Viestejä ajan takaa…
Avatessani kellarikomeron oven, tavarat (melkein) kaatuivat päälleni. Ja (melkein) kuulin niiden lohduttoman parkaisun: ”Täällä olemme olleet pimeässä vuodet ja vuosikymmenet, odottaen että joku tekisi jotain, heittäisi meidät vaikka pois.” ”Ymmärrän tuskanne, te, jotka joskus olitte tarpeellisia, ainakin säilyttämisen arvoisia”, ajattelin (melkein).
Vuodet ja vuosikymmenet olin ahtanut kellarikomeroon tavaraa ajatuksella, että eräänä päivänä perkaan ja laitan ne paikoilleen. Tuo ”eräs päivä” tuli vasta pakon edessä. Onkohan kukaan muu kokenut tuollaista? Nyt tuo ”erään päivän” pakko tuli putkiremontin muodossa, kun kellari oli tyhjennettävä.
Tavaraa meni roskiin ja kierrätykseen. Kaikkea sitä ihminen kerää, viisas olisi heittänyt heti puolet pois. Jotain olin tehnyt oikein, listannut laatikon laitaan tietoa sisällöstä: Elektroniikkarompetta; adaptereita, jatkojohtoja, scart-kaapeleita… Avasin ja näin vanhan kellastuneen näppäinpuhelimen. Sitten silmiini osui yhtälailla kellastunut puhelinvastaaja. Hiljennyin menneisyyden viestivempainten äärellä; puhelin ja vastaaja veivät aikojen taa, nostivat mieleen muistoja…
Varhaisimmat kannettavat puhelimet, kapulat, kännykät, kännyt, olivat isoja ja painavia. Ensimmäisen pienen Motorolan, hankin vuosituhannen vaihteessa ja ymmärsin: Nyt olen kiinni ajassa ja aika minussa, täst`edes olen tavoitettavissa 24/7 missä ja milloin vain. Näpyttelin viestejä; hei, olen junassa, tulen kohta – enhän olisi osannut tulla ”kohta” ilmoittamatta. Ennen kännyä oli lyhyt aika jolloin käytettiin langatonta kotipuhelinta. Siinä oli suuri luuri ja ulos vedettävä antenni, sen kanssa saatoin steppailla ja puhua rennosti ikkunan ääressä ulos kadulle katsellen kuin elokuvissa.
Olin varautunut ensimmäisen kännykkäni kanssa. Ehkä aavistin oikein. Kännykkä on tehnyt minustakin lyhytjännitteisemmän, hiplaan sitä junassa, osin turhaan, känny tarjoaa samaa oheistoimintaa kuin rööki, joka kaivetaan esiin kiusallisessa tilanteessa. Kännykkä on hyvä renki mutta huono isäntä. Ei ihminen tarvitse olla aina tavattavissa, olisi uskallettava kohdata ympäröivä elämä ilman että pakenee ruudun takaiseen digimaailmaan. Kun jättää kännykän, huomaa että täällähän se elämä on – ympärillä, ei kännykässä.
Tuollaisia toi mieleen lankapuhelin, mutta entäs tuo vastaaja. Se vasta olikin mukava kapine. Kun puhelin pysyi kotona, saatoin huidella missä sattui kenenkään tietämättä, kotiin tullessa vastaaja tervehti punainen valo vilkkuen ja oli jännä painaa ”Kuuntelu” näppäintä. Kukahan on kaipaillut? Mitähän heillä on asiaa? Viestejä kuunnellessa kului tovi ja toinen kun istui sohvalle ja soitteli vastasoittoja. Nostalgista, eikö olekin.
Vastaajassa on vanha C-kasetti. Laitan adapterin pistorasiaan. Tutut raksahdukset, sitten ti-ti-ti…, kuuluu sanelemani viesti: ”Tämä on …. vastaaja, jätä äänimerkin jälkeen viesti, kiitos, hei”. Sitten tyhjiä soittoja ja viimein ensimmäinen viesti aikojen takaa. Tuttu ääni toivottaa Hampurista hyvää uutta vuotta. Taas raksahduksia ja alkaa uusi viesti: ”Hei, NN tässä. Olen vielä Hollannissa, mutta lähden pian Italiaan…”. Muistoja , muistoja vaan…
Katson kellastunutta vastaajaa. Harmittaa, että olen säilyttänyt vain nuo kaksi viestiä. Ehkä koin ne tärkeiksi kun tulivat ulkomailta. Olisinpa tallentanut enemmän. Puhelinvastaajan C-kasetille tallentuneet ääniviestit olisivat avanneet muistojen laarin ajalta jolloin kodeissa oli kirjoja ja niille hyllyt ja oli puhelin ja sille puhelinpöytä. Sitten tuli tuo kommunikaation mainio edistys – puhelinvastaaja. Sen nauhalle tallentuneet viestit olisivat palauttaneet mieleen unohtuneista ihmisiä, ihmissuhteita, hunajaisia naisääniä (tai tyrnimarjan kitkeriä), työasioita, iloja ehkä surujakin – elämän sellaisenaan kuin se oli silloin muistojen kultaamina lankapuhelimen ja puhelinvastaajan aikoina.
”Ennen kännyä oli lyhyt aika jolloin käytettiin langatonta kotipuhelinta.”
– Lappeenrannassa esitetään uudehkoa ranskalaista näytelmää ”Labyrintti”. Siinä käytetään nykyaikaisesti kännykkää, vastaillaan viesteihin ja seurataan tapahtumia ajan hermolla. Näytelmälavastuksen olohuoneessa on kuitenkin myös perinteisempi puhelinkoje, joka silloin tällöin dramaattisesti soi. Vastaamaan kiiruhtanut rouva huutelee luuriin klassisesti haloota, mutta linjan toisessa päässä ei tunnu olevan kukaan…
Eipä ole oman elämänsä labyrinttiin sotkeutuneella perheenisällä aivan puhtaat jauhot pussissa! Kolmiodraaman kotimaasta (?) Ranskasta on tullut arvatenkin aika vaikeasti ohjattava ja katsojaltaan ankaraa keskittymistä vaativa näytelmä. Haloo? Haloo!
https://www.lprteatteri.fi/fi/Ohjelmisto/Labyrintti
Ilmoita asiaton viesti
”…. Vastaamaan kiiruhtanut rouva huutelee luuriin klassisesti haloota, mutta linjan toisessa päässä ei tunnu olevan kukaan…”
Lankapuhelimen luurit ovat tainneet vaieta tai ainakin vaikenevat. Äskettäin näin pienen uutiset, että perinteisten puhelimien – joita on vielä yllättävän paljon mm. toimistoissa – perusmaksua (tai jotain) korotettiin niin huimasti, ettei semmoista kenenkään kannata maksaa. Rahalla ohjaillaan meidän käyttäytymistä ja valintoja.
Ehkä huomasit, että suhtaudun kännykkään skeptisesti ja osoitan nostalgista myötämielisyyttä perinteisiä lankapuhelimia kohtaan. Molemmilla on puolensa, mutta säälin lapsia jotka kulkevat luonnossakin kännyyn tuijottaen. Liika on liikaa ja tuo on jo tiedostettu virallisillakin tahoilla – ehkä liian myöhään.
Itsellä on kuva, että puhelimella on tärkeä rooli teatterissa ja mm elokuvissa – kuten röökillä oli aikoinaan – oheistoimintaa, joka elävöittää pysähtynyttä kohtausta tai puhetta yms.. Tosin puhelimen ”rooliluonne” on muuttunut, nyt sipsutetaan kiireisesti kännykkää sen sijaan että ennen leppoisasti puhuttiin lankaluuriin. Se ”langaton kotipuhelin” oli muuten ihan kiva ja sellaisia näki tietyn aikakauden elokuvissa. Sillä oli oma aikansa.
Ilmoita asiaton viesti
”säälin lapsia jotka kulkevat luonnossakin kännyyn tuijottaen”
Sama tunne. Olemmeko onnellisinta sukupolvea?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista.
Poimit tuollaisen pätkän tekstistäni – ja aivan oikein – myönnän: Niin ajattelen kuin kirjoitin: Olen huolissani lasten liiallisesta kännykän tuijottamisesta. Yleismaailmallinen ilmiö se tosin on.
Onnellisuudesta tiedä, mutta onhan kommunikointi välineet kehittyneet aikalailla viimeisen 30- 40 vuoden aikana. Eli me tiedämme (tai ehkä puhun vain omasta puolestani) senkin, mitä on samoilla ja nauttia luonnosta ilman, että puhelin on taskussa turvana tai viihdykkeenä. Se jos mikä on ajoittaista onnea.
Menikö ”setäosastolle?
Mutta tuo täysin unohtunut puhelinvastaaja! Jos kaikkien kotien käyttöön levittäytynyt lankapuhelin oli huima askel ”sentraali santran” ajoista, niin puhelinvastaaja siirsi ihmisten tavoitettavuuden aivan uudelle levelille.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus, siinä kolahtaa paljon.
Kännykästä on tullut niin riippuvaiseksi, että se pitää ottaa mukaan, vaikka menisi viemään roskapussia pihan pönttöön. Puhumattakaan sitten pitemmistä poissaoloista, kuten sienimetsälle meno t.m.s.
Tämä ei niinkään johdu ”tyhmästä” ehdollistumisesta, vaan siitä, että kännykkäaikana oletetaan ihmisen olevan tavoitettavissa. Lankapuhelinaikana oli ymmärrettävää, että puhelimeen ei vastattu, kun kaikki tiesivät, ettei kukaan koko aikaa ole puhelimen ääressä.
Eli elämää helpottavat keksinnöt (ja helpottavaahan kännyköiden antama yhteydenpitomahdollisuus joka tapauksessa on) addiktoivat ihmisen erilaiseen maailmaan kuin aiemmin on totuttu. Joskus nostalgisesti kaipaan jonnekin 80-luvulle, jolloin sai poistua kodistaan minne hyvänsä ilman, että kukaan olisi pystynyt tavoittamaan tai tietämään missä olen. Ja kaikki tuo hyvällä omallatunnolla, kuten oli muidenkin kohdalla asian laita.
Vertaaminen röökin polttoon pätee sitten älypuhelimiin, joita voi näprätä ja joiden kanssa voi surffailla. Tällainen on ihan ok, jos on yksin ja joutuu istuskelemaan jossain odottamassa t.m.s. Aikaa voi käyttää vaikka shakin pelaamiseen tietokonetta vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Yhtälailla oli hieno kommentti, hyviä pointteja olit poiminut. Kiitos.
Myönnän – suhteeni aina mukana kulkevaan kännykkää on ristiriitainen. Tuo saattaa johtua siitä, etten ole kasvanut digimaailmaan, vaan se kaikki on opeteltua.
Hankin selaimella varustetun ”hipsuttimen” myöhään ja siinä on hyvät ja huonot puolensa. Olenkin miettinyt paluuta pieneen peruskännykään – puhelin puhelimena ja sitten vaikka pikku tabletti selailuun. Ehkä olen jo kuitenkin liikaa tottunut kännykän nettiin.
Olen seurannut ihmisten käyttäytymistä esim. metrossa; känny vedetään esiin ja näin vältetään kiusallinen kohtaaminen vastapäätä istuvan kanssa. Kirjaa ei enää lue juuri kukaan kulkuvälineissä. Eniten olen huolissani lasten liiallisesta kännykän käytöstä. Voisiko kännykäriippuvuus olla nuorten joidenkin ongelmien takana. En ole asiantuntija, mutta onhan tuohon kiinnitetty huomiota esim. kouluissa.
Koen nostalgisesti, että aika jolloin emme olleet aina tavoitettavissa oli harmonisempaa, inhimillisempää. Siksi yritän jättää puhelimen kotiin kun mahdollista, etenkin kun lähden luontoon.
Odotan pätevää kännykän puolustuskommenttia – siihen on varmasti aihetta.
p.s. Tuo puhelinvastaaja oli täysin unohduksissa vuosikymmenet. Muistan sen lyhyen käyttöajan mukavana. Oli suorastaan ihme, että kaksi viestiä oli säilynyt kuunneltavassa kunnossa.
Ilmoita asiaton viesti
Minulta ei tule kännykän puolustuskommenttia. Kyse ei tosin niinkään ole siitä, että kännykässä olisi sinänsä jotain vahingollista, vaan siitä, miten paljon aikaa se vie kaikelta muulta. Ajattelen lapsia ja nuoria, jotka ovat tottuneet saamaan helppoa viihdettä peukaloita heiluttelemalla, sen sijaan että käyttäisivät mielikuvitustaan ja lihaksiaan kaikkeen mahdolliseen. Pelkään, että tulossa on henkisesti ja fyysiesti näivettynyt sukupolvi.
Ilmoita asiaton viesti
”Kyse ei tosin niinkään ole siitä, että kännykässä olisi sinänsä jotain vahingollista, vaan siitä, miten paljon aikaa se vie kaikelta muulta.”
Samaa mieltä. Sitä helposti yleistää omia ongelmiaan ja omaa heikkouttaan, kun huomaa tuhlaavansa aikaa kännykän, tietokoneen tai vaikkapa tv:n ruudun hyödyttömään tuijottamiseen. Oma vika.
Kirjoitit myös: ”Pelkään, että tulossa on henkisesti ja fyysisesti näivettynyt sukupolvi.”
Tuo pistää miettimään – vaikka ei olekaan perjantai.
Mut kyl se lankapuhelimen ja vastaajan aika – se oli niin kivaa (((
Edelleen pätevää kännykän käytön puolustuskommenttia odotellessa.
Ilmoita asiaton viesti
P.S. Toivon toki olevani väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
Kerrankin löytyi aihe, jossa molemmat voimme toivoa olevamme väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
”Edelleen pätevää kännykän käytön puolustuskommenttia odotellessa.”
Kännykkä on ehdottoman hyvä kapine, kun joutuu ongelmiin eikä ole apua saatavissa. Jos autosi simahtaa talvipakkasyönä jonnekin korpitaipaleelle, niin valitse nyt sitten haluaisitko sinulla olevan toimiva kännykkä mukana vai ei?
Työelämässä, jossa joutuu liikkumaan pääasiassa konttorin ulkopuolella (esimerkiksi myyntimiehet) kännykkä helpottaa ja tehostaa merkittävästi työn hoitamista. Myös matkalla ollessa tapaamisten koordinoiminen on toimivampaa ja pystyy ilmoittamaan yllättävästä myöhästymisestä ilman, että toinen odottelee tietämättömänä.
Vanhemmille on helpotus, jos voivat pitää lapsiinsa yhteyttä kännykällä heidän ollessa illalla ulkona teillä tietymättömillä.
Listaa voisi lisätä vaikka kuinka paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Näinpä. Mutta jos lapset eivät jostain syystä vastaa (akku loppu, eivät huomaa soittoa), huoli herää herkemmin kuin ennen vanhaan, jolloin vain sovittiin kotiintuloaika.
Ilmoita asiaton viesti
Tuokin pitää paikkansa. Joka tietoa lisää se tuskaa lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle lankapuhelin ei ole vain nostalgiaa, sillä kotonani on edelleen
Elisan Lankapuhelin-liittymä. Hinta on 29,99 €/kk ja siihen sisältyy 2 tuntia puheaikaa.
Puhelut lanka- ja matkapuhelimiin maksavat 0,06 €/min.
Lankapuhelin antaa turvaa, kun kännykkä syystä tai toisesta ei toimi. Myös jos en muista, mihin olen kännykkäni viimeksi laittanut, selvitän sen soittamalla siihen lankapuhelimella.
Ilmoita asiaton viesti
Sinun kannattaisi hankkia siihen lankaliittymään sellainen musta pakeliittinen kierrettävällä numerovalinnalla varustettu puhelin, niin aikakausien yhdistelmä olisi vielä mielenkiintoisempi. Tuollainen pieni näppäinpuhelin, joka tämänkin blogikirjoituksen kuvassa näkyy, on oikeastaan jo sitä modernia puhelinaikaa, jos omaa elämääni muistelen.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa mukava saada tilannekuva lankapuhelimen haltijalta. Eihän tuo 30 euroa/kk ole paha, mutta kuitenkin ja vain 2 tuntia puhetta. Oliko muuten silloin ennen vanhaan niin, että lakapuhelimella saattoi jaaritella vaikka koko päivän ilman lisämaksua. Itse olen saanut puristettua kännyliittymän alle 20 euroa (oliko 17e) kaikilla herkuilla.
Alkuunhan -jos muistan oikein – kännykkäliittymissä puhelut veloitettiin minuuttitaksalla ja se muutti puhelimen käyttökulttuuria aikalailla lankapuhelimeen tottuneilla. Onneksi nyt ei tartte miettiä kuinka paljon puhelu maksaa. Mukavuutta sekin.
Ilmoita asiaton viesti
Paikallispuhelut olivat kestosta riippumatta samanhintaisia lankapuhelimella soitettaessa vielä 80-luvulla. Taisi olla jotain kymmenen penniä per puhelu.
Yllämainittua halpaa hintaa alettiin sitten hyödyntää enenevässä määrin tietokonemodemeissa, jolloin päätettä käytettiin esimerkiksi missä tahansa Helsingissä yhdistettynä Otaniemen koneeseen puhelinlinjalla. Konetta pystyi käyttämään koko päivän tuohon halpaan hintaan. Ollessani Kauppakorkeakoulussa 70-luvun loppupuolella meidän ”ATK-opetus” perustui juuri tuollaiseen yhteyteen.
Kun modemit yleistyivät liikaa, alkoi puhelinyhtiö kehittelemään aikaan perustuvaa laskutusta, johon kyllä ehdittiin myös siirtyä ennen kännykkäiittymien yleistymistä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuopa olikin mielenkiintoista ja minulle vierasta. Sen muistan, että hankkiessani ensimmäisen nettiyhteyden (jälleen oli hiukan jälkijunassa )niin sen hinnoittelu perustui käyttöaikaan. Siinäpä jäi turhat netissä roikkumiset. Tuo voisi olla aivan hyvä edelleen ja rajoittaisi netin käyttöä paitsi – että se on mahdotonta, koska asioiden hoitaminen perustuu nykyisin nettiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä niissä lankapuheluissa ainakin jossain vaiheessa oli minuuttitaksa, sillä muistelen, että hinta oli halvempi iltaisin, joten pitkät jutut kannatti jättää iltaan.
Soitan harvoin lankapuhelimella, joten tuo 2 tuntia riittää hyvin. Pidän puhelinta vain ”kaiken varalta”.
Uusia lankaliittymiä ei enää myydä eikä liitymää voi siirtää muuton yhteydessä.
Ilmoita asiaton viesti
Luultavasti käytäntö hinnoittelussa riippui paikallisesta puhelinyhtiöstä. Kirjoitin lähinnä muisteloita HPY-alueelta.
Ilmoita asiaton viesti
HPY-alueelta minäkin muistelen ja muistinkin nyt, että minuuttitaksa meni vain toiselle suuntanumeroalueelle soitettaessa, mutta paikallispuhelun hinta oli kestosta riippumaton. Soittelin silloin usein toiselle alueelle.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa tulikin hyvää muistin virkistystä sinulta ja Juha Kuikalta. Olin HPY:n osakas /asakkeen omistaja. Kaukopuhelut muistaakseni olivat aika hintavia ja niiden soittamista mietittiin, turhaa ei juoruilua taidettiin välttää.
Ilmoita asiaton viesti
HPY lakkautettiin tai siirrettiin jonkun uuden omistajan haltuun joskus 90-luvun loppupuolella. Sitä ennen puhelinosakkeen oli saanut lunastaa jollain 2000 markalla, mutta tuossa uudistusvaiheessa sikisi muutamia hamstrausyhtiöitä, jotka kilvan ostelivat pois yksittäisten henkilöiden osakkeet huippuhintaan.
En tiedä mikä tuo bisneskuvio oli, mutta myin oman osakkeeni ulkomailla asuessani Suomessa käydessäni muistaakseni kesällä 1998 jonkin Aleksanterinkadun pankin alakertaan sijoitetussa ”Solotel” -nimisen yhtiön väliaikaisessa tiskipisteessä hintaan 6000 markkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Nostit mielenkiintoisen lankapuhelimeen liittyvän seikan. Itsellänikin on tuo hiukan hämärää, mutta jotain muistan.
Olin ostanut HPY:n (Helsingin puhelin yhdistys) puhelinliittymä tai osuuden (numeroitu Osuustodistus on vieläkin tallessa) – maksoikohan jotain 4000-5000 mk. Muistanko oikein, että oli ns. vuokraliittymiä ja kun omisti liittymän niin puhelimen käyttäminen oli halvempaa (vuokraliittymästä taidettiin periä jotain vuokraextraa). Käytännössä HPY:n liittymäosuus oli jonkinlainen sijoitus, koska sen arvo taisi nousta indeksin mukana.
No, sitten 1990-luvun lopulla HPY meni pörssiin (liittymän omistajat saivat oliko 150 vai 250 Elisan osaketta). Muistan, kun hoitelin asia Hakaniemen Postipankissa niin vahtimestari tuli luokseni, kysyi olenko luopumassa HPY:n osuudesta ja oli haluikas ostamaan sen itselleen. Sen muistan, etten tehnyt vaksin kanssa diiliä, vaan hoidin asian virallisesti pankin tiskillä.
Asian pihvi (se miksi pankin vahtimestari keräsi / oli halukas ostamaan asiakkaiden HPY-liittymiä) alkoi avautua kun ex-HPY:n eli Elisan osake pomppasi ”tähtiin” ja taisi parhaimmillaan nousta lähelle 60 euroa (jos muistan oikein, tuolloin elettiin jo euro- ja muutenkin hullua 2000-luvun alkua, jolloin tekno-osakkeet kiisivät Nokian innoittamana). HPY:n osuuden Elisan osakkeisiin vaihtaneet tekivät kivan tilin.
Joku varmasti muistaa yksityiskohdat paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä oli viime kesänä kätevää matkustaa Italiassa ilman erityistä suunnitelmaa! Kun teki mieli ex tempore jäädä junasta, niin puhelimesta hotellivaraussivusto esiin ja muutamalla klikkauksella majoitus kuntoon.
Asemalta saman puhelimen avulla katukarttaa seuraten hotellin ovelle, eikä tarvinnut kuulla fraasia ”fully booked”. Vaivatonta ja tehokasta… (no joo, pitääkö kaiken aina olla vaivatonta ja tehokasta?)
Ilmoita asiaton viesti
Kerroit yhden esimerkin nettiyhteydellä toimivan kännykän ominaisuuksien erinomaisuuksista. Tuo edellyttää, että apsit ja käyttäjä ovat ajan tasalla.
(se onkin sitten konstikkaampi filosofinen kysymys – tarvitseeko kaiken elämässä olla helppoa (((
Ilmoita asiaton viesti
”Haloo” on nykyään käytössä huudahduksena, jolla herätellään huomiota. Tiedetään myös bändi Haloo Helsinki, sekä arkikielinen merkitys metakalle tai äläkälle: ”siitä nousi haloo”.
Tyypillisimmillään ”haloo” kuitenkin on ollut puhelinkeskustelun avauksena tahi yhteyttä kokeiltaessa. Onko ”haloo” jäämässä pois digiviestinnän kaudella? Puhelimen ruudultahan näkee tietyt asiat jo ennen kuin linja klikataan auki.
Äitini (1923-1997) huuteli puhelimeen ”haa-Lo”, lopputavua painottaen ja siten kysyvään sävyyn. Enpä ole kuullut samaa intonaatiota keneltäkään muulta, edes häneltä:
https://www.youtube.com/watch?v=DUuOAn7eh3g
Ilmoita asiaton viesti
Mistähän tuo Haloo- tai äitisi ”haa-Lo”-sana on alkujaan peräisin?
Lankapuhelimen aikaan saattoi puhelimeen vastaaminen olla persoonallisempaa kuin nyt, kun ei tiennyt kuka soitteli. Ainakin perheissä oli usein tietty henkilö joka vastasi puhelimeen, joku vastasi räväkämmin, joku varovaisesti, tuo haloo oli aloituksena varmasti yleinen ja siihen lisättiin nimi ja -lla pääte (Korhosella, Hämäläisellä, jne…) Tuosta on joku vitsikin vaan ei nyt tulemieleen.
Se tulee mieleen, että lankapuhelimen aikaan (kun jokaisella lapsella ei ollut omaa kännyä) perheen isukki (joka usein vastaili puhelimeen) saattoi kuulostella minkä sorttinen jannu siellä tytärtä kylille on kaipailemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsinkirjasta jäi kokousterminä mieleeni sana puheenjohtaja: hallåmannen. Ja Saksassa tervehditään ”allo!” Neil Hardwickin päädyttyä kauan sitten Suomeen nähtiin tv:ssä jankutukseen asti toistoa sisältänyt ”Hello hello hello”.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=hello+hello+hello#fpstate=ive&vld=cid:6b164eef,vid:GCjU7kxT2MU
Kuka enää jaksaisi tuollaista?
Ilmoita asiaton viesti
Mainio ja kattava vastaus t…ään kysymykseeni ((
Ilmoita asiaton viesti
Lankapuhelimessa oli sekin hyvä puoli, että tuli juteltua sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka eivät meikäläisen kännykkään sitten enää niin soitelleet. Ajattelen esim. anoppivainaata, jonka kanssa usein juteltiin puhelimessa, kunnes luovuimme lankapuhelimesta, minkä jälkeen soitot menivät suoraan vaimolle.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, nyt jokaisella on oma kapula ja numero johon soitetaan.
Olikohan lankapuhelimen aikaan vähemmän ”puhelinsalaisuuksia” ?
Ilmoita asiaton viesti
Vielä yksi juttu. ”Väärä numero” liittyi lankapuhelimiin paljon useammin kuin kännykkäyhteyksiin. Kun puhelimessa ei ollut muistia eikä näin ollen sisäänrakennettua luetteloa, osui numeroa valitseva sormi joskus harhaan. Joku kovaonninen sattui sitten saamaan puhelinnumerokseen melkein-autokorjaamon tai melkein-parturiliikkeen, ja joutui toistuvasti myymään ei-oota huolimattomille soittajille.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, lapsuudessani asuimme lentokentällä, kun faija oli lennonjohdon tutkateknikkona.
Työsuhderivitaloasuntomme vieressä oli Elanto, josta ruokaostokset tehtiin. Puhelinnumeromme poikkesi Elannon numerosta vain yhden numeron verran.
Eräänä lauantai-iltapäivänä puhelin soi ja faija meni vastaamaan puhelimeen oman nimensä sanoen. Sitten hän kuunteli kotvan ja sanoi: ”Hetkinen, menen katsomaan.” Hän laittoi luurin pöydälle ja asteli keittiöön. Avasi kaapin oven, sitten sulki sen ja meni takaisin puhelimeen. Hän sanoi luuriin: ”On siellä puolikas.” Kuunneltuaan vastauksen jatkoi: ”Ehkä kolmen maissa.” Puhelu loppui.
Mutsi kysyi mitä ihmettä tuo tarkoitti. Faija vastasi: ”Joku soitti ja kysyi onko teillä ranskanleipää. Vastasin tarkastettuani tilanteen, että joskus kolmen maissa tulee lisää, kun olet varmaan menossa kauppaan.”
Ilmoita asiaton viesti
Haloo!!! Aivan mainio tarina.
Vanhan ”kiekkopuhelimen” aikaan tuollaiset virhesoitot taisivat olla jopa yleisempiä kuin sitten myöhemmin näppäinpuhelimien aikaan. Kiekkoa kiertäessä saattoi sormi lipsahtaa tai vääntö jäi lyhyeksi yms.
Kiitos myös Tuomo Kokko #142417. Erinomaisia näkökulmia ko. aiheeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Laitanpa vielä summa summarum ajatuksia ko. aiheeseen.
Olen kiinnostunut ajasta, jolloin lankapuhelin vaihtui aina mukana kulkevaan kännykkään ja tuon muutoksen vaikutuksesta elämään ja käyttäytymiseemme. Muutos oli suuri. Lankapuhelin oli sidottu kotiin ja ”reissunpäällä” soiteltiin puhelinkioskeista, olipa sellainenkin kuin Lennätinlaitos, jonka kopeista soiteltiin ulkomaan- tai kaukopuheluja. Puhelinkopit ja vastaajat kohensivat tavoitettavuutta. Mukana kannettavat puhelimet muuttivat ihmisten käyttäytymistä dramaattisesti: ”Connecting People” ja olet aina tavoitettavissa.
Ilta Sanomissa oli (01.02.2023) juttu otsikolla: Kännykkäriippuvuus uhkaa jo yo-kirjoituksia. Kännyjen haitoista etenkin lapsiin ja nuoriin on käyty debattia, mutta ei asiassa ole päästy puusta pitkää; ihmetellään kun esim. nuorten ADHD tapaukset, heikko keskittymiskyky, levottomuus ovat lisääntyneet, luku- ja kirjoitustaito heikkenee. Jos ja kun jo vahvasti ounastellaan syylliseksi kännyriippuvuutta, eikö asiaa voitaisi tutkia perusteellisesti. Meillä vanhemmilla on kokemus ajasta ilman kännykkää, mutta lapsilla ei ole tuota vertailukohtaa. Opastaminen täytyisi siis tulla vanhemmilta tai koulusta.
Kännykkä muutti dramaattisesti kommunikointia ja tavoitettavissa olemisen oletusta ja aiheuttaa riippuvuutta (ihmisluonto on heikko – toisilla heikompi). Kerron erään kuvaavan tapauksen:
Muutama vuosi sitten olin hiihtämässä Lapissa. Taukopaikalla keskustelin naisen kanssa, joka oli päässyt hiihtämään yksin, kun isä oli lasten kanssa kylpylässä. Miten he olivat tulleet Lappiin? Nainen kertoi, että he lensivät, koska pitkän automatkan aikana lapset olisivat joutuneet pelaamaan liikaa kännypelejä. Hätkähdin. Eikö lapsilla ole autossa muuta tekemistä kuin tuijottaa kännykkää ja välttääkseen tuon vanhemmat valitsivat lennon. Eivätkö vanhemmat enää voi komentaa lapsia olemaan pelaamatta kännyllä?
Mitähän lapset tekivät autossa matkalla Lappiin ennen kännyä tai kannettavaa tietokonetta? He lukivat kirjoja, Aku Ankkaa, sarjiksia, juttelivat, nauroivat, kinastelivat, nukkuivat, söivät eväitä, tauoilla ulkoilivat, jne. jne. Siis he elivät tilanteen ehdoilla ja käyttivät mielikuvitustaan pitkästymisen torjumiseksi. Onko juuri tuo taito katoamassa kännykän ja tietokonepelien myötä?
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tuo, että ”käyttää mielikuvitustaan pitkästymisen torjumiseksi”, olisi keskeistä…
Ilmoita asiaton viesti
Emme voi kehitystä taaksepäin tuupata, mutta voimme / voisimme tulla tietoisiksi, että kehitykseen voi sisältyä ”sudenkuoppia”, jotka olisi hyödyllistä tiedostaa. Mitä ilmeisimmin kännykkäriippuvuudesta ei puhuta turhaan, mutta jos se on esim. kouluoppimisen tason laskun takana, miksi ongelmaa ei tartuta tosissaan.
Kännykkä on tie somemaailmaan ja siellä roikkumiseen. Se maailma taas on kuin alkoholi – liikaa nautittuna aiheuttaa haitallisia sivuoireita.
Käytän itse kaikkia digivälineitä, mutta mietin usein; onko kaikki mitä ne ovat tuoneet elämäämme lisänneet onnellisuutta, elämän tasapainoa, inhimillisyyttä, mielikuvitusta.… En ehkä osaa vastata, mutta netistä huolimatta pyrin hoitamaan asioitani ihmisten kanssa. Siksi ostan tavarani kaupasta, en netistä.
Kiitos kaikille mukavista ja muistoja herätelleistä kommenteista. Lisää mahtuu …
Ilmoita asiaton viesti