Viestejä ajan takaa…

 

Avatessani kellarikomeron oven, tavarat (melkein) kaatuivat päälleni. Ja (melkein) kuulin niiden lohduttoman parkaisun: ”Täällä olemme olleet pimeässä vuodet ja vuosikymmenet, odottaen että joku tekisi jotain, heittäisi meidät vaikka pois.”  ”Ymmärrän tuskanne, te, jotka joskus olitte tarpeellisia, ainakin säilyttämisen arvoisia”, ajattelin (melkein).

Vuodet ja vuosikymmenet olin ahtanut kellarikomeroon tavaraa ajatuksella, että eräänä päivänä perkaan ja laitan ne paikoilleen. Tuo ”eräs päivä” tuli vasta pakon edessä. Onkohan kukaan muu kokenut tuollaista? Nyt tuo ”erään päivän” pakko tuli putkiremontin muodossa, kun kellari oli tyhjennettävä.

Tavaraa meni roskiin ja kierrätykseen. Kaikkea sitä ihminen kerää, viisas olisi heittänyt heti puolet pois. Jotain olin tehnyt oikein, listannut laatikon laitaan tietoa sisällöstä: Elektroniikkarompetta; adaptereita, jatkojohtoja, scart-kaapeleita… Avasin ja näin vanhan kellastuneen näppäinpuhelimen. Sitten silmiini osui yhtälailla kellastunut puhelinvastaaja. Hiljennyin menneisyyden viestivempainten äärellä; puhelin ja vastaaja veivät aikojen taa, nostivat mieleen muistoja…

 

Vanhat kellastuneet viestintävälineet; puhelin ja vastaaja. Kuva MJ Korhonen

 

Varhaisimmat kannettavat puhelimet, kapulat, kännykät, kännyt, olivat isoja ja painavia. Ensimmäisen pienen Motorolan, hankin vuosituhannen vaihteessa ja ymmärsin: Nyt olen kiinni ajassa ja aika minussa, täst`edes olen tavoitettavissa 24/7 missä ja milloin vain. Näpyttelin viestejä; hei, olen junassa, tulen kohta – enhän olisi osannut tulla ”kohta” ilmoittamatta. Ennen kännyä oli lyhyt aika jolloin käytettiin langatonta kotipuhelinta. Siinä oli suuri luuri ja ulos vedettävä antenni, sen kanssa saatoin steppailla ja puhua rennosti ikkunan ääressä ulos kadulle katsellen kuin elokuvissa.

Olin varautunut ensimmäisen kännykkäni kanssa. Ehkä aavistin oikein. Kännykkä on tehnyt minustakin lyhytjännitteisemmän, hiplaan sitä junassa, osin turhaan, känny tarjoaa samaa oheistoimintaa kuin rööki, joka kaivetaan esiin kiusallisessa tilanteessa. Kännykkä on hyvä renki mutta huono isäntä. Ei ihminen tarvitse olla aina tavattavissa, olisi uskallettava kohdata ympäröivä elämä ilman että pakenee ruudun takaiseen digimaailmaan. Kun jättää kännykän, huomaa että täällähän se elämä on – ympärillä, ei kännykässä.

 

Tuollaisia toi mieleen lankapuhelin, mutta entäs tuo vastaaja. Se vasta olikin mukava kapine. Kun puhelin pysyi kotona, saatoin huidella missä sattui kenenkään tietämättä, kotiin tullessa vastaaja tervehti punainen valo vilkkuen ja oli jännä painaa ”Kuuntelu” näppäintä. Kukahan on kaipaillut? Mitähän heillä on asiaa? Viestejä kuunnellessa kului tovi ja toinen kun istui sohvalle ja soitteli vastasoittoja. Nostalgista, eikö olekin.

Vastaajassa on vanha C-kasetti. Laitan adapterin pistorasiaan. Tutut raksahdukset, sitten ti-ti-ti…, kuuluu sanelemani viesti: ”Tämä on …. vastaaja, jätä äänimerkin jälkeen viesti, kiitos, hei”. Sitten tyhjiä soittoja ja viimein ensimmäinen viesti aikojen takaa. Tuttu ääni toivottaa Hampurista hyvää uutta vuotta. Taas raksahduksia ja alkaa uusi viesti: ”Hei, NN tässä. Olen vielä Hollannissa, mutta lähden pian Italiaan…”. Muistoja , muistoja vaan…

 

Katson kellastunutta vastaajaa. Harmittaa, että olen säilyttänyt vain nuo kaksi viestiä. Ehkä koin ne tärkeiksi kun tulivat ulkomailta. Olisinpa tallentanut enemmän. Puhelinvastaajan C-kasetille tallentuneet ääniviestit olisivat avanneet muistojen laarin ajalta jolloin kodeissa oli kirjoja ja niille hyllyt ja oli puhelin ja sille puhelinpöytä. Sitten tuli tuo kommunikaation mainio edistys – puhelinvastaaja. Sen nauhalle tallentuneet viestit olisivat palauttaneet mieleen unohtuneista ihmisiä, ihmissuhteita, hunajaisia naisääniä (tai tyrnimarjan kitkeriä), työasioita, iloja ehkä surujakin – elämän sellaisenaan kuin se oli silloin muistojen kultaamina lankapuhelimen ja puhelinvastaajan aikoina.

jussiosmola
Sitoutumaton Vantaa

Se on jo varma enne kesästä ...
- kun aurinko nousee talvipesästä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu