Taiteen syvin olemus?

Sisällysluettelo:

1. Moderni runo
2. Selitys
3. Ajatuksia ”modernista” taiteesta

1. MODERNI RUNO

Niin vaihtuvat vuoden ajat,

minne aamut menevät,

aamut ovat valkeat.

Mutta vielä on ääniä ja valoa

kaislikossa.

Peilikuvia,

ilta kulkee,

suru sulkee sydämen aukot.

Kupillinen teetä

ja taas on aamu.

2. SELITYS

Joku satunnaisista lukijoista saattaa muistaa, että Suomi on joskus ollut erilainen maa kuin nykyisin. Ennen sotia – ja jälkeen – maassamme rehotti eriarvoisuus. Sosiaalinen tausta, vanhempien varallisuus- ja asuinpaikka jakoivat ihmisten mahdollisuuksia esim. opiskeluun. Vielä 1970-luvulla Helsingissä iltakoulut tasoittivat tuota sosiaalista eriarvoisuutta: maalta tulleet kansakoulupohjalle jääneet ”älykkyysreservit” kouluttivat itseään iltaisin päästäkseen elämässä vihreämmälle oksalle.

Ja joku voi muistaa, tai tietää, että Suomessa on ollut opettajaseminaareja, joista valmistui kansakoulun opettajia. Seminaareihin pääsi kansanopiston käynyt kansakoulupohjalta ja joukkoon mahtui opintoputken pilaamattomia ”korpineroja konstanpylkkeröitä”.

Miten tämä liittyy moderniin runouteen? Mutkan kautta suoraan ajetellen, hyvinkin paljon!  Olen aina hykerrellyt miettiessäni seuraavaa tositarinaa.

Eräs seminaariopiskelija – nyk. kirjailija ja sarkasmin ystävä – joutui kirjallisuuden tunnilla lausumaan modernin runon. Tässä kohtaa sananikkariin meni keppospiru. Hän esitti löytämänsä runokirjan sisällysluettelon. Opettaja, runouden ystävä ja kriitikko, kehui esitystä eläytyväksi ja runoa tyylipuhtaaksi modernismin edustajaksi. Kun keppostelija paljasti, että hän esitti runokirjan sisällysluettelon, opettaja kalpeni – huumori osui kuivaan runosuoneen.

Nyt jo arvaatte. Yllä alussa oleva ”runo” on osa Eeva-Liisa Mannerin ”Niin vaihtuvat vuoden ajat”-runokirjan sisällysluettelosta, rivi riviltä. Arvostan Manneria. Sain kirjan äskettäin muistisairaalta sukulaiseltani ja se nyt vain sattui olemaan juuri tuossa esillä.

3. AJATUKSIA MODERNISTA TAITEESTA

Mitä on moderni runous? Mitä on moderni taide? Yllä kertomani tarina tuo aina mieleeni toisen tarinan, joka liittyy taiteeseen ja sen ymmärtämiseen tai ymmärtämisen vaikeuteen.

Te tiedätte Livornon, italialaisen rantakaupungin peninkulma Pisasta etelään (vuosia sitten siellä oli Suomi-niminen design-puoti). Ja tietenkin kaikki tietävät Livornon suuren taiteilijan, kuvanveistäjä Amadeo Modiglianin (1884-1920) ja hänen pelkistetyt kasvoveistokset sekä sensuellit naisfiguurit, jotka aikanaan aiheuttivat omia skandaalejaan.

Vuonna 1984, kun Livornossa ruopattiin keskustaa halkovaa kanaalia, kaivinkoneen kauhaan tarttui  Modiglianin veistämä patsas. Legendan mukaan turhautunut taiteilija oli heittänyt ensimmäiset patsaskokeilunsa kanaalin pohjalle. Kun patsas löytyi, kaupunkilaiset menivät onnesta sekaisin. Pian löytyi toinen patsas!

Tyypillinen, aito Modiglianin kasvoveistos.

Tuo toinen patsas oli kolmen keppostelijan – Pietro Luridiana, Francesco Ferruccio ja Michele Ghelarducci veistämä. He pudottivat sen (vain yhden) yöllä kanaaliin, sopivasti kaivinkoneen kauhan ulottuville.

Taideväki ylisti löytyneitä mestariteoksia lennokkain sanakääntein, tutkijat totesivat molemmat aidoiksi, mutta keppostelijat itse eivät tienneet mitä ajatella. Kun he päättivät kertoa kaiken, kukaan ei uskonut heitä. YLE:n Teemalla 19.11.2011 ensikerran esitetyssä dokumentissa pariisilainen taideasiantuntija kieltäytyi uskomasta keppostelijoiden tarinaa ja väitti veistoksia aidoiksi.

Mikä sitten on käypä hinta ”modernista” taiteesta? Lokakuussa 2018 lontoolaisessa Sothebyn huutokaupassa myytiin graffititaiteilija ”Banksyn” taulu ”Girl with Balloon” 1,37 milj. dollarilla. Heti, kun meklarin nuija napsahti, taulun sisälle asennettu leikkuri silpoi puolet juuri myydystä kuvasta suikaleiksi.

”Banksyn” alkuperäinen ”Girl with Balloon” oli graffiti Lontoossa Wateroon sillassa.

Kulkeeko suomalainen graffititaitelija ”Hende” ”Banksyn” jalanjälkiä, kun maalailee taitavia teoksia purkutaloihin. ”Hende” (Pete Nieminen) tunnetaan piireissä, mutta milloin hänen taiteensa arvo ymmärretään?

”Henden” ”ilmapallokauppias ja tyttö” oli seinämaalaus nyt jo puretussa talossa Vantaan Kaivokselassa.

Miksi ”Banksyn” työt ovat arvokkaampia kuin ”Henden”? Miksi kriitikot eivät erota väärennöstä aidosta veistoksesta?  Ja miksi opettaja-runokriitikko ei erota kirjan sisällysluetteloa runosta?

Voisiko olla, että osa taidemaailmasta onkin vain huijausta, showta, jossa ovat mukana niin galleristit kuin ostajat? Kuinka muuten on mahdollista tuo ”Banksyn” taulun silppurihuijaus ja sitä maksettu ennätyshinta – 1,37 milj. dollaria? Tai jossain on joutavaa löysää rahaa!  Show must go on… tempputaidetta ja taidetemppuja. Tosin videolla Sothebyn huutokauppayleisö on aidosti hämmästynyt, kun silppuri käynnistyy.

Ehkä eräänä päivänä suomalaisen ”Henden” töistä maksetaan miljoonia ja niitä leikataan  – kuten Banksyn töitä – irti talojen seinistä. Modiglianin kohdalla toteutui sanonta: ”Kuollut taitelija on paras taiteilija” – hänen naisfiguurinasa nousivat arvoon vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Mainittakoon; pidän modernista ja ei-esittävästä taiteesta, paljon juuri Modiglianin maalauksista.  Ja jokainen Rembrandt- tai van Gogh-museossa tai Ateneumissa käynyt, ja muutakin kuin kirjan sisällysluettelon lukenut, tietää, ettei kaikki taide ole huijausta.

(Suuri Modigliani-huijaus (Le vere false teste di Modigliani), Italia 2011. Dokumentti, ohjaus Giovanni Donfrancesco.)