Artustani tuli kaunein muisto

Rakas Arttumme on poissa. Aina koiran lähtö on raskas, mutta tämä menetys oli sellainen joka kosketti todella paljon. Viime päivät ovat olleet sen verran raskaita, että olen joutunut vetämään henkeä pidemmän kaavan kautta. Arttu oli todella erityinen. Ei vain minulle ja perheelleni, vaan Artun tunsi monet. Arttu toimi myös monelle ensi kosketuksena galgoihin. Tänäkin päivänä Suomessa elää moni kodin saanut galgo jonka omistajat ovat rakastuneet ja tutustuneet tähän rotuun Artun kautta sekä alkaneet pohtimaan galgon adoptiota. Näiden ihmisten – kuten kaikkien viestit ovat lämmittäneet sydäntä kovasti ja kiitokset siitä, että Arttu oli heitä tutustuttamassa galgojen tilanteeseen ja tähän upeaan rotuun. 
Arttu tuli meille syyskuussa 2011. Hän oli syntynyt 2007 ja ensimmäiset vuotensa eli Espanjassa surkeaa galgojen elämää. Oli lähellä, ettei hänen elämänsä päättynyt jo siellä. Olen kirjoittanut hänestä paljon blogissani ja tukkinut Facebook-seinäni Artun kuvilla. Artun kunto alkoi heiketä merkittävästi viime kuukausien aikana. Kipulääkityksestä huolimatta se aika nyt tuli. Arttu lähti kavereidensa luokse tutun eläinlääkärinsä Mari Vainionpään Askel klinikalta sanojen saattelemana "ei päivääkään liian aikaisin". 
Elämä tuntuu aika tyhjältä tällä hetkellä. Kuitenkin kiitolliselta. Tunnen itseni hyvin erityiseksi ja onnekkaaksi, että sain jakaa näin monta vuotta elämästäni näin upean Artun kanssa.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu