Poliittinen laulu
Vaikka toisin jo olisi voinut arvella -näinä ankeina aikoina- poliittinen laulu on vahvasti voimissaan. Tämä kävi ilmi juuri TV 1:ltä katsomani KOM-teatterin 50-vuotiskonsertin perusteella. Alkuosassa oli pientä ruosteisuutta, mutta toinen puoliaika tarjosi ehtaa tavaraa, mahtipontisia muistumia menneiltä vuosikymmeniltä ja mikä tärkeintä – 70-lukulainen paatos oli saanut seurakseen huumorin pilkahduksen, mikä ei ole pahitteeksi missään asiassa, ellei keinotekoisen huumorin höysteillä hukata itse asian ydintä.
Kuten kaikki Suomea Kehä III:n tuolla puolen kiertäneet tietävät, KOM-teatteri on saanut nimensä Kuusamon Osuusmeijeristä. Tuo lieneen näin vappuna kaikille vesiselvää, sillä Kuusamon seuduilla teiden varsilla ränsistyvien maitolaitureiden seinässä lukee isolla KOM. Tosin kartalla pikkuisen alempana pohjoisen Pohjois-karjalan teidenvarsilla lahoavien maitolaitureiden punamultaisissa seinissä lukee NOM, joka tarkoittaa Nurmeksen Osuusmeijeriä. Kun nyt hairahduin hetkeksi sivuun alkuperäisestä aiheesta eli KOM-teatterin konsertista, niin lienee syytä muistuttaa; lukijoille, joilla on itseäni laajempi ymmärrys teatteri- ja meijerimaailmasta, on selvää, että erityisesti teatterin nimilyhenteenä KOM saa monenlaisia ulottuvuuksia. Se siitä – nimestä.
KOM on pieni kummajainen Suomen teatterimaailmassa. Siitä tuli tunnettu erityisesti poliittisen laululiikkeen ja poliittisen paatoksen esittäjänä. Aluksi esiintyjät olivat tosissaan. Sitten maailman politiikan ”geopoliittiset mannerlaatat” liikahtivat ja ns. vasemmistolaiselta laululiikkeeltä mureni uskottavuus. Mutta kaiken aikaa KOM-teatteri on imenyt puoleensa lahjakkaita taiteilijoita niin teatterin, laulun kuin musiikin alalta. KOM:a on tarvittu. Entä nyt?
Poliittisten mannerlaattojen muserruksessa asiat ja merkitykset muuttuvat ja niin on käynyt myös KOM-tetterille. Konsertissa esiintyi seitsemänkymmentälukulaisia ja nyt mukana oli jo seuraava sukupolvi. Etukenolaulanta oli tasokasta ja mukana oli jo hymyä ja huumoria, mutta myös ikuisia totuuksia, kuten ”Opi perusasiat” tai ”Vapauden kaiho”. Perusasiat pitäisi pitää aina mielessä eikä vapauden loputonta kaihoa pitäisi koskaan kadottaa. Poliittiset perusasiat ovat nyt hiukan erilaisia kuin 70-luvulla ja vapautta, etenkin mielipiteiden ilmaisun vapautta ovat nousseet rajoittamaan aivan uudet poliittiset tekijät ja voimat.
Konsertin hulvattomasti juontanut Lauri Maijala toivoi katsojilta tukea, että teatteri olisi voisissaan seuraavat 50-vuotta ja 100- sekä 150-vuotisjuhlakonserteissa. Silloin ilman muuta maailma on taas muuttunut ja KOM:n ”ikuisella” sanomalla on jälleen aivan uusia merkityksiä.
Hyvää juhannusta sekä hauskaa Vappua 2024.
Ohjelma tuli Yle Teemalta jo päivä pari sitten, ja viivähdin sen ääressä jonkin aikaa. Mielenkiintoni ja kärsivällisyyteni loppuivat kesken. Saarela, Halkola, Kouki, Packalén… sorry, mutta mennyttä maailmaa. En pääse antamaan esityksistä edes nostalgian tai sympatian pisteitä, koska 70-luvulla olin KOM-aatteen suhteen täysin eri leirissä.
Arvo Salon sanoittama Pesäpallolaulu oli rupeaman valopilkku; miten vasemmistodemari Salo tulikaan kirjoittaneeksi noin hyväntuulista tekstiä äärioikeistolaisen Tahko Pihkalan idean pohjalta?
Ilmoita asiaton viesti
Vai oli mennyttä aikaa. Noh, sitähän se tarkkaan ottaen oli, mutta yritin katsoa positiivisesti taittavien lasien läpi ja kuunnella sarvitta ja hampaitta.
Näin alkuosan jo perjantaina. Olin Lapissa Saariselällä ja oli sitten parempaa tekemistä. Nyt sattumalta näin sopivasti loppuosan, joka oli alkua parempi.
Oli mukava nähdä tyylikkäästi voimissaan olevia tähtiä, kuten Sinikka Sokka, Mona Kamu (ja tyttärensä), Kristiina Halkola (ja tyttärensä), Erkki Saarela (ja poikansa) lavalla. Mitenkäs siitä omenan putoamisesta sanotaankaan? Saarela vetäsi ”Buffon” kuin silloin ennen.
Kuten totesin: perusasioiden tärkeys ei koskaan katoa, ja vapautta kannnattaa kaihota ja siitä kiinni pitää niin yksilö kuin valtiotasollakin. Ja vapaus se varmasti voittaa… Eikö vaan?
edit:Tuo ”Vapauden kaiho”-laulu on muuten mielenkiintoinen ja monisärmäinen. Sopiihanse KOMinkin repertuaariin, mutta joku voisi kuulla siinä särähtävän soinnun, jos on poliittisesti hyvin ”dogmaattinen”. Mitähän vapautta taistolaiset kaipailivat? Silti – Kyllä Suomi yhden KOMin kestää. Taide taiteena…
edit 2: Tuo huomio ”pesäpallolaulusta” oli hyvä. Ehkä se oli myös osoitus huumorin hilaisesta hiipimisestä ennen niin totisesti esiintyneiden ohjelmistoon.
Ilmoita asiaton viesti
Sinikka Sokka on aikamoinen teräsmimmi. Miten kauan Tampereen teatterin Anastasia on jo mahtanutkaan pyöriä, ja kuinka monta esitystä on vielä edessä? Pari kesää sitten Sokka näytteli Lappeenrannassa monipuolisen musiikkiroolin – satoi tai paistoi – eikä hänen tarvinnut antaa nuorille kollegoilleen lainkaan tasoitusta.
”Mitähän vapautta taistolaiset kaipailivat?”
– Ehkä suhteellista vapautta?
Ilmoita asiaton viesti
”– Ehkä suhteellista vapautta?”
– Minkälaista on suhteellinen vapaus, kysyin.
– Kaikki on suhteellista, hän vastasi.
Ilmoita asiaton viesti
Mahtava ja tyylikäs juhlakonserttipläjäys maineikkaalta ja nyt jo historialliseltakin, KOM:ilta !!!
– Monet entisetkin KOMilaiset pitävät KOMin aikojaan todellisena, kovana, alan jatkokoulutuksenaan-ja meriittinään, vaikka ovatkin myöhemmin keränneet euroja ja juustoa leivän päälle mm. keveissä hömppäjutuissakin.
Kiitos KOM ja kiitos YLE ! (- ja kiitos Matti Jussi blogista.)
Oli pakko tallentaa sopivaa tilannetta-ja tilaisuutta varten uusiokäyttöön.
– Konserttitallenteitteni toista laitaa-ja genreä edustaa mm. frakkipukuisten näyttelijöiden hulvaton konsertti Junnu Vainion, ”Isojen poikien lauluista…”
Poliittisille lauluille, puheille ja iskulauseille saattaa tulla taas käytännön käyttöä, kun Orpon oikeistohallitus innostuu ja pääsee oikein ”tositoimiin”…ja kansa kaduille…?!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Seppo osuvasta kommentista.
Vaikka maailma on muuttunut ja minäkin (ehkä) sen mukana, minulla on aina tilaa ja ymmärrystä KOMilaisten lauluille ja tyylille – joka totisesti huokuu tietyn ajan henkeä vahvasti – ei vain se politiikka vaan myös tyyli millä laulut esitetään.
Tuomo Kokko kommentissaan totesi konsertin olleen ”mennyttä aikaa”. Tuo on totta ja voi olla, ettei se puhuttele esim. aikamme nuorisoa, mutta meitä varttuneempia kyllä, joko positiivisesti tai sitten inhoten – mutta kylmäksi KOM ei taida jättää ketään.
Olipa aika mennyttä tai nykyistä, köyhät (globaalisti) ovat aina keskuudesamme ja helposti unohtuvat ellei joku ääntänsä korota. Toki se ei juuri nyt ole muodikasta – jah, tuohon voisi jatkaa, että eikös muodeilla ole tapana muuttua, kiertää.
Ilmoita asiaton viesti
Paljonhan tuossa on nykykatsannossa tekopyhää. Aina kuitenkin jysäyttää yli puolen vuosisadan takaisten kouluaikojeni suosikkisäe, Bert Brechtin: ”Caesar löi gallialaiset. Kai hänellä ainakin kokki oli mukanaan?”
Ilmoita asiaton viesti
Tekopyhyyttäkö? No jo vain, jo vain. Brechtin tulkinnat ovat vahva osa KOMia. Katso kommenttini Juha Kuikalle.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta tuo oli mielenkiintoinen ohjelma. Se toi niin paljon nostalgisia muistoja mieleen poliittisesti värittyneeltä 70-luvun nuoruusajalta. Ja nykypäivänä noiden laulujen kuunteleminen ja esittäminen julkisuudessa tuntuu hyvin ”vaarattomalta”. Siihen aikaan 70-luvun alussa niitä vastaan joutui debatoimaan kiihkeästi, jotta olisi kantanut oman kortensa kekoon kommunistisen vallankumouksen estämiseksi.
Juontajat esittivät olevansa edelleen tosissaan kun manasivat huonoja yöunia porvareille ja kaikkea muuta vastaavaa, mutta kyllä kaikessa haiskahti vahvasti tarkoitusperäinen menneen maailman muistelo heidänkin kohdallaan. Ja raikasta nykypäivää edusti ohjelman alkupuolella mainittu suora tuomio ”Venäjän brutaalista hyökkäyksestä Ukrainaan”. Pesäero Venäjä-mielisiin tehtiin heti alussa ja kertaheitolla selväksi. Ei olisi uskonut KOM-teatterista silloin aikoinaan. Se oli suoranainen viides kolonna Venäjälle Suomessa.
Tätä laulua ei sentään pokka pitänyt tämän päivän KOM-teatterilaisillakaan esittää:
https://www.youtube.com/watch?v=Rt5BQMxgZ8o
Ilmoita asiaton viesti
Lyhyesti nyt vain…. Tarkkoja havaintoja, analyysiä. Olen piiitkälti samaa mieltä.
Jos kiireessä heitän – taisin jo jossain kommentissa mainita – että esiintyjäthän jopa hymhyilivät ja juontajan paatoksessa taisi olla ripaus huumoria ellei huumorin parasta plaatua itseironiaa. Jostain syystä ”elähdyn” KOMilaisesta paatoksesta.
Kyllä KOM:lla on paikkansa ja voihan sitä viestiä muuttaa ja tyyliä kierrättää. Olihan meillä jo Agit Propin ”uusi versio” Ultra Bra.
Ilmoita asiaton viesti
Suomenkielinen wikiartikkeli Elvi Sinervosta edustaa kommunistihistorioitsijoille tyypillistä tekopyhää vihjailua:
”Hänen tuotteliain kautensa osui ajalle 1931–1956.”
” SKP:n toimintamuotoihin pettynyt Sinervo erotettiin puolueesta marraskuussa 1959, mutta hän piti itseään tämän jälkeenkin kommunistina ja jatkoi toimintaansa Rauhanpuolustajat-järjestössä.”
Joku toinen voisi kirjoittaa: Vilpitön vasemmistolainen Elvi Sinervo antoi lopullisesti kenkää SKP:lle vastalauseeksi Unkarin miehitykselle.
Ilmoita asiaton viesti
Unkarin kansannousun aikaan Suomi ei ilmeisesti ollut vielä aivan samalla tavalla suomettunut kuin reilut kymmenen vuotta myöhemmin. Levylistoilla oli korkealla Unkarin pakolaisiin liittynyt iskelmä:
https://www.youtube.com/watch?v=hu2AmWKjiHE
Ilmoita asiaton viesti
Laulullinen ja soitannollinen minäni painottuu aivan toisaalle, mutta kyllä sitä vähintään kerran vuoteen, Vappuna, pitää saada kunnon paahtoa ja lyriikkaa, eihän tämä muuten mitään olisi, elämä.
Sitäpaitsi edelleenkin sitä mieltä, että eräät KOMin parhaat esittäjät olivat ehdottomasti ikäluokkansa parhaimmistoa!
Tulin eräässä vappuseuruessa todenneeksi, että Vilma Melasniemi on mielestäni mitä viehättävin ihminen, ja sitäpaitsi yritti epätoivoisesti opettaa minulle venäjää silloin joskus, mutta minä pyrin keskittymään itse asiaan, joten opetukset kutakuinkin valuivat hukkaan. Eikös silloin eräs seurueen (ei kovin iso) jäsenistä totesi, että Kristiina Halkolan kieltenopettajana toiminut vanhin sisko opetti heille äidinkieltä, ja hän innostui (kertoja) tämän lumon edessä niin, että paneutuii kunnolla ja kirjoitti laudaturin.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kun asioista ei enää tarvitse vakavissaan kiistellä, niin nuo laulut edustavat tietyn ajankohdan kulttuuria – kommunismin kulttuuria, jolla oli aikansa, kuten muillakin kulttuurisuuntauksilla.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkkaa analyysiä sinulla jälleen ja hyvää se, ettei käydä politiikan kimppuun, sillä se olisi tässä yhteydessä loputon suo rämpiä. Kulttuuriahan tämä on.
Stadilaisena (oikein?) et ehkä voinut välttyä Vanhan bileiltä (jätetään ne silloisten oikeistolaisten selitykset ”parhaista kimmoista” sikseen) tai olla kuulematta esim. Agit Propia; ei liian monimutkaista mutta taidokasta musiikkia, tunteisiin vetoavaa tekstiä – laulullisesti aivan huippua.
Itse en – eri syistä – ehtinyt täysin mukaan, mutta musiikki ravistelee kyllä, iskee jonnekin tunteiden ytimeen. Olenkin ottanut tavaksi ajatella tuota aikaa epäpoliittisesti ja tulkita tuon ajan vasemmistolaisuutta rauhanliikkeineen (mm. Vietnam) jonkinlaisena suomalaisena hippiliikkeen versiona ja versona. Meneekö aivan pieleen?
70-luvun KOM-teatteri lieveilmiöineen oli aikansa lapsi ja tässä ajassa on omat lapsensa, poliittisetkin, joiden ydintä analysoidaan joskus tulevaisuudessa. Uskaltaisin heittää ”äijäanalyysin”; tässä ajassa ei ole sellaista kulttuurillista (teatteri, musiikki, ym.) iskua ja imua kuin oli se musiikki jota KOM esitti 50-vuotiskonsertissaan.
Olen tuossa soitellut Chydenniuksen sävellystä Elvi Sinervon runoon Natalia: ”Niin vitkaan siirtyy varjot ristikon. Natalia, oi kuuletko, soi yössä rakentajain naurut jo. He palavat, ja silloin vapaa on taas Ukraina.”
Ilmoita asiaton viesti
Taistolaisuus oli kyllä tietyssä mielessä hippiliikkeen suomalainen jatkumo – sellainen jatkumo, jota ei missään muualla maailmassa esiintynyt.
60-luku oli kulttuurivallankumouksen aikaa niin Suomessa kuin muuallakin. Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat astuivat aikuisuuden kynnykselle ja halusivat muokata maailman uusiksi.
Kun pelkkä katuradikalismi ei saanut muutosta aikaiseksi, niin 70-luvulla haettiin sitten voimaa politiikasta, eli siitä suunnasta, jota anarkistisuuden villeimpinä vuosina eniten karsastettiin vanhan yhteiskunnan vanhentuneena instituutiona.
Imperialistinen Neuvostoliitto havaitsi tässä ”tuhannen ruplan” paikan ja alkoi äärimmäisen taitavasti ja tehokkaasti vetää radikaalinuorisoa puoleensa. Tämä ei ollut mahdollista muualla kuin Suomessa, sillä itäblokin maiden nuoriso näki propagandan valheellisuuden joka päivä elämässään ja varsinaisissa länsimaissa oli aina puhuttu virallisellakin tasolla ja uutisoinnissa Neuvostoliitosta totuudellisesti ilman mitään itsesensuuria, joka olisi ehdollistanut sodanjälkeisen sukupolven ajattelutapaa.
Taistolaiset menestyivät muutamien vuosien ajan äärimmäisen hyvin projektissaan. Teiniliitto vallattiin, suurin osa ylioppilasliitoista vallattiin, YLE de facto vallattiin, korkeakoulujen opiskelijoiden paine sai aikaiseksi jopa professorikunnassa laajaa kommunistien soluttautumista nimityspolitiikan kautta, kulttuurielämä omittiin tehokkaasti ”oikeaoppisten” käsiin j.n.e.
Koska Neuvostoliitto rahoitti häpeämättä kaikkea toimintaa eikä siihen ollut ”syytä puuttua”, niin Suomi eli todellisia vaaran vuosia. Ei mitään kuviteltua sellaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Pätevästi tiivistetty, juuri noin se historia oli. Tuo on tärkeää; ”sellainen jatkumo, jota ei missään muualla maailmassa esiintynyt”.
Siitä huolimatta, että tässä jo mentiin lauluista politiikan puolelle (ja miksi ei, tehtiinhän lauluilla politiikaa), olisin tahtonut antaa tälle kaksikin tykkäystä (((
Ilmoita asiaton viesti
Veikko Huuska #143402
Juuri noin: kerran vuoteen – ainakin voi kuunnella (ja useamminkin).
Mukava lukea sisäpiiriläisen (ainakin jossain määrin??) ajatuksia. Innostuin kirjoittamaan hiukan pidempään alle Juha Kuikan kommenttiin.
Olet oikeassa, KOM:n piireissä on toiminut ja sieltä noussut monta lahjakkuutta. Suuri joukko tulevia tunnettuja näyttelijöitä taisi olla mukana esim Lapualaisoopperassa (Heikki Kinnunen, Vesku Loiri, Kalle Holmberg, jne. jne…. )
Ilmoita asiaton viesti
Ai jaa, luulin, että KOMmunistit. Mikä ei niin paha sekään. Olen poliittisella kartalla ollut vain äänestäjänä ja keikkunut punaisella alueella minäkin SOSiaalidemokraattisena työssä käyvänä ihmisenä. Olen äänestäjänä vapaa, olen siis vapauden saavuttanut. Äänestämistä pidän tärkeänä asiana suomalaisena kansalaisena. Tuo laulurintama, mistä blogisti kirjoittaa, vaikutti vankalta rintamalta kulttuurin alalla. Kulttuurin kivijalka-asiaa. Omassa uudessa kirjoituksessani sen mainitsen. Vankka jalansija kulttuurissa on saavutettu etu. Monesti lauletaan siitä, mikä kaivertaa. Vielä viime vuosisadan lopulla tämä rintama taisteli nepotismia vastaan, mutta mites asiat nyt on. Sillä kulttuurin kivijalkarintamalla?
Ilmoita asiaton viesti
KOM, KOM, KOM! Mistähän tuo teatterin nimi peräisin on?
Vuosia sitten ajelin Kuusamossa päin (siellä muuten on mukavia saloteitä – sekä paljon vihreitä metsiä joita nykyisin hiilinieluiksi kutsutaan) ja ihmettelin, että onpas täällä KOM-teatteri suosittu kun jokaisella maitolaiturilla sitä mainostettiin.
Äskettäin (oliko viime perjantaina) katsoin televisiosta ”Itse asiassa kuultuna”-ohjelman, joka sivumennen mainiten on yksi YLE:n parhaimmista keskusteluohjelmista – hienosti lavastettu ja kaikin puolin hienotunteisesti haastateltavaa kunnioittava. Tässä ohjelmassa oli haastateltavana Kaj Chydenius (toki katsoit ja tiedät jo) ja hän leikitteli tuolla Kuusamon meijerillä. Noh, KOM on moni merkityksellinen, mutta kyllä sinä taisit osua kommentissasi oikeaan viitatessasi kommunismin suuntaan. Tuttu juttuhan tuo on.
Toteanpa tässä vielä; KOM on voimissaan oleva ”jäänne” ajalta, josta esim. Juha Kuikka ylempänä kommentissaan kertoi mielenkiintoisia näkemyksiä.
Olet oikeassa; KOM on osa suomalaisen kulttuurin ”kivijalkarintamaa”.
P.S. Kivoja runoja blogissasi. Luin. Tykkäyksiä…
Ilmoita asiaton viesti
Toki KOM voi muuhunkin viitata kuin mainittuihin. Esimerkkejä KOMmuuni, KOMmunikoida, KOMma (ruots.), KOMmentera (ruots.). Todennäköisesti teatterilla on kirjoitettu historiikki, josta nimen alkuperä selviää.
Ilmoita asiaton viesti