Totuuden kääntöpiiri

”Niin rohkea, nopea ja taitava kuin olinkin, ja niin uljas kuin olikin ratsu…”

Riuskan ratsujoukon lailla ohi kiitäneen pääsiäisen ja edelleen voimassa olevien koronarajoitteiden aikaan maamme arvostetut laatuaviisit -tulipa useita pyyntöjä ulkomailtakin- anoivat, että suostuisinko -jos vain suunnattomilta kiireiltäni suinkin ehtisin- laatimaan heille kirja-arvostelun. Arvosteltavaksi ehdotettiin, tosikkoluontoni tuntien, mahdollisimman totuudellista ja vakavaluontoista kertomakirjallisuuden edustajaa.

Kuten arvoisat lukijani jo ymmärrätte, vaativa tehtävä vaati huolellisen valmistautumisen. Niinpä alkajaisiksi keitin hopeisella kahvinkeittimelläni Jamaikan kahvikuvernementin ruhtinaalta (aika satraappi, muuten) lahjaksi saamastani, saaren itäisen vuoriston etelään antavilla rinteellä varsin oivallisen pehmeäaromiseksi ja toffeen tuoksuiseksi kypsyneestä Blue Mountain-kahvista mitä herkullisimman espressokahvijuoman, jonka kullanruskea väri tuo aina mieleen maailman matkoilla kohtaamani tummat kaunottaret. Ruhtinaan lahjasta ei tohdi enempää, ettei verottaja innostu. Kahvin sekoittamiseen käytin syntymälahjaksi saamaani kultaista lusikkaa, jota sitäkin toki joudun piilottelemaan verottajan ulottumattomissa.

Vetäydyin sitten työhuoneeni -jota leikkisästi kutsun leikkihuoneeksi- avarasta ikkunasta leppeästi laskeutuvan valon piiriin, istuin kultalameprogadilla koristelulle lepotuolilleni, jonka oivallisessa istuma-asennossa on monta suurta ajatustani syntynyt. Ja kas, silmäni osuivat tyylikirjahyllyyn, jossa summittaisesti arvioiden kuusitoista juoksumetrillistä loistavalla tyylillä kirjoitettuja teoksia jo odotti, minun, suuren mutta perusarvoiltani vaatimattoman arvostelijan verbaalista möyhennystä.

Ojensin lukemattomia maailman kaunottaria hyväilleen kauniin kätöseni, ja kas, siihen osui pieni, mutta arvostettu, maailman laajuisesti ihmisiä askarruttanut sekä ilahduttanut kirjamaailman valio. Eikä aikaakaan kun oivalsin, että juuri tämän pienen suurenkirjan totuudenmukaisista tarinoista on tehtäväni teille kertoa, tuoda julki sen sivuille kätkeytyvien vaatimattomasti esitettyjen seikkailujen salaisuudet.

Nyt jo jonkun teistä mieleen saattaa lipevän viettelijän lailla livahtaa outo ajatus tarinoitteni todenperäisyydestä. Mutta tämä on niin arkaluontoinen asia, ettei sivistynyt mies uskalla siitä viisaampien kanssa liian kiivaasti kiistellä. Vielä ei kannata pilkallisesti vasten silmiäni nauraa. Karistakaa pois tuollaiset arveluttavat ajatukset.

Saattaapa epäilyn ohella joku jo kysäistä, että mikäs se sen arvioitavan kirjan nimi oikein onkaan? Käännän kirjan kansikuvan tunnetusti valppaiden, kaiken näkevien silmieni puoleen. Siinä mies ratsastaa tykinkuulalla halki ilmojen. Itse en ole aivan tuohon kyennyt, vaikka moniaita seikkailuja on tullut koettua.

Ja ennen kuin päätän tarinani, paljastan meitä kaikkia salaperäisen kaphornantuutin lailla kiinnostavan, maailman ehkä suurimman seikkailijan, totuudenmukaisuuden sekä vaatimattomuuden esitaistelijan omin sanoin kertoman kirjan nimen…, ja nimi on: Paroni von Mynchhausenin seikkailut (Otava, Keuruu 1989, 8. painos, suomentanut Samuli S. Kansikuva: Piotr Tomaszewki).

Ja totuuden -joka Paroni lailla on ollut kertomukseni perusta ja pohja- nimissä tunnustan; ponnistuksistani huolimatta kirja-arvio jäi muiden kiireiden varjoon ja olisi ollutkin ensimmäiseni ja jäänyt varsin viimeiseksi alallaan – tällä erää. Mutta sallinette sen verran asiasta…, että ken on kerran perehtynyt Paroni von Mynchhausenin maailmaan, voi vahingossa joutua kuvitteellisen tykinkuulalla selkään ja päätyä totuuden kääntöpiirin tuolle puolen satiirisen parodian maailmaan, jossa muiden pikkuihmeiden rinnalla liioittelu on lahja, totuus rajoite ja vaatimattomuus turhuutta.

jussiosmola

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on - en koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu