Se meidän Mirri, 2.

Kuten jo kerroin Mirrin ”henkilöhistoriasta”, alusta lähtien se otti tavakseen aamusella lähteä kanssani postilaatikolle ja tapa jatkuu täsmällisesti.

Seuraacaksi Mirri saa aamiaispateensa (kuva) ja minäkin saan aamiaiseni. Parin tunnin kuluttua Mirri saa aamumuikkunsa.

Niin on Mirrimme ”urautunut” aamurituaaleihimme, että tänä aamuna kun lähdin tavallista myöhemmin  postireissuun, yöllä satanut lumi ja riistakameramme, kertoili Mirrin käyneen yksinään postilaatikolla; eipä löytänyt minua kunnes tulin ulos ja Mirri luukustaan saunakamarista ja myöhästynyt postireissumme tehtiin rutiinisti, joskin myöhässä, vasta vähän yli viiden.