Kun kontakti rescuekoiran kanssa riittää paniikkinappulan painamiseen

Tämä tarina on tosi. Se saa alkunsa viime talvelta, jolloin Eläinten suojakoti Toivo ry:n haltuun päätyi tiineenä ollut koira. Syntyi kahdeksan tervettä ja iloista pentua. Yhtä lukuunottamatta kaikki pennut elävät tälläkin hetkellä onnellista nuoren koiran elämää terveinä uusissa perheissään, kuten myös pentujen äiti. Yhden elämä päättyi äkillisesti Viikin Yliopistollisen eläinsairaalan päivystyksessä elokuisena lauantaina. Tarina todellakin on tosi, vaikka pitääkin sisällään hyvinkin erikoisia vivahteita.

Taustaa

Toivo ry:n koiria

Eläinten suojakoti Toivo ry on toiminut tässä muodossaan muutaman vuoden ajan. Yhdistys on Suomeen rekisteröity, sillä on Ruokaviraston (entinen Evira) myöntämä lupa toimia eläinten kaupallisena maahantuojana sekä TRACES-rekisteröintiYhdistys noudattaa myös Responsible Rescue sitoumusta toiminnassaan. Yhdistys tuo koiria adoptioon lähinnä Venäjältä ja lisäksi ottaa hoiviinsa suomalaisia koiria, joille tarvitaan uusi koti. Yhdistyksen hallussa maatilalla on kerrallaan muutamia kymmeniä koiria. Osa on Toivon omia, osa taas kotihoidossa ja kuntoutumassa ennen oman, pysyvän kodin etsintää. Tilalla on myös muita kotieläimiä. Toivoa vetää Mari Laijola yhdessä puolisonsa kanssa. Heillä on lähes 20 vuoden kokemus sekä rescuetoiminnasta että haasteellisten koirien kanssa työskentelystä. Laijolan sydäntä lähellä ovat erityisesti laumanvartijarotuiset koirat joita Toivon pihalla käyskenteleekin useita. Mitään rotua ei kuitenkaan syrjitä, Toivoon on tilan salliessa tervetulleita koirat kuin koirat. Toivon väki on asunut nykyisissä tiloissa useamman vuoden ajan. Tilalla ei ole koskaan esiintynyt tautiepidemioita ja paikallinen eläinlääkäri tuntee hyvin tilan ihmiset ja eläimet.

Talvella Toivossa kuultiin, että toisella puolella Suomea on uutta kotia vailla viimeisillään tiineenä oleva sekarotuinen koira. Laijola päätti, että koira saa tulla Toivoon. Pennut syntyivät maaliskuussa ja varttuivat luovutusikäisiksi Toivon porukan keskellä ja huomassa. Pennut tarkastettiin paikallisen tutun eläinlääkärin toimesta, todettiin terveiksi ja sirutettiin. Kaikille löytyi omat kodit. Yksi pennuista hurmasi pääkaupunkiseudulla asuvan perheen jossa oli entuudestaan jo vanhempi koira. Pentu oli perheen unelmien täyttymys; reipas, ketterä ja oppivainen koira. Pentu kävi eläinlääkärillä saamassa rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Kaikki muuttui kuitenkin äkillisesti.

Yksi päivä elokuussa

Pentu alkoi oireilla oudosti yllättäen. Oli poissaoleva, kiersi kehää, läähätti. Hetken tilannetta seuranneena omistajat päättivät konsultoida eläinlääkäriä puhelimitse. Siellä ei osattu arvioida, mistä moinen voisi johtua. Veikattiin, että ehkä ampiaisen pisto tai muuta vastaavaa. Koira olikin myöhemmin jo reippaampi, oma leikkisä itsensä. Seuraavana aamuna oireet palasivat voimakkaampina. Koira hoiperteli, törmäili seiniin, kuolasi eikä oikein reagoinut mihinkään. Omistajat päättivät, että nyt lähdetään Viikin päivystykseen – sieltä saa takuulla oikeaa apua; onhan kyseessä Yliopistollinen eläinsairaala. Tilanne vaikutti vakavalta mutta omistajat olivat levollisin mielin, että apua varmasti saadaan. Omistajat kertoivat koiraa hoitaneelle eläinlääkärille hyvin avoimesti kaikki tietonsa pentunsa historiasta; Suomessa syntynyt suomalaisen koiran pentu, syntynyt ja varttunut Toivo ry:n suojakodissa missä myös useita rescuetaustaisia koiria esimerkiksi Venäjältä, terve on ollut, on käyty eläinlääkärissä ja rokotukset on ajan tasalla. 

Kuten kuvakaappaus potilaskertomuksesta osoittaa Viikissä ei kyetty määrittämään, että mitähän tässä on vialla. Veriarvoissa ei ollut poikkeavaa. Koiran neurologiset oireet olivat vakavat. Koira päädyttiin lopettamaan, koska ei pystytty sulkemaan pois epäilyä vakavasta tartuntataudista kuten rabies tai parvo.

Ote potilaskertomuksesta

Samaan aikaan Toivo ry:n tilalla

Laijola puolisoineen yhdessä tilan eläinten kanssa eleli normaalia päivää samaisena lauantaina. He eivät olleet tässä vaiheessa tietoisia siitä kaaottisesta tilanteesta, mikä Viikissä oli ollut meneillään. Yllätys oli siis melkoinen, kun paikalle saapui paikallinen päivystävä eläinlääkäri. Syytä ei osannut sanoa sen kummemmin miksi tuli – esimies oli käskenyt tulla paikalle tarkastamaan Toivon koirat ja niiden paperit tautiepäilyn vuoksi. Koiria oli Toivossa tuolloin 24. Koirille ei tehty kliinistä tutkimusta. Koiria ja niiden paperit kuvattiin – mutta koirien siruja ei luettu eikä niitä verrattu koirien passeihin. Koirista tai muista tilan eläimistä ei otettu näytteitä. Tarkastusraportissa eläinlääkäri totesi, ettei eläintautilain 20 pykälän edellytykset täyty eikä toimenpiteitä tarvita. Myöhemmin Laijola sai raportin postitse missä mainitaan, että tarkastuskäynnin yhteydessä ei ole havaittu eläimillä olevan rabiekseen viittaavia oireita.

Palaset loksahtivat kohdalleen kuitenkin pian. Oma paikallinen tuttu eläinlääkäri oli saanut Viikistä tiedon, että siellä on lopetettu rabiesepäilyn vuoksi Toivossa rescuekoirien keskellä syntynyt ja kasvanut pentu. Tässä vaiheessa Toivoon oli jo kantautunut viesti myös pennun omistajilta. Viikissä pentua hoitanut eläinlääkäri oli koiran lopetuksen jälkeen ilmeisesti tullut siihen tulokseen, että rabiesepäily tässä on ja sen lähde on Toivon suojakoti, koska siellä on rescuetaustaisia koiria.

Jälkipeli

Tapahtuman jälkeen omistajat kysyivät ohjeita Meilahden infektiopoliklinikalta koskien ihmisten altistumista ja ohjeita rabiesepäilyn vuoksi. Toimintaohjeita ei saatu, sillä Meilahdessa pidettiin rabiestartuntaa niin epätodennäköisenä, ettei varotoimiin ole syytä ryhtyä. Viikistä oli lupailtu ohjeistusta, mutta tätä ei koskaan saatu.

Suuresta surusta huolimatta omistajat aloittivat aktiivisen yhteydenpidon puhelimitse ja sähköpostitse Viikkiin saadakseen selvyyden, miksi lopettamiseen päädyttiin. Omistajat ymmärtävät kyllä, että koiran oireet saattoivat olla merkkejä jostain hyvin vakavasta ja eutanasia olisi saattanut tapahtua joka tapauksessa. Omistajat ovat kyseenalaistaneet, miksi koiraa tutkittiin hyvin vähän ja lopetukseen päädyttiin vain koiran oireiden perusteella ja sen altistumiseen rescuetaustaisten koirien kanssa. Sekaisin, kivuissaan sekä hämmenyksissä tilastaan olevan koiran aggressiivinen käytös vierasta hoitohenkilökuntaa kohtaan ei ole myöskään takuuvarma oire rabieksesta vaan hyvin tavallinen reaktio koiralta tilanteessa, jossa se ei tajua mitä tässä tapahtuu. Varmasti hyvin tuttu tilanne eläinlääkärin vastaanotolla.Viikissä olisi ollut kuitenkin mahdollisuudet tehdä laajempia tutkimuksia, sillä vastaavia oireita esiintyy muissakin tapauksissa kuin vain ja ainoastaan rabiestartunnan yhteydessä. Viikillä olisi ollut mahdollisuus myös kontaktoida Laijolaa sekä Toivon käyttämää eläinlääkäriä koskien koiran tarkempaa historiaa, mutta näin ei tehty. Koiran lopetuksen jälkeen kylläkin Viikistä lähti heti viestiä, että Toivon eläimet tulisi tarkistaa tautiepäilyn vuoksi kuten yllä kerrottu.

Omistajat ottivat esille viestinnässään myös faktat koskien rabiestartuntaa. Suomi on ollut rabiesvapaa maa vuodesta 1991. Rabieksen itämisaika koirilla on pääsääntöisesti alle 3 kuukautta. Pentu ehti asua perheensä luona lähes 4 kuukautta. Lopetuspäätöksen tehnyt eläinlääkäri on vastannut että "koiran rotu tai alkuperä vaikuttaa kyllä luonnollisesti sairauksiin, joita koiralla oireiden perusteella epäillään." Kertauksen vuoksi fakta mikä Viikissäkin oli tiedossa; kyseessä oli sekarotuinen, Suomessa syntynyt suomalaisen koiran pentu. Rodunomaisia sairauksia ei varmasti tässä voida lähteä arvailemaan, sillä myös koiran emo oli sekarotuinen ja isästä ei tietoa. Alkuperällä tässä viitataan kuitenkin siihen, että pentu syntyi ja kasvoi tilalla, missä ulkomailta tulleita rescuekoiria on useita. 

Koirasta odotellaan vielä Ruokaviraston patologin avauksen lopullisia tulokset. Alustavien löydösten perusteella mitään selvää ja ilmeistä ei ole löytynyt – kuten ei myöskään merkkejä mistään tarttuvista taudeista. Omistaja on tilannut laajan tutkimuksen, mutta lopullisissa tuloksissa kestää.

Hurjalta tuntuu

Suomessa on ja Suomeen tuodaan rescuekoiria Venäjän lisäksi eniten Espanjasta ja Romaniasta. Lukumäärää on vaikea arvioida mutta kyllähän keskuudessamme tuhansittain rescuetaustaisia koiria elelee. Valtaosa vastuullisten järjestöjen tuomia terveitä ja iloisia koiria. Rescuekoiria on tuotu Suomeen koko ajan enenevässä määrin jo 15 vuoden ajan. Yksikään koira ei ole rabiesta tuonut eikä muitakaan tarttuvia tautiepidemioita. Vastuulliset järjestöt noudattavat maahantuontimääräyksiä, ylittävät ne lisärokotuksilla ja tautitestauksilla sekä kiinnittävät äärimmäisellä tarkkuudella huomiota terveysasioihin. Siitäkin huolimatta rescuerasismiin törmää jatkuvasti. Se perustuu tietämättömyyteen ja mutuun – sekä usein myös haluttomuuteen perehtyä toimintaan tarkemmin. Järjestöjä pidetään kukkahattutätien kerhoina jotka haluaa pelastaa koiria. Oletetaan, että Suomeen tuodaan aggressiivisia ja sairaita koiria, mitkä aiheuttaa vaaraa sekä Suomi-koirille että ihmisille. Näinhän asia ei ole ja tilastot rescuekoirien tuomista taudeista ammottavat tyhjyyttään.  Suomessa koirilla on erittäin hyvä tilanne tarttuvien tautien osalta. On hienoa, että eläinlääkärit työskentelevät muiden ohella aktiivisesti, että tilanne pysyykin näin. Tätä samaa työtä tekee myös vastuulliset järjestöt ja ovatkin siinä onnistuneet koska tarttuvia ja vaarallisia tauteja ei ole maahamme saapunut rescuetoiminnan kautta. Laittomasti maahantuodut koirat pentutehtaista ovatkin sitten ihan oma segmentti.

Hyvää matkaa pikkuinen

Hurjalta tuntuu se, että lopetukseen päätyi nuori koira joka ennen näitä oireita oli ollut täysin terve. Suomessa syntynyt, suomalaisen koiran pentu. Lopetukseen päädyttiin vain siksi, että oireet sopivat myös rabieksen taudinkuvaan ja koira oli elänyt ensimmäiset elinkuukautensa rescuekoirien kaverina. Ei mitään laajempia tutkimuksia, yrityksiä hoitaa koiraa päivystyksessä eikä mitään taustaselvityksiä eläinlääkärin toimesta. Tämähän jättää sellaisen kuvan, että jos mikä tahansa koira saa neurologisia oireita yllättäen kuten vaikka ensimmäisen epileptisen kohtauksen jonka oireet ovat samankaltaisia rabiesoireiden kanssa ja koiralla on rescuetuttuja – koira saatetaan lopettaa ilman mitään tarkempia tutkimuksia.  Juuri näinhän tässäkin kävi.

Tapaus jättää paljon avoimia kysymyksiä ja on aiheuttanut pohdintaa, että miksi näin on toimittu ja voiko samankaltaisessa tilanteessa käydä näin uudelleenkin jollekin toiselle koiralle ja perheelle. Omistajan omiin sanoihin on hyvä päättää tämä kirjoitus. "Kuten sanoin, oireet näytti tosi pahalta, ja voi olla, että se olisi joka tapauksessa jouduttu lopettamaan, mutta nyt mentiin minun saaman käsityksen mukaan paniikkinappulan kautta. Protokolla kenties vaatii niin, mutta ehkä protokollassa olisi parantamisen varaa."

Päivitys 3.10.2019: Koirasta on saapunut Ruokaviraston tutkimustodistus ruumiin avauksesta. Syyksi on selvinnyt voimakas sisäsyntyinen immunopatologinen aivojen tulehdusreaktio, granulomatoottinen meningoenkefaliitti. Tutkimustuloksissa kerrotaan, että tulehdussairaus on yleensä nuorilla ja keski-ikäisillä, kaiken rotuisilla koirilla kaikkialla maailmassa tavattava sairaus. Sekä penikkatautivirustutkimus että rabiestautivirustutkimus olivat negatiivisia.
KatiHirsikangas

Blogi Blogspotissa: <a href="http://tassunpohjia.blogspot.fi" title="http://tassunpohjia.blogspot.fi">http://tassunpohjia.blogspot.fi</a> Blogi Facebookissa: <a href="https://www.facebook.com/tassunpohjia" title="https://www.facebook.com/tassunpohjia">https://www.facebook.com/tassunpohjia</a> Bloggaaja Instagrammissa: <a href="http://instagram.com/katjankka" title="http://instagram.com/katjankka">http://instagram.com/katjankka</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu