Ensi kertaa Ikeassa

Historiaan on nyt siirtynyt sellainen omakohtainen kokemus kuin käynti Ikea-huonekalukaupassa. Työväentalolle piti tehdä astiastohankinta, kun entiset, vuodelta 1977 olevat astiat alkavat olla jo täysin palvelleita.

Puheenjohtaja oli ottanut selvää, millaisia astioita firmasta saisi, joten enää puuttui toteutus. Mutta ”paikkakunnalla Jyväskylä”, kuten google-yhtiö tykkää sanoa, ei ole Ikea-huonekalukauppaa vaan vain jonkinlainen noutovarasto, johon pitää tilata yhtiön nettisivuilta tavaraa ja käydä sitten aikanaan hakemassa ne pois.

Jotta huonekaluyhtiöltä voi tilata tavaraa, täytyy tietysti keksiä käyttäjätunnus. Aikani kokeiltuani onnistuin sellaisen tekemään. Oftast-merkkisiä kakkulautasia, jotka olivat melko hyviä ja erittäin halpoja, oli voinut kolme päivää aiemmin tilata netistä, mutta nytpä ei voinutkaan. Pitäisi käydä liikkeestä ostamassa. Kokeilin ostaa netitse samat tavarat Haparanda-Tornion myymälästä, mutta eipä se käyttäjätunnus toiminutkaan. Minun olisi varmaankin pitänyt keksiä ruotsalainen käyttäjätunnus, alltså herr Staffan Smålomsnäs från Mellersta Finland, som tycker att handla i Sverige trots avstånden, som är drygt 40 mil.

Lopetin nettipelleilyn ja päätin, että kun nyt on muutenkin asiaa väylän vartheen, käyn astiasto-ostoksilla IKEA Svenska Försäljnings AB:n myymälässä.

Vaikka olen aiemmin käynyt muutamassa isossa tavaratalossa Venäjällä ja Yhdysvalloissa, olin vähän ihmeissäni, kun kävelin sisään Ikeaan. Sisäänmenoportin takana avautui iso varastohalli, vähän niin kuin Velj. Keskisen kyläkaupassa, mutta sillä erotuksella, että kun Keskisellä lukee jossakin korkealla, että täällä ovat AKKUPORAKONEET ja täällä KOSMETIIKKA ja tuolla KEKSIT ja vielä ASTIAT, niin Ikean teknikko oli tyytynyt ilmoittamaan, että tässä on hylly 32 ja tuossa 28 ja toisella puolella taas hylly numero 15. Hänellä on varmasti taskussaan vihko, jossa kerrotaan, mitä on hyllyssä 32 tai missä hyllyssä on partakoneita. Asiakkaan ei tarvitse tietää, firma antaa asiakkaan samoilla.

Huomasimme kuitenkin tuikiterävillä silmillämme, että Ikea oli epähuomiossa jättänyt varastohallin perälle oviaukon, jonka takana näkyi ihan tavallisen näköinen tavaratalomyymälä. Siitä siis läpi! Myymälähallista puuttuivat yläkyltit, mutta kun aikansa toikkaroi ostoskärryn kanssa kapeita ja polveilevia käytäviä hallista toiseen, niin joskus se pitkäkin rakennus loppuu ja tullaan posliini- ja keramiikkaosastolle.

Miksi ison firman pitää panna tuolla tavalla asiakas polvilleen ja antautumaan heidän varsin mielivaltaiseen komentoon? Ehkä tämä on pohjoismainen keksintö. Huomasin vielä pahemman myymälän-ympäri-kierrätyksen käytännön norjalaisen urheiluvälineliikkeen myymälässä Jyväskylässä, eli kun sattuu löytämään tarvitsemansa tavarat, asiakkaan on pujoteltava poikkeilevia ja polveilevia käytäviä sen 50 metriä, mikä myymälää riittää ja päädyssä kääntyä myymälän toiselle laidalle ja selviytyä sieltä samalla tavalla poikkeillen ja polveillen takaisin lähtöpisteen viereen kasöörin eteen.

Toiseksi viimeisessä hallissa oli porsliinia yllin kyllin. Tosin sitä sikahalpaa kakkulautasta, jota oli toivottu, ei ollut niin paljon kuin olisin tarvinnut, joten otin jotakin toista, kalliimpaa. Sain pyydystetyksi myyjän, joka ystävällisesti kertoi, että tällä laidalla hallia on vain nämä 30 paria kuppeja, mutta toisella laidalla niitä löytyy lisää. Hän myös laski joka kipon ja lautasen, jotta määristä tuli oikeat.

 

IKEA Haparanda Tornion kassoilla kasöörit oli laitettu istumaan samalle puolelle liukuhihnaa, mistä asiakkaiden piti latoa ostoksensa hihnalle. Meidän kuormamme oli tämän järjestelyn kapasiteetille ylivoimainen. Kasöörin piti kutsua apuvoima paikalle, jotta minä voin nostaa lautaspinkan (ilman mitään pahvilaatikkoa tms.), ja apuvoima laskee lautasten lukumäärän ja ilmoittaa kasöörille, joka kuvaa viivakoodin ja lyö määrät koneeseen. Tätä laskentaa ei tehty liukuhihnaa pitkin, koska siitä olisi seurannut kaaos.

Eikö se, että henkilökunta laskee astiat kahteen kertaan, ole vähän niin kuin voimavarojen tuhlausta? Eikö ensilaskija olisi voinut antaa astiat niiden mahdollisissa pahvilaatikoissaan, teipata sen kiinni ja kirjoittaa kapineiden lukumäärän teippiin? Ei. Siitä olisi ehkä liikaa vaivaa. Lieneekö niitä pahvilaatikoitakaan missään?

Muuta pakkausmateriaalia ei nimittäin ollut kuin kassoilta rahalla ostettavat, firman mainoksella varustetut muovikassit. Pienempi ja isompi. Pienempi 3 kruunua ja isompi 5 kruunua.

Ostoskärryillä piti sitten työntää porsliinilasti ryppyistä asfalttia pitkin hyvin varovaisesti lähimpään parkkiruutuun, jonka äärellä kupit ja lautaset lastattiin muovikasseihin ja nostettiin varovasti ne ja lusikat autoon.

Huonekaluostoksia emme tehneet.

Hyvää tässä kaupassa on se, että vessat ovat heti sisäänkäynnin vieressä ja niiden käyttö on ilmaista. Huonoa on pakkausmahdollisuuksien totaalinen puuttuminen. Ennen näitä muovikasseja olin tänä vuonna ostanut yhden muovikassin. Nyt saldo on siis 3.

kaakkuriniemi

Olen kotoisin Keski-Suomesta, joskin juuret ovat Pohjois-Suomessa Perämeren rannalla. Lopetin vuoden 2019 alussa koulutuspäällikön työt Helsingin yliopistossa ja lähdin eläkkeelle korkean ikäni vuoksi. Yhteiskuntatieteilijä. Kaikkien tähän mennessä tavattujen valtajärjestelmien jonkin asteinen kriitikko. Seuraa Venäjän ja muiden entisen Neuvostoliiton maiden asioita, muttei jätä muitakaan maita vaille huomiota.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu