Se tuo meidän Mirri.
Palaan taas tuohon minun sydäntäni lähellä olevaan aiheeseen; lemmikkieläin.
Runsaat pari vuotta sitten kun meidän viimeinen koiramme, Moka halvaantui (19 v) ja jouduin armahtamaan sen tuskat. Jonkin aikaa oli tyhjä ja kaipaava olo.
Sitten ykskaks pihaammne ilmestyi nuori kissanpentu; riistakamerasta sen havaitsin. Luonnollisesti sille ruokaa laitoin ja kelpasi.
Seuraavana yönä sama kuvio. Siis, emme hankkineet kissaa, vaan kissa hankki meidät.
Olot vakiintuivat ja Mirri kotiutui loistavasti, melko nopeasti siihen kontaktiakin syntyi ja yhteiselomme aina aamuisesta lehdenhausta ja pihahommista lähtien Mirri oli aina ja kaikessa mukana.
Nykyisellään Mirri on jo osa perhettämme, maatiaiskanojemme lisäksi.
Villiintyneen kissanpennun kanssa suhteiden vakiinnuttaminen ei välttämättä helppoa liene; meillä tuo onnistui 100 prosenttisesti.
Kyllä näitä Mirri-juttuja lukee, mutta kun Moka on mainittu ja saavutettu varsin kunnioitettavan korkea ikäkin, niin varsinaista Moka-juttua en muista lukeneeni. Googlen haulla löytyi tietoa, että oli hyvistä vanhemmista (beduiini ja alaskalainen), joka selittänee tuon pitkän iän.
Ehkä olen enemmän koiraihminen?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähä minäkin lukeutunen koiraihmisiin, yli 60vuotta koirien kanssa touhunnut ja niillä leikkelettä leipäni päälle saanut, nimittäin rekikoirilla, yli 20 vuotta.
Se vaan kävi tuon Mirrin kanssa kuten jo kirjoittelinkin. Mirri se yllätti minut täysin, sen kiintyminen henkilöön ja oppimiskyky ja helppo opetettavuus. Usein kuulee väitettävän, että kissaa ei voi opettaa; toisaalta lienee yksilökysymys, toisaalta, mitä opetetaan.
Mirrin opettaminen on kiteytynyt lähinnä päivittäisiin asioihin, kuten luoksetulo, kiellon ymmärtäminen jne. Mitään temppuja en ole opettanut. Erilaiset temput ovat mielestäni tarpeettomia.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos ihanasta postauksesta ja ihana nimiki, Mirri. Ja tuo, ettei erilaisia temppuja tartte opettaa minustakkaan, mullon nyt villakoira Hertta 5v ja son äärettömän kiltti ja mutkaton, vaikkei olle temppuratoja käyty eikä temppuja harjoteltu.
Son niinko ajatus koko koira, niinko kait kaikile oma koira on, mutta edellinen koirani eli 16-vuotiaaksi, saksalainen kääpiöpystykorva Joonatan ja soli ihana ja rakas, muttei tykäny läpistä ja oli itteppäinen, mutta sopiva kuitenki.
Ilmoita asiaton viesti
No, jokos se Hertta on ehtinyt 5v ikään. Aika kuluu näköjään liukkaasti vanhan miehen maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin sie tietenki muistatki Hertan ja aika kulluu, mutteipä haittaa, kohan iloittema joka päivä jostaki vaikka pikkuelläimestä.
Ilmoita asiaton viesti
Tulevaisuuden kissimirriksi Maine Coon?
https://englishrussia.com/2022/01/22/she-bought-a-little-kitten-now-she-has-a-giant-cat/
Ilmoita asiaton viesti
Se tuo ”ilveskissa”, Maine Coon, on kyllä komean näköinen ja kokoinen. Senverran olen tullut tutustuneeksi noihin kissarotuihin, vähän samoin kuin toinen ”ilveskissa”, siperialainen metsäkissa.
Vaan meilleppä riittää tuo meidän ”villikissamme”, Mirri, kaikkine tapoineen ja touhuineen. Juuri runsas puoli toista tuntia sitten tulimme Mirrin kanssa postilaatikolta lehden hausta, oli muuten liukas keli, nastakengät piti hankkia hakureissulle.
Ilmoita asiaton viesti