Keskiviikko.
Siis tämä keskiviikko on päivä, jolloin syömme aika usein pelkistetyn lounaan. Ei lautasia, ei veitsiä ja haarukoita pöydällä; pöydän hallitseva keskipiste on foliopussista otettu Makulihan lämmin hämäläinen perinnemakkara.
Ohraryynejä, pieniä perunan lohkoja ja savustettua lihaa lampaansuolessa.
Ei ole rasvaista, lämmittäen kypsennetty Makulihan erikoisuus. saatavissa vain keskiviikkoisin.
Olen joskus syönyt melkein viiden sentin pätkän mustaa makkaraa, kaikenlaisa ryynimakkaroita joskus maistanut; saavat minun puolestani jäädä kaupan tiskiin.
Tämä Makulihan hämäläinen perinnemakkara jättää miellyttävän koostumuksensa lisäksi miedon valkosipuli/pippurin maun.
Miten sitä sanotaankin; yksinkertaisuus on kaunista; tässä tapauksessa maukasta.
”… joskus syönyt melkein viiden sentin pätkän mustaa makkaraa…”
– Maa, jossa valmistetaan näin maukasta makkaraa, ansaitsee itsenäisyyden. (Lenin Stalinille Tampereen torilla n. 115 vuotta sitten kaksikon herkuteltua mustallamakkaralla. Lähde: Lenin-museon laatima dramatisointi.)
Ilmoita asiaton viesti
Verimakkarahan voi olla varsin hyvää, mutta Tapola ei ole parhaasta päästä.
Ilmoita asiaton viesti
Makulihan perinnemakkara herätti mielenkiintoni. Ihan saada maistaa mutta myös perinne. Varmaan aika kauan kun on yleisemmin ollut kaupan tai maatakoissa itse valmistettu.
Uskoisin että Suomesta löytyisi runsaasti erilaisia makkarareseptejä siis noita joita itse tehdään. Mainio tutkimuksen kohde ja aihe kirjaksi perinteistä kiinnostuneiden lukea.
Ilmoita asiaton viesti