”Meidän” Mirri ja harakat.

Muikku maistuu.

Kuten olen monesti maininnut, minun televisiostani (työhuoneeni ikkuna) tulee jatkuva tosielämä ohjelma. Näen suoraan tuonne pihalle, lintulaudoille, saunan terassille, jossa Mirri usein oleilee.

Mirrin tapa ilmaista saapumisensa on istahtaa tuohon terassin nurkalle, ikään kuin sanoakseen; hei olen tullut, tuohan syötävää.

Eilen iltapäivällä sitten Mirri tapansa mukaan saapui, avasin Sheba purkin ja vein Mirrille.

Harakatkin huomasivat toimenpiteeni. Mirri söi purkillistaan ja yksi harakoista hiipi Mirrin taa ja alkoi lähestyä purkkia, Mirri mulkaisi harakkaa ja harakka perääntyi.

Harakka yritti uudelleen osingoille, vaan ei onnistunut. Viimein se ilmeisen kiukustuneena hiipi Mirrin taa ja nykäisi Mirriä hännästä; Mirri hermostui ja nosti häntänsä pystyyn ja ilmeisestikkin sähähti, harakka pakeni … ainakin metrin päähän  mutta nyt Mirrikin sitten sai ruokarauhan.

Lisättäköön tähän, että meillä kyllä harakat välttelevät vieraita kissoja mutta Mirriä ne eivät näköjään pidä edes kissana, vaarallisena eivät ainakaan.

Taas kerran tuli muuten sekin todistettua, että harakka on viisas ja älykäs eläin.

Kalle

Kotitarvekalastaja kestävän käytön periaatteella, osin ansiokalastajakin; ei harrastus vaan keino saada kalaa ruokatöytääni, kohtuudella myytäväksikin. Ei puoluekantaa, ei ole, eikä tule. Paras keino pysyä kriittisenä mutta myöskin ilmaista arvostus.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu