuraavassa lainauksessa:
”Bondin konsepti oli Ian Flemingin itsensä mukaan alun perin ”keski-ikäistyvän miehen turhautumisesta syntynyttä miehistä eskapismia. Elokuvat hyödynsivät tätä taitavasti: kaljamahainen konttoristi sai teatterin pimeydessä parin tunnin ajan kuvitella miltä jännittävä elämä, nopeat autot, kalliit hotellisviitit ja naisen kuin naisen kellistäminen tappamistyön lomassa voisi olla.”
Nasevasti todettu. Kaljamahattomanakin voin alle kirjoittaa ettenkö olisi tuossa hengessä joskus Bond-leffoja katsellut – pääsi vähän ”kahtelemmaan mualimmoo” ja tapahtumarikasta, ylellistäkin elämää, pelaamaan rulettia sekä seikkailemaan oikein olan takaa ja vähän edestäkin.
Sovinismi ja naisen rooli hyppää nykyisin esiin. Mainitsemasi kolmikko on kova. Itse joudun pudottamaan Craigin syystä, että olin ehkä kasvanut ulos ko. maailmasta. Hän tekee kyllä uskottavat, mutta kylmät roolisuoritukset.
Ilmoita asiaton viesti
Kaksi suurta – ja pitkää – miestä siirtyi ajasta ikuisuuteen alle kahdessa viikossa keväällä v. 2017. Olin molempien 1920-luvulla syntyneiden äijien fani, joskin eri syistä ja näkökulmista.
Sekä Roger Moore että Mauno Koivisto tuntuivat todella leimanneen sukupolvensa, mikä teki heidän lähes samanaikaisesta poismenostaan dramaattisen päätöksen kokonaiselle aikakaudelle.
Käytännössä Koivisto oli uransa huipulla Mooren jo jäähdytellessä, mutta luulen näillä miehillä olleen jopa samanlaisia sukupolvikokemuksia heidän erilaisista ympäristöistään ja karriääreistään huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Yllättävän rinnastuksen löysit. En ole tuosta kulmasta herroja ajatellut; ikä ja aika, erilaiset mutta molemmilla näkyvät roolit.
Katsoin Tervon tämänpäivisen Koiviston ja kun oikein yritän, niin molemmissa oli ripaus samanlaista salaperäisyyttä, velmuakin. Olemukseltaahan nuori Manu olisi ollut sopiva Jamesin (-kin) rooliin.
Tervo totesi ohjelman lopussa, että kansa tykkäsi Manun puheista – vaikka ei aina ymmärtänytkään. Olisiko Moore ollut, ainakin Bondina, jopa Manua selkeäsanaisempi.
Kaikkeni yritin, tällainen vastaus syntyi.
Ilmoita asiaton viesti
Koivisto ei ollut näyttämötaiteilija tai filmitähti, mutta osasi rakentaa julkisen kuvansa niin, että se kelpasi myös poliittisessa oikeistossa. Moore ryhtyi ikämiehenä Unicef-lähettilääksi, ja se ehkä oli pieni askel kohti poliittista vaikuttamista. Bondin ja Koiviston keskinäistä asetelmaa en osaa edes kuvitella. Assi-tytär saattaisi tietää, katseliko isä-Koivisto nolla-nolla-seiskaa, ja jos niin missä tunnelmissa.
Ilmoita asiaton viesti
No joo, ihan vaan ajattelin ulkoista habitusta.
Olihan Koivisto rusettikaulainen ”satamajätkä”, ”kaukopartiomies” asiaan perehtymättömille, hurmasin naiset otsakiehkurallaan ja alkuaikojen ujolta vaikuttavalla olemuksella – vähän velmu, kuten oli Roiger Moorekin. Nuoren Koivoston raamikas olemuskin olisi istunut Bond-rooliin, mutta taisi olla aivan liian kömpelö liikkeissään.
Noh, meni vähän kevyelle tasolle vaikka asia minkä puolesta 007 touhusi (maan ja maailman turvallisuus) onkin otettava vakavasti.
Ilmoita asiaton viesti
Keventäväksi aluksi vanha murteellinen kansan hokema: ”Ite vastoo, ite kyssyy, sillä lailla juttu-Matti tarinassa pysyy”.
Niin, se 7. Bond? Sehän on Vaaleanpunainen pantteri-elokuvasta tuttu David Niven. Hänen tähdittämä Casino Royale oli parodia. Lienee makuasia haluaako laskea D. Niven mukaan 007 James Bondien joukkoon.
Milloinka tulee se vihonviimeinen 007 -elokuva, missä James Bond jää lopullisesti eläkkeelle. Vielä kai tätä elokuvateollisuuden tärkeää jauhinainetta ei ole lopullisesti heitetty jätesäiliöön.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta syystä em. kommentissani laitoin omaan Casino Royale – viittaukseeni vuosiluvun (2006), jotta ei sekoiteta tuohon David Niven – hassutteluun (jolla ei mielestäni mitään tekemistä Bond-kaanonin kanssa, vaikka juoni ja hahmo olikin lainattu). Bondista on toki useita muitakin karikatyyrejä, sekä kirjallisuudessa että elokuvissa.
Todennäköisesti hyvin lypsävää lehmää ei tapeta, joten saamme varmasti nähdä vielä useita Bondeja. Viimeisimmässä elokuvassa tosin oli jo eläköitymisen tunnelmaa, puhuttiin jopa uudesta nais-007:sta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, onhan 007 -elokuvateollisuuden haaralla monta vaihtoehtoa; värillinen, monisukupuolinen, naisoletettu ja mahdolliset monet muut vanhasta poikkeavat ja ajanhenkeen sopivat Bond-sankarihahmot ovat vielä ”lypsämättä”.
Muuten, tuo David Niven tähdittämä Casino Royale hassuttelu pyöri eilen nelosella telkkarista. Ilmeisesti nyt Bondit on tältä kesää ”lusittu” loppuun.
Ilmoita asiaton viesti
”… Bondit on tältä kesää ’lusittu’ loppuun.”
– Tänään klo 22.10: Pallosalama!
Ilmoita asiaton viesti
Olin turhan pessimistinen – hyvä, vielä on kesää jäljellä…
Pallosalamassa on (Bondeista ja yleensä elokuvatekniikasta puhuttaessa) samaa aitoutta kuin katselisi Henri Cartier-Bressonin vanhoja mustavalkoisia valokuvia.
Edellisen kommenttini alkuosaan viitaten…. Mustikoita pakastukseen hakiessa (sain 5 kg hyviä halvalla) pölähti mieleen uuden Bond-leffan juoni: Sulavaliikkeinen ja kaikin puolin hyvä ihminen, jonkunmuunsukupuolinen Bond mätkii turpaan maailman kaikkien ongelmien perussyytä, toksista, lihaa syövää heteromiesroistoa.
Tulee olemaan menestys, varma kassamagneetti. Toivottavasti saan provikat.
Ilmoita asiaton viesti
Käsittämätöntä, että vieläkin Bond-pelle-elokuvia katsotaan.
Ilmoita asiaton viesti
Äläs nyt, Hannu…. täytyyhän elämässä olla pieni tila pelleilyllekin…
Ovathan Bondi -leffat olleet -ehkä ovat vielä tulevaisuudessakin – ilmiö ja tietynlaisten ”pelle-elokuvien” näyttö siitä mitä uutta taas keksitään. Elokuvienkin osalta raha ratkaisee tehdäänko jatko-osia.
Olen ottanut etäisyyttä, etenkin uusimpiin – liian ”digitaalista”.
Ilmoita asiaton viesti
”Käsittämätöntä…”
– Voisiko monikymmenmiljoonainen globaali leffayleisö olla väärässä?
Bond on omassa sarjassaan: ei Teräsmiehen tai Batmanin kaltainen ns. supersankari, vaan ammatissaan pätevä tuplanolla, jonka status kestää vuosikymmenten – ja näyttelijöiden – vaihtumisen.
Muistaakseni James Bond jäi leskeksi jo 60-luvulla, joten miehen täytyy olla melko korkeassa iässä. Eipä ole Bond enää viime aikoina piipahtanut Teresa-vaimonsa haudalla, kuten eräässä Moore-elokuvassa muistan tapahtuneen.
Ilmoita asiaton viesti
”– Voisiko monikymmenmiljoonainen globaali leffayleisö olla väärässä?”
Ei voi, kuten eivät kärpäsetkään…
Bond ei ole mikään ”tupla nolla”, heh, vaan ”double ou seven”, mies, joka on tainnut kerran herätä kuolleistakin – jotenkin – jos muistan – hän ”hukkui”, katosi ja sitten marssi jälleen muina miehinä kohti uusia seikkailuja.
Hannu Rautomäki on oikeassa – onhan se pelleilyä, mutta kun joku tekee ”pelleilystä” tuottoisan pisneksen kuten Jan Fleming (työsti kässäri vuodessa Jamaikan kodissaan) ja tuotantoryhmä, niin mikä ettei. Me itse valitsemme mihin aikamme tuhlaamme.
John F. Kennedykin tykkäsi.
(edit: Piipahdi täällä ja korjasin: skippasin lipsahdukseni ”seven double ou”:n oikeaan järjestykseen ”double ou seven”) – sori siitä)
Ilmoita asiaton viesti
Tässä se on: puolivallaton leskimies vaimonsa (1943-1969) haudalla. Jos vastaava kohtaus sisältyisi tämän vuosikymmenen 007-elokuvaan, olisiko muistokiven teksti edelleen sama?
https://www.youtube.com/watch?v=e1CHXYuA1QQ
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitatko tuota ”We have all the time in the world”?
Muuten tuo teksti, mm. belowed wife etc. on mielestäni ihan peruskauraa tämänkin päivän hautakivissä.
Ilmoita asiaton viesti
”Tarkoitatko tuota ’We have all the time…'”
– Tarkoitan vaimovainaan kuoleman ajankohtaa. Ei kai sitä voitaisi päivittää, vaikka (seuraavan) 007:n roolin esittäjä olisikin syntynyt esimerkiksi 1980-luvulla, ja elokuvan tapahtumat sijoittuisivat Zelenskyin Ukrainaan?
Ilmoita asiaton viesti
Ai jaha – hmmm…, siis kysymyksesi kuului ”Jos vastaava kohtaus sisältyisi tämän vuosikymmenen 007-elokuvaan…”
En tuota elokuvien Bond-saagaa koskaan ole muutenkaan minään eheänä kertomuksena mieltänyt, Flemingin kirjojen historiallinen logiikka on pöyhitty elokuvissa niin moneen kertaan, joten ei tunnu relevantilta. Lyhyt vastaus olisi ”ei tuota kuvaa/kohtausta edes näytettäisi”.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä ”jamesbondius” on ikiaikainen asia kuten vaikkapa paavius: miehet vaihtuvat, hahmo pysyy.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä oli hyvä; saga jatkuu vaikka miehet vaihtuu.
Ilmoita asiaton viesti
Pelkästään elokuvia katselleena kaivelin tässä yhteydessä hiukan taustoja. Jan Fleming oli kyllä hurjan tuottelias parhaimmillaan, vaikkakin hänellä totta kai on ollut tuotannon tukiryhmä takana, kun leffat tuottivat. Sinulla taitaa olla meistä paras perehtyneisyys aiheeseen aina sieltä kesämökiltä löytyneistä ”faijan kirjoista” alkaen.
Itseä harmittaa ettei enää löydä oikeaa ”moodia” heittäytyäkseen ”kypällä” Bondin seikailujen vietäviksi – ne on jo nähty ja uusimmissa on niin kova tempo ja digitaaliset tehosteet. Toki niissä on oma viehätyksensä.
Ilmoita asiaton viesti
Quantum of Solace oli ensimmäinen Bond jonka katsoin loppuun asti. En varmaan sitäkään olisi katsonut ellei poikani olisi pyytänyt mukaan, hän oli elokuvan ensi-illan aikaan liian nuori katsomaan sellaista elokuvaa yksin. Yllätyin positiivisesti ja katsoin sitten myös Casino Royalen ja Skyfallin. Nekin olivat hyviä. Kun M (Judi Dench) kuoli Skyfallissa, totesin että voin jatkaa tästä kuten Bondin parissa ennenkin: katson alkutekstit ja ensimmäisen takaa-ajon, usein se tunnussävel on parasta näissä elokuvissa (esim. Tina Turnerin esittämä Golden eye).
Ilmoita asiaton viesti