Siilillinen kesä

Simo.

Tuli tänä kesänä sittenkin siilillinen kesä; Simo saapui. Meillä on aina nimetty pihasiilimme Simoksi (moneskohan lieneekään)?

Vuosikausia olemme olleet siilittä, varmaan neljä vuotta. Emme asu golfkentällä, joten aina olen uskonut siilienkin viihtyvän, kuten minäkin viihdyn tällä ”kaunispihallamme”. Siilikato vaan kävi, kylänraitillakin autojen litsaamat siilit kävivät nekin vähiin.

Sitten kesäkuun alussa tuli Simo ja riemu ratkesi; olimme taas siilillisiä.

Simo saa aterioidakseen murskattua maapähkinää, pellavaöljykastikkeella, rouhittua, kuivattua kalaa, erottuu kanoistamme ja Mokasta; ei suostu koskemaan eineslihapulliin, yhtäläisyys Simon ja minun välillä. Savustetut muikut ovat Simolle kyllä herkkua ja kas, niin minullekkin. 

Simo ilmestyy päivittäin siinä aamuviittä ennen, mennä tuhisee pitkin pihaa imuroiden kaiken herkuiksi kelpaavan ja vetäytyy päiväksi ”jonnekkin”.

Iltasella taas ilmoittautuu ruokittavaksi siinä kahdeksan jälkeen; näin päivittäin. Täsmällinen tyyppi tuo Simo.

Kalle

Kotitarvekalastaja kestävän käytön periaatteella, osin ansiokalastajakin; ei harrastus vaan keino saada kalaa ruokatöytääni, kohtuudella myytäväksikin. Ei puoluekantaa, ei ole, eikä tule. Paras keino pysyä kriittisenä mutta myöskin ilmaista arvostus.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu